Päivän ratoksi vaelsimme iltapäivästä mökiltä Tanikarin-järvelle. Matkaa tuli jälkeenpäin kartalta mitattuna runsas kymmene kilsaa. Alkumatkasta jouduin pari kilometriä killumaan Saimin kanssa narussa, kunnes päästiin varsinaiseen kaseikkoon. Heti ekalta suolta löydettiin järkyttävän kokoisia mustikoita, niitä sitten syötiin koko porukalla isolla riemulla. Ainoana harmina olivat turkkiin napsahtelevat hirvikärpäset, onneksi ne eivät pesiytyneet meihin pikku settereihin, vaan kaksijalkaisiin ; ))
Mustikkasuon jälkeen kipusimme pikkuihanalle hakkuuaukealle. Siellä oli ahkera metsänsä hoitaja raivaussahannut kaikki pienemmät koivut ja kuuset kumolleen, joten matkan teko oli hieman hankalaa. Onneksi yksikään sahattu puunkanto ei osunut matkalla massuun. Pikku suunnistuksen jälkeen osuimme järvelle vievälle tielle, jolta löysin riemastukseni pari nuorempaa teertä. En kyllä niitä ehtinyt sen paremmin seistä, vaan karautin toisen päälle täyttä faartia, jolloin toinenkin pölähti siivilleen. Niinpä jouduin vain pistämään monoa jonoon pitkin tietä siivekkäiden perässä, kunnes ne häippäsivät eetteriin...
Kun isäntäväki ja Saimi saavuttivat taas minut, niin olimmekin jo kohdejärven paikkeilla ja piipahdimme sen rannalla vettä tankkaamassa.
Kotimatkalla oikaisimme metsän halki mökkijärvellemme ja etenimme tietä pitkin kohti omaa lääniämme. Erään mökin kohdalla innostuin juoksemaan läpi eräästä portista, se aukesi hienosti pikku tönäyksellä. Mutta, takaisin tullessa se ei auennutkaan! Juoksin siis kovaa suoraan päin porttia ja pääni napsahti portin pienojen välistä läpi!!
Eihän se pentele auennutkaan vapaasti kuin siihen menosuuntaan. Niinpä jouduin repimään pääni pois pienojen välistä (pikku reuhtomisella ja paniikilla, suom.huom.). Valitettavana oheisvahinkona vain poskistä irtosivat nahat : (
Mökille päästyämme jouduin heti hoitotoimenpiteiden uhriksi ja isäntä vielä näppäili valokuvia pilaantuneesta naamastani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti