Venehommia, +28C

Aamulla "varhain" Helmi-Orvokki kävi isäntäväkineen lenkillä suolla. Rahkasammalta ja mutaa tarttui sen verran turkkiin, että isäntäväki päätti viedä Helmin uimaan. Vaikka emäntä ja isäntä kahlasivat shortsinlahjesyvyyteen houkutellakseen Hempun vesiin, se vain juosta pärskytteli rannassa.

 

Emännän näyttäessä Helmille pohjassa uiskentelevia kaloja, se innostui tavoittelemaan niitä työntäen päänsä veden alle ja puhaltaen samalla kuonostaan kuplia oikein pulinalla. Kotimatkalla oli jo niin lämmin, että Helmin turkki kuivui lähes kokonaan kävellessä (n. kilometri).

Iltapäivästä lähdimme laskemaan, juniori lisävahvistuksena, moottoriveneemme vesiin. Lämpöä oli jo kertynyt +27 C, onneksi autossa on ilmastointi! Venapaikalla Kyrösjärven rannassa ei sitten enää ollutkaan yhtään liian kuumaa. Helmi paineli ensi töikseen järveen mesomaan ja seuraavaksi juoksi edestakaisin kuivatusjuoksua päättömällä vauhdilla ja sitten mustikanvarpujen sekaan kieppumaan. Kun temppukierros oli valmis, se toistettiin. Sillä välin juniori oli noukkimassa haukia perholla, isäntä ja emäntä purkivat venekatoksen sekä pesivät paatin. Välillä käytiin kyllä Helmin kanssa uimassa (Helmi kannettiin hieman syvemmälle). Sitten Helmille tuli jano,tai ainakin se sai päähänsä noutaa järvestä sinne laitetut limsapullot. Emäntä jo luuli pelästyneen Helmin löytäneen käärmeen kuullessaan sihahduksen ja nähdessään Helmin ponnahtavan sivulle. Eikös mitä, colapullo se vain puhkesi kulmahampaasta ja sokeriliemi lensi ympäriinsä! Saman kohtalon oli joehtinyt kokea appelsiinilimsapullo, joten kaksijalkaisille jäi juomaa nautittavaksi kolmen litran asemasta yksi. Sen verran olivat limot vajuneet kulmurirei'istä kedolle.

Veneen työntö telalta vesille onnistui juniorin avulla helposti ja moottorikin saatiin kahden vuoden tauon jälkeen käyntiin viidennellä vetäisyllä. Pikaisen lämmittelylenkin jälkeen moottori kuitenkin ryhtyi nikottelemaan ja päätimme polttaa pois vanhan bensan ennen tuoreen lisäämistä. Siinä kulahti olkapäästä voimat, ennen kuin viimein löysmme säädöt, jolla moottori pysyi käynnissä. Sillä välin Helmi ehti tutkia juniorin tuoman hauen ja haukkua tervehtimään tulleet emännän sukulaiset.

Viimein pääsimme tekemään veneellä pikku lenkin Helmin "riemuksi". Kun vauhtia laskettiin suunnilleen puoleen täydestä Helmi-Orvokki viihtyi ihan OK ja antoi korviensa lepattaa tuulessa. Täydessä vauhdissa näytti hieman olevan tasapainon kanssa ongelmia aallokon hakatessa.

Iltahämärissä kotiutuessamme Helmille taas kerran uni maittoi...

Ylioppilasjuhlia

Helmi oli kutsuttu kolmiin ylioppilasjuhliin näin kesän aluksi. Sää oli mitä mainioin ja ensimmäiset juhlat pidettiin itä-Tampereella, kummitädin pikkuveljen kunniaksi. Helmille oli otettu matkaan ikioma kesähuone, mutta se osoittautui tarpeettomaksi, tai ainakaan Helmi ei sitä käyttänyt. Melkein kaikki vieraat halusivat tervehtiä Helmiä ja naisilta se onnistuikin helposti, äijiä Hemppu edelleen väistää mieluusti.

Kummitäti, Helmi-Orvokki (huomaa kaulukset!) ja emäntä juhlimassa.

Seuraavaksi mentiin juniorin tyttökaverin juhliin, joissa kotikoira Sofie oli jo aivan hermona vieraista, joten nelijalkaisia ei saatettu lainkaan yhteen.

Kolmantena paikkana oli isännän serkun yo-juhlat, joissa porukkaa oli myös piponaan. Siellä kolmikko istui lopun iltaa. Okei, Helmi jo otti pienet tirsatkin jaloissa. 

Kotiin palattiin kävelemällä metsän halki. Matkanteko oli ainakin isännälle helppoa ja nopeaa Helmin kiskoessa aina tilaisuuden tullen täydellä nelivedolla kohti kotipetiä, jonne saavuttuaan hurtta uinahtikin saman tein.

Isojen mattojen pyykillä

Kauniin perjantain kunniaksi mattopyykkieskaaderimme pakkasi isot matot Tööttimme takaluukkuun. Tohlopin matonpesupaikalla emäntä ja isäntä sutivat matot pikavauhtia Helmin lupsuttaessa mäntysuopavettä altaasta vähän väliä.

 

Operaatiossa ei  nokka tuhissut ja ilman matkakahveita selvittiin oikein hyvin.

Epiotic

Huomioitavaksi, kun haluat hoitaa Helmi-Orvokin korvia puhdistusnesteellä: Älä anna koiran huomata käyntiäsi lääkekaapilla. Ainakaan, jos akvaariosi on asennettu ahtaasti olohuoneen takanurkkaan. Torstain hoitotoimenpide hidastui runsaasti kyseisten asioiden huomiotta jättämisen takia: Emäntä joutui onkimaan Helmin akvarion alta jalka kerrallaan. 

Leikkiä verissäpäin

Helmi ja isäntä kuljettivat ystävällisesti emännän töihin autolla. Samalla Helmille urkeni tilaisuus mennä ulkoilemaan Iidesjärven rannalle. Kyseinen lutakko on erinomainen lintujärvi, ja niin Hemppu sai useita tilaisuuksia tarkastella eri vesilintusia rämpiessään isännän kanssa rantaliejukossa ja maistoi jopa hieman ei niin puhdasta järvivettä.

 

Paluumatkalla molemmat käyttivätkin sitten riemumielin julkista kevyen liikenteen väylää. Sillä kävellessä vastaan tuli bokseri-poika Herra Haitunen, joka oli vasta 4 kk, mutta jo Helmin kokoinen. Sen kuljettaja valistikin Haitusesta tulevan 75 cm korkea! Koskapa koiranpoikaset olivat niin saman kokoisia, saivat ne aikaiseksi oikein rattoisan pelmuamishetken. Yllättäen Helmi kuitenkin alkoi punertaa sieltä täältä ja veressähän sen turkki tietenkin oli. Maitohampaisen bokseri-herran kanssa pyöriminen näyttää tosi vaaralliselta puuhalta, kun siinä veri ja hampaat vain lentelevät!

Vielä ennen autoon nousua Helmi löysi puskasta variksenpojan, jonka emot istuivat raakkuen viereisissä koivuissa. Variksenpoika säilyi narun ansiosta turvassa ja sitä vielä auttoivat vihaiset vanhemmat, joista toinen nappasi pois mennessämme oikein pehvasta Helmiä ohi kaartaessaan, onneksi muut terveiset jäivät tulematta...

Toffe

Helmi-Orvokin iltalenkkireitiksi osui tänään suo. Siellä Helmi törmäsi mustaan terrieri-noutaja Toffeen, jonka kanssa juoksu maittoi. Toffen emäntä oli matkalla Pikku-Tohlopille koiraansa uittamaan ja Helmin isäntä päätti ottaa peesin, joskohan Helmikin innostuisi uimaan. Heti rantaan päästyään Toffe lojautti uimasilleen ja siitäkös Helmi hepulin sai. Se juoksi pitkin rantalettoja ruta lentäen ja haukkui aivan Toffen naaman edessä Toffen yrittäessä pois vedestä, mutta ei uskaltanut järveen. Sitten molemmat koirat innostuivat juoksemaan rahkalautoilla ja vetämään puita suosta, Toffen käydessä ajoittain uimassa. Yhtäkkiä Toffe rupesi sutimaan rantaan noustessaan hurjasti, eikä päässyt ylös vedestä. Kaksijalkaiset rynnistivat heti apuun ja Toffen emäntä nosti sen pannasta ylös. Sekään ei meinannut onnistua, koska Toffen valjas oli jäänyt kiinni rantavallin juuriin! Sen verran epämiellyttävää kiinni tarttuminen oli, että veteen meno ei Toffea kiinnostanut ihan heti. Vasta käpyjä heitelemällä järveen se uskalsi lähteä niitä noutamaan.

Tuloksena vesiurheilusta oli kaksi uupunutta (mutta ilmeisen tyytyväistä) ja perin kuraista koiraa. Kotona Helmiä odotti pesu ja kuivatus...

Mattopyykillä

Helmin ensimmäinen mattopyykkikeikka suuntautui Eliander uimarannan läheiselle pesupaikalle Näsijärven rantaan. Sää oli kesäinen, mutta vesi vielä sen verran kylmää, että emäntä ja isäntä laskivat veden kaukaloihin lämpiämään. Sillä aikaa Helmi sitten pääsi narussa ihailemaan Näsijärven rantaa ja maistamaan järviveden laatua.

 

Muutaman kilometrin rantareissaamisen ja veneiden ihailun jälkeen mattopyykki pääsi alkuun. Se oli Helmin mielestä melkoisen tylsää ja parituntinen kulahti varjossa läähätellen. Juuri kun homma oli lopussa paikalle saapui vuoden ikäinen Numa-löwchen, jonka kanssa Helmi innostui nutaamaan ainakin puoli tuntia.

Kotona oli sitten oikea kesänavauspäivä: emäntä latasi paikat täyteen kesäkukkia ja isäntä ajoi viimein nurmen ensimmäistä kertaa...ja Helmi sen kuin ihmetteli puuhaa narun jatkeena.

PS. Isäntä ja Helmi kävivät aamulla puntarissa, molemmat olivat laihtuneet, Helmillä painoa oli 18 kg, taitaa olla matokuurin paikka.

Ruoppausta

Helmi-Orvokin päivä kului normaalien lenkkien lisäksi rantaa ruoppaamalla. Toimet olivat siinä määrin perusteellisia, että Helmi kaipasi "puhdasvesiuinnin" lisäksi vielä kunnon maapyyhinnän ja kuivatusjuoksun. Ennen kotiin lähtöä tarvittiin vielä kylpysaavinkin lämmintä vettä liuottamaan rantarutaa. Silläkään ei kuitenkaan saatu irti kaikkia karpalonpunaisia läiskiä, joita on tässä parina päivänä turkiin tarttunut...

Teeri, maalia ja sauna

Aamulenkillä Helmi-Orvokki törmäsi isännän ja emännän suureksi yllätykseksi koiras-teereen, joka pölähti läheltämme ilmaan varoitus-puputuksen päästäen ja liitäen sitten taitsemme majesteettisen rauhallisesti pois näkäpiiristä. Siinä jäi kanakoiralta seisonta tekemättä, eikä sen pörähdyksen jälkeen varsinkaan seisottanut...juuri tätä kirjoittaessa Helmi lähti emännän kanssa iltalenkille ja siellä se teeri taas pulisee illan viimeisessä valonkajossa! 

Mökin liiteri/vessan rakennushommissa ollaan edistytty maalausvaiheeseen ja Helmikin osallistui karpalonpunaisen petrooliöljymaalin levitykseen sotkemalla itsensä sieltä täältä hieman väärän väriseen punaiseen. Onneksi iltasaunassa saimme kynsiharjalla ja lämpimällä vedellä isommat irti, jotta sävyt pysyvät edes lähellä oikeita...

Näyttelyssä Raumalla? Nada!

Helmin piti olla tänään Raumalla kehässä, mutta isäntäväellä meni pupu pöksyyn Helmin viimeviikkoisen kieltäytymisen vuoksi peruutimme shown. Vieraiden ihmisten "lähestymisharjoitukset" ovat kuitenkin jo tuottaneet siinä määrin tulosta, että menemme joka tapauksessa Mänttään settereiden match-showhun 13.6. Siellä meillä on sitä paitsi kasvattaja-Riitta tukena : ) Riitalta tulikin juuri postia, jossa oli kuvia Helmin tulevasta "sisarpuolesta" , Saimista, joka taas on punaisen irlanninsetterin narttupentu, syntynyt pe 22.5.2009! 

pikkusettereitä päivän vanhoina

Juhlan kunniaksi hankimme Helmille pesäksi kankaisen kevythäkin vastaisten koitosten ja kyläreissujen varalle. Opetus häkin käyttöön sujui helposti, koska emäntä pesiytyi sinne unille Helmin seuraksi...

koppikoulutusta

Mökkiunilla

Helmi-Orvokin kevän ensimmäinen mökkiyö sujui ihka omassa nahkanojatuolissa (vaarin entisessä tv-tuolissa), jonka isäntä oli kuskannut maalle makuuhuoneen nurkkaukseen. Helmi paneutui tyytyväisenä maate, mutta heräsi mokoma sumuisena aamuna seitsemän jäljestä puolen tunnin välein, yrittäen saada isäntäväen kedolle kirmaamaan. Viimein yhdeksän jälkeen Helmi, isäntä ja emäntä lähtivät kasteiseen metsään lenkille. Heti ensimmäisestä puskasta löytyi rikkoutunut rastaan pesä, taisi olla supi käynyt eväällä. Seuraavassa mättäässä oli piilossa lehtokurppa ja vielä eräskin pyy jäi reitillemme, vaan ei neitimme vielä malta rauhassa seistä edes painautuvaa lintua. Lopun päivää Helmi sitten leikki rakennustyömaallamme mehiläisiä ja keppejä jahdaten. Mitä nyt emäntä kuskasi lyhyemmille lenkeille, vaan onnistuihan setterimme ninnkin löytämään tuoreet hirvenjätökset kieputtavaksi...

Melomassa

Helmi-Orvokin ja sen perhe mökkiintyivät jälleen. Lähtö tapahtui vesisateessa, mutta maalla paistoi aurinko. Paikalle saapuivat myös mummu ja vaari sahauttamaan sirkkelillä paneleita. Niinpä Helmillä riitti leikkikavereita. Illalla Helmi saatiin suostuteltua pienestä vesisateesta huolimatta mukaan kanoottiin emännän ja isännän kanssa. Sen verran jännää touhu oli, että Hemppu vaelsi aluksi kanoottia keulasta perään, mutta viimein innostui tuijottamaan kalatiiran lentoa. Puolen tunnin melontaharjoitus siis onnistui varsin mainiosti. Sitten mentiin lämmittelemään kylpysaaviin, jossa olikin veden lämpö jo vaatimattomat 45 C! Sinnekin Helmi tuli muiden muassa, joskin vain syliin istumaan. Eikä näyttänyt vesi olevan lainkaan liian kuumaa...

Rastas niityltä

Alotimme päivittäisen mökkireissumme Helmin ja nyt myös juniorin kanssa Toikkoselta, jossa täydensimme kattohuopapala-varastoamme. Helmin vierashermot näyttävät todellakin hiljalleen kehittyvän, koskapa rautakaupan jannu ei saanut osakseen edes murhaavia katseita. Mökillä kaksijalkaiset jatkoivat lapetyömaan loppuun ja Helmi kävi noutamassa näytille eilen löytämänsä hirvenlavan. Aarre lieni sen verran arvokas, että se kuljetettiin melkein heti takaisin salaiseen piilopaikkaansa. Iltapäiväkahveiden jälkeen äijien naputellessa naulausrimoja, Helmi poimi viereiseltä niityltä rastaan. Kunnon lintukoira kuljetti sen komeasti kotiin, mutta pudotti melkein häpeissään, kun isäntä äityi ihmettelemään suusta näkyvää siipeä. Koska tipuparka (aikuinen) oli jo menettänyt henkensä, isäntä päätti hyödyntää sitä. Siispä siivestä varovasti heittämällä lintu lentoon ja koira komennolla noutoon; Hemppu singahti saaliin perään ja kuljetti sen hienosti pureskelematta takaisin...siis melkein takaisin. Kolmannen kerran jälkeen nouto tuli jo perille asti, mistä isäntä sitten kehui Helmin lyttyyn.

Kun sitten hetken päästä koetimme uudestaan noutoharjoitusta, Helmi nappasi linnun suuhunsa ja vei metsään. Helmi-Orvokin palatessa kuono mustana ja tassut kurassa, isäntä ja juniori arvelivat harjoittelun riittäneen. Juoksu sen sijaan ei siihen loppunut. Rakennustyö edistyi varsin hitaasti, koskapa toisen kaksijalkaisen oli koko ajan pidettävä Helmille seuraa ja heiteltävä 4x4" puukuutioita pitkin pihaa ja metsää noudettavaksi...Hei, ketä viedään?

Hirven lapa

Taas oli Helmi-Orvokilla ja isännällä matka jo aamusta mökille kattotöihin. Hemppu istui repsikan paikalla ja nautiskeli mökkitiellä pää ikkunasta pihalla paikallisista tuoksuista. 

Mökkeily sujui puolen päivää oikein mukavasti Helmin avustaessa räystäiden asennusta ja tarkkaillen lautojen sirkkelöintiä aivan vierestä pää purussa. Iltapäivästä alkoi ilmeisesti neitiä ikävystyminen painaa ja juuri ennen kuin isäntä sai päähänsä kiinnittää Helmin, se hävisi takametsään ja juoksi hetken kuluttua kaula ojossa jokin vadin näköinen esine suussa takaisin pihaan. Isäntä lähti tietysti heti tarkastamaan, mistä oli kyse. Helmi, hyvin koulutettuna koirana, näytti tietysti heti saaliinsa, joka paljastui hirven lapaluuksi (isännän valistunut arvio). Olipa komea saalis. Onneksi mukaan ei ollut löytynyt viimevuotista hirvikärpästen rei'ittämää taljaa. Isännän luuhun kohdistama huomio oli Helmin mielestä epäilyttävää, joten se kuskasi saaliinsa takaisin metsän siimekseen ja palasi takaisin muina hemmoina...

Ruskeata nauhaa noutamassa

Helmin päivä kaynnistyi jo, hieman vastenkarvaisesti, kello 6 aamulla. Silloin täytyi lähteä pika-ulkoilemaan ennen automatkaa Helsinkiin ja Haminaan. Varttia vaille yhdeksän kolonnamme oli Haagassa noutamassa kummeja, josta matka jatkui pikaisesti Haminaan. Sinne ehdimme sopivasti ennen yhtätoista, eli tuntia ennen esiintymistä. Haminan bastioni oli oikein hieno näyttelypaikka, mitä nyt naakat ja tuuli hieman häiritsivät lintukoiria. Helmillä oli kilpakumppaninaan siskonsa Rita, joka oli oikein handlerin ohjauksessa, kun taas Helmi joutui kehään noviisi-isäntänsä viemänä. Juoksu sujui kuulemma kohtalaisesti, mutta kun romanialainen tuomari-setä halusi tarkastella lähemmin Helmiä, siitä ei tullutkaan mitään. Hemppu veti ihan herneen nenäänsä ja peruutti muristen karkuun herraa, joka sitten pakosta antoi EVA:n (ei voitu arvostella). Siinä eivät tukijoukot juuri hurranneet,  paitsi Ritalle, joka vetelikin kaikki pinaalit kotiin. Onnea vain! Meidän porukalla homma meni eväiden syömiseksi ja bastionin valleilla kävelyyn. Sekä saadun EVA:n syiden puintiin. Kotimatkalla kohtuullisen pettynyt emäntä sitten keskustelikin pitkään ja hartaasti kasvattaja-Riitan kanssa Helmin pakoilu-ongelmasta. Saapa nähdä, onko neuvoista apua jo ensi viikonlopun Rauman näyttelyyn, vai joudummeko sen skippaamaan...

Kuvia Picasassa.

Jäätön uimakausi on jo menollaan!

Helmin iltapäivä kulahti jo totuttuun tapaan mökillä, tällä kertaa ihmisväestä mukana olivat emäntä ja isäntä. Hieman pitkästyttävän ruodelaudoituksen laiton ajan Helmi roikkui juoksulangassaan, mutta heti sen loputtua oli uimatauon paikka. Emäntä paineli 14 asteen veteen ja vokotteli Helmiä perässään isännän pidellessä kameraa. "Lievällä" usutuksella Helmi saatiin sen verran vesiin, että oheinen kuva voitiin ottaa

...suunta on jo kohti rantaa.

Sinänsä hieman huvittavaa moinen arastelu, kun muistelee keväistä sorsan metsästystä jäissä. Kuivatusjuoksu olikin sitten vauhdiltaan hyvässä suhteessa veden lämpötilaan. Siinä turkki kuivahti jo ennen kuin Helmiä ehdittiin viedä metsälenkille. Siellä Hempukka tartutti mutaa jalkoihin sen verran, että oli oikein hyvät perusteet laittaa Helmi pesuun huomista Haminan koiranäyttelyä varten...

Juoksulankaan

Helmin ja isännän mökkityöpäivä sujui rattoisissa merkeissä lähes koko päivän. Isäntä paukutti raakapontteja veskin kattoon ja Helmi pyöri omalla läänillä paikkoja tarkastellen. Sitten yhtäkkiä iltapäivästä Helmi hävisi näköpiiristä ja hetken kuluttua kauempaa rantoolta kuulikin tuttu räksytys. Ilmeisesti joku mökkinaapureista oli myös tullut maalle. Noo, isäntä karjahteli Helmille kotiintulokutsuja ilman vastakaikua, haukku vain jatkui. Isännän lähtiessä noutamaan haukkuvaa lintukoiraansa kuului yllättäen Helmin pikku vingahdus ja samantein piski olikin jo omalla tontilla livohkaan lähteneen näköisenä. Taisi eräs tietty mökkinaapuri hilpaista Helmiä klapulla, koirapelko kun on. Siitä viisastuneena isäntä viritti Helmille juoksulangan ja kiinnitti koiran siihen. Ja siitä loukkaantuneena Helmi makasi lopun iltapäivää siinä, mihin oli jo haukkumatkaltaan palattuaan pistänyt pitkäkseen...

Myyrän kaivuuta

Helmi ja isäntä lähtivät jälleen kerran mökille rakennuspuuhiin. Matkaa tehtiin peräkärryn kanssa ja puutavaraliikkeen kautta. Helmi sai aikansa kulumaan ihan kohtalaisesti repsikan paikalla, varsinkin kun sivuikkuna oli raollaan. Maalla isäntä ahkeroitsi uudisrakennuksen kattotuolien kimpussa ja Helmi kaivautui vanhojen betonimuottitukien alle. Sieltä sitten löytyi oikea mötkäle myyräkseen, jota Helmi sitten ylpeänä kuskaili pitkin pihaa.

 

Karvapalleron kanssa aika menikin oikein kivasti, kunnes Helmi sai päähänsä ryhtyä kieppumaan elukan päällä. Silloin isäntä otti ja hautasi myyräpolon kiven alle ja pisti varmuuden vakuudeksi Helmin kiinni. 

Siitäkös Hemppu otti nokkiinsa ja alkoi inisemään ja vinkumaan, että irti! Onneksi kattotyömaa oli jo siinä määrin päivän osalta valmis, että isäntä pakkasi koiran autoon ja lähti kohti kotia. Päivän "rasitukset" olivat ilmi selvästi väsyttäneet Helmi-Orvokin, siksi auvoisesti se koisi koko kotimatkan.

Harrastelua

Tänään isäntä lähti polkupyörällä mökille hommiin ja juniorikin sipaisi kaksipyöräisellä matkaan. Helmi-Orvokki jäi sitten ihan itsekseen odottelemaan emäntää töistä. Ajankulukseen se oli valikoinut emännän aurinkolaseista uusimmat, ja ehkä siten maukkaimmat, harrastustoimintansa kohteeksi. Jäljelle jääneiden osien ulkomuodosta voi päätellä, etteivät lasit sopineet oikein hyvin naamalle, koskapa niitä on täytynyt muotoilla hieman...

Toukokuumittauksia

Lähestyvän Haminan koiranayttelyn vuoksi isäntäväki on ollut tarkkana Helmin koon muutoksista. Suurin odotuksen aihe on ollut riittävä säkäkorkeus, joka nyt viimein mitattiin olevaksi 57,3 cm. Se koko riittäisi jo täysikasvuisellekin...kunhan mittaustarkkuus olisi sallituissa toleransseissa. Painoa on Helmille nyt kertynyt 19,5 kg, taitaa olla aika miettiä ruokatarjonnan määrää, jos korkeus ei tuosta kasva. Noo, papua jos tulee lisää niin painoakin saa tulla pari kiloa till...

Omilla teillä

Äitienpäivän ilta vietettiin mökillä saunaa ja kylpytynnyriä lammittäen. Helmi teki taas läpimikseen "majoja" kuistien alle, taitaa pian olla aika tarkastaa lämpöeristeiden kunto. Saunalenkiksi koko porukka päätti lähteä metsän läpi katsomaan jätti-haapoja.

 

Helmi suihki pitkin puskia ja piipahti samalla turveojassa sotkemassa itsensä kainaloita myöten kuraan. Takaisin mökille palatessa Helmi yhytti jäniksen ja paineli sen perässä aivan naamamme edestä metsään, risut sinkoillen. Suuren metsästäjän palattua ( ilman saalista ) se joutui pesuun ja pääsi vielä saunaankin kuivattelemaan. Mutta heti kun silmä vältti Helmi kipaisi jälleen metsän siimekseen. Saunova ja kylpevä porukka ei edes havainnut puuttuvaa lenkkiä. Jonkin ajan (5 min?) kuluttua emäntä alkoi peräänkuuluttaa puuttuvaa perheenjäsentä. Hetken huudeltuamme emäntä oli jo sitä mieltä, ettei perheen äijistä olisi lapsenvahdiksi, koskapa kaikki alle kouluikäiset ehtisivät hukkua/jäädä auton alle ennen kuin kukaan edes huomaisi. Voimakarjunnasta ja kuorovihellyksestä huolimatta metsästä ei saapunut puna-valkoista setteriä. Tämä pakotti äijät saavista ja etsintäpartioon puolen tunnin huhuilun jälkeen. Kolmikko, isäntä, kummisetä ja juniori, hajaantui haapareissun reitille siten, että isäntä hitaimpana ehti vasta aloittamaan nousunsa mäkeen, kun metsästä saapui varsin matelevan, mutta hyvinvoivan näköinen karkulainen. Isännän pikaiset puhelinsoitot possen muille jäsenille palauttivat porukan lähtöruutuun, ja vielä juuri ennen sadetta. Lopun iltaa varsin uupunut Helmi-Orvokki makaili tuolissa MM-jääkiekon finaalia seuraillen. Vasta kolmannen erän lopulla Helmiä alkoi taas maailma, eli naamalla lentelevät kärpäset, kiinnostaa...

Siilit

Helmi-Orvokin lauantai-illan huuma toteutui iltahämärissä kävelyllä kotikonnuilla. Talojen pihoilla kaksijalkaiset viettivät omia kemujaan, mutta Helmin riemastus löytyi ojan pohjalta. Kaksi siiliä taisi olla häämenoissaan, kun Hempukka pölähti häiritsemään parin puuhia. Toisen keriytyessä palloksi, toinen siileistä pussahti ja hypähti Helmin tunkiessa kirsunsa sen kylkeen. Helmin reaktiosta päätellen taisi tulla lievä osuma, Helmi kun ponnahti ojasta tielle nelijalkapompun. Siihen sitten jäätiin kyttäämään piikkipalloja toisen niistä aina välillä pussahtaessa ja aina silloin Helmi hypähti ilmaan kuin väistääkseen...

kuvassa äitienpäiväaamun yksinäinen siili (kannon juuressa saattaa näkyä)

Kissa nimeltä Pekka

Helmi-Orvokin perjantai alkoi taas tunkkaisesti; autolla piti lähteä taas mökille hommiin. Äijäkaartia oli oikein kolmen karjun verran  ja Helmi ainoa tyttönen, onneksi äijät olivat kaksijalkaisia ; ) Herrojen päivän hommana oli lyödä kasaan vessan/liiterin runko ja Helmin hommana oli keksiä itselleen jotain kivaa. Suurimman osan ajasta Hemppu oli kuitenkin äijäin seurana runkotyömaalla toivoen jonkun heittävän sahatavaraa kiinniotettavaksi. 

Kun runkopuuhat olivat valmiit, nuoremmat herrat lähtivät perho-ongelle ja isäntä jäi räpsimään loppuja paloja kiinni. Helmi teki taas pesäkolon kuistin alle ja viihtyi siellä, kunnes naapuriin tuli väkeä...ja heillä oli mukana kissa. Isäntä joutui samantein köyttämään Helmin, kun havaitsi neidin mielenkiinnon kasvavan rajantakaisia tapahtumia kohtaan. Narussa sitten mentiin tervehtimään naapureita (haukkuen tietty) ja heidän löytökissaansa Pekkaa. Pekka ei paljon Helmiä aristellut ja meinasi jo tulla ihan nokakkain. Helmi oli kuitenkin niin piukeissaan, etteivät kaksijalkaiset uskaltaneet niitä aivan naamatusten päästää. Saapa katsoa, kuinka rajanaapurusten kesä sujuu. Taitaa Helmille koittaa alituinen köysitila naapureiden ollessa paikalla...

Pelottava poliisiauto?

Helmin aamulenkki oli tänään paria aikaisempaa päivää hieman pidempi. Tohlopin tenniskentän viereisen pellon räksät ja naurulokit saivat kyytiä, kun Hemppu paahtoi aamukasteisella kedolla itsensä kuraan kainaloita myöden. Työmatkalla olleet sukulaisetkin saivat pikaiset tervehdykset, ennen kuin seuraava lokki joutui jahdatuksi. Peltojen ääripäässä törmäsimme vielä hassusti puoliksi talvikarvaiseen rusakkoon, joka sai näin hyvän syyn karistaa lennossa muutamia talviturkin rippeitä jälkeensä. 

Paluumatkalla pitkin pyörätietä ohitsemme pyyhälsi polliisin maija pillit päällä. Meteli oli niin kova, että isäntää otii oikein korviin, mutta Helmi-Orvokki se vain nuuski tien penkan ihmeellisiä tuoksuja korvaansa lotkauttamatta...

Majantekoa

Helmi-Orvokki joutui/pääsi jälleen miespuolisten seurassa mökille rakennuspuuhiin. Tällä kertaa matkassa olivat myös uudet ikkunalasit peräkärryssä. Helmistä oli hauska katsella auton taka-ikkunasta, kun isäntä mökkitiellä killui lasien seurassa kärryssä niiden pomppimista vaimentamassa. Mökillä äijät asentelivat laseja ja sillä välin Helmi tarkasti seudun tavanomaisen vauhdikaaseen tapaan. Ennen pitkää herrain alituinen puuhastelu kuitenkin alkoi ilmeisesti tympiä, koska yhtäkkiä isäntä ei enää Helmiä nähnyt, mutta kuuli kyllä. Tarkempi ihmettely paljasti Helmin kaivavan mökin kuistin alla pehmeässä hiekassa suunnatonta kuoppaa (siis puolimetristä). Reijän kaivun syynä taisi olla myyränhaju, mutta Helmi näytti olevan kuopassaan kuin majassa...

Maalla rakennushommissa

Maanantain sadepäivän Helmi vietti isännän ja juniorin kanssa maalla. Sorankuljetus kasteli ihmisiltä paidan ja käpyjen jahtaaminen Helmiltä turkin, joten suuri osa päivästä kului takkatulen ääressä.

Tänään, tiistaina, hommat sujuivatkin sitten notkeammin. Helmi onnistui heti aamusta melkein pyydystämään sorsan, joka huolimattomasti ui seisovan Hempukan "katiskaan". Nelijalkahyppy riitti melkein sorsan niskaan. Vesilintu ehti vasta viime hetkellä kohti lentävän Helmin alta syvemmille vesille. 

Kaksijalkaisjoukkueen tehtävänä oli kuljettaa aamupäivä kottikärryillä soraa vessan perustuksiin. Apulaisena toimi Helmi, joka takataskussa ajoittain roikkuen kiritti herrat hyvään vauhtiin. Juniori vielä juoksutti Helmiä erikseen käpyjen ja "rosvojuoksun" avulla. Kun porukka iltapäivän päätteeksi oli saanut aikaiseksi sorastuksen ja rakennuksen alakehän ( Helmi huolehti kuononsa joka väliin, mukaanluettuna puukkosaha ja taltta, ei vaurioita ) oli vielä vuorossa keikka enon mökille korkeusmittauksiin. Siellä Helmi ensin pelästytti enon, ja itsensä, molempien törmätessä samaan aikaan mökin kulmalle. Haukku hyyti hetken verta ; ) Sitten Hemppu toimi vaakituspuuhissa näppäränä apulaisena, ollen taas kuononsa kanssa sörkkimässä, tällä kertaa tarkasti tähtäilevää isäntää. Lievän kehottelun jälkeen Helmi tajusi siirtyä rantaviivaan mulskimaan ja löysikin itselleen evääksi hieman "käyneen" minkin, ilmeisesti edelliseltä syksyltä. Taitaa pian olla matokuurin paikka...

Illalla suoritettujen tarkkojen laskelmien perusteella huomasimme Helmi-Orvokin olleen jonkinlaisessa, välillä oikein kovassakin, juoksuvauhdissa päivän aikana peräti 8 tuntia lepäämättä. Ilmankos ruoka kotiuduttuamme maistui ja tietysti vielä perään uni.

Puuvuorella

Jotta vapunseudun hienot säät eivät menisi hukkaan, Helmi lähti Ylöjärven puuvuorelle isäntäväen ja kummien kanssa. Matkaa oli sen verran, että se tehtiin tällä kertaa autolla. Vuori oli kasvanut sitten isännän viime näkemän hienosti, vaikka siinä olikin selvästi nähtäviä "aavikkopaikkoja".

 

Helmin kiertäessä spiraalin muotoon istutettujen puiden joka rinkulan ja vähän enemmänkin, muut kiipesivät kohtuusuoraan huipulle ja alas.

 Paluumatkalla aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että koko joukkue oli suorastaan etelän tunnelmissa, ja Helmi muistutti läähättäessään Australian dingoa aavikolla. 

Sitten ohjelmaan kuului seuraavan soramonttu-tilataideteoksen ihmettely. Kyseessä oli jonkin (ei muistu millään mieleen) amerikkalaisen taiteiljan teletappimaa. Siellä oli valleja, joissa taas oli isoja betonirenkaista tehtyjä "reikiä".

 

Isäntäväki arveli Hempun aristavan tunneleissa kulkua, vaan eipä näyttänyt niistä olevan häiriöksi ja jos betonitunneli ei ollut sopivalla kohdalla, Hemppu huiskaisi vallin yli...

Vapunpäivää

Lipun noston jälkeen isäntä kävi Helmin kanssa herättämässä muun populan ja sitten pakkauduttiin autoon. Matkan päänä oli Näsinpuisto, jossa isäntäväellä on ollut tapana käydä kuuntelemassa kuorolaulua vapun kunniaksi. Sää oli mitä mainioin, mutta Helmiä ei yhtään huvittanut.

 

Porukkaa oli paikalla aivan liikaa ja joillakuilla oli yön jäljiltä vielä korkkamattomia skumppapullojakin, joiden korkit poksahtelivat häiritsevästi. Ensimmäiset aploditkin olivat vallan kumma juttu. Jälleen kerran oppia oli ikä kaikki ja Helmikin rauhoittui "musiikinkuunteluun" juuri ennen konsertin loppua...

Iltapäivästä matkattiin koko perhe mökille. Auringonoton lisäksi laituri asennettin Helmiä varten paikoilleen. Sieltä oli hyvä vahtia lähitienoota, varsinkin naapurin hoitokingcharlesia Dorista (11 kk). Ennen pois lähtöä Helmi kävi vielä vanhempien kaksijalkaisten kanssa lähimetsässä nuuskimassa maastoja. Melkein heti se tapasikin jäniksen, joka suorastaan tuppasi reitille, jollei peräti suuhun. Tällä kertaa kyseessä oli täysikasvuinen pitkäkorva, joka oikopäätä harhautti Helmin hössöttämään pitkin puskia, kunnes kieli roikkui melkein mustikanvarpuihin asti. Paluumatkalla Helmi tuuppasi järven rantaan juomaan ja samalla äkkäsi mökkinaapurit pihapuuhissa. Siinäpä alkoi räyskytys, jota kaksijalkaiset riensivät lientämään. Naapureiden kanssa jaaritellellessa Helmi havaitsi rannassa sorsarouvan ja rynnisti letolle sen perään. Ilmiselvästi koiria ennenkin nähnyt vesilintu ui viisi metriä järvelle ja meloi siinä ees-taas, kun taas Helmi sinkoili letolla vesi lentäen melajalkaista jahdaten. Olipa siinä sitten siisti koira autoon pakattavaksi...no, sehän ehti kuivua ennen lähtöä (30 min)!