Maanantaita mittauksin

Tavanomainen aamutoimiprojektiin jonotus herätti isännän puoli yhdeksältä (kolmannen kerran) Helmi-Orvokin lipaistessa äijän nenää. Sämpylä veteli vielä horkkaa, mutta ponnahti myös mukaan toimeen, kun vaaka nypättin sängyn alta ja Helmi punnittiin. Kiloja oli Hempulla 21,5, kun taas Saimi pääsi tasan 20kg "viivalle". Säkämittari osoitti Helmin pysyneen mitassaan, eli siinä 57,5cm:ssä. Helmi on aina pakko mitata ensin, koska heti kun isäntä istahtaa mittauspaikalle kynä kädessään, on Hemppu jo siinä seisomassa. Heti toisena oli Saimin vuoro ja nyt viiva piirtyi 59cm korkeudelle.
Aamulenkillä kolmikko (siis koirat+isäntä) piipahti sänkipellossa ja sitten ihmettelimme marraskuun sateiden kastelemaa suota. Eräskin rahkasammaleikko oli niin omituinen, että siinä Helmin ja Saimin täytyi piehtaroida oikein perinpohjaisesti; Helmi kun on nyt Saimin kasvettua ryhtynyt hyökkäilemään leikkimielisesti (ainakin vielä) Sämpylän kimppuun, haastaen sen melkoiseen ärripurrikisaan. Isäntää hurttain kurastuminen ei haitannut, olihan jo kulku tien viertä suolle sotkenut koirat pesukuntoon, joten pieni huuhtelu ei ainakaan asiaa huonontanut...

Helmi pennailee

Aamun kajossa suolla isäntä kyykki Saimin kaverina polulla ja heitteli männynkäpyjä pikkuneidille, Helmin kaahottaessa jossain näkökentän ulkopuolella. Ensin heitot olivat tuollaisia 20-senttisiä, mutta kun Saimi viimein sai yhden ilmasta kiinni, isäntä päätti heittää tuollaisen metrin korkuisen kokeeksi. Kun käpy tavoitti lakikorkeutensa, leijaili punavalkoinen nuoli ohitse ja Saimin yli, napaten kävyn suuhunsa. Laskeuduttuaan Helmi-Orvokki narskautti kävyn pikkelsiksi ja poistui taas etsimään jotain mielenkiintoisempaa...

Buljongit parempiin suihin

Piraatti-Sämpylä jatkoi uskaliaita ryöstöretkiään perjantai-illasta; Karjalanpaistin jäljiltä Pyrex-vuokaan jäi sentin verralta mitä maukkainta lihalientä. Isäntä siirsi pöntön varomattomasti työpöydän päälle odottamaan ja sopivaan aikaan koirain ruoan sekaan lisättäväksi. Sitten kaksijalkaiset siirtyivät töllön ääreen. Hetken, pienen hetken, kuluttua keittiöstä kuului hirveä mäjähdys. Katsomojoukot syöksyivät ihmettelemään paukahdusta ja siellähän se piraatti-Saimi lipitti kieli salamannopeasti vilkkuen maahan roiskuneet lihaliemet parempiin suihin. Vaikka aikaa ei ehtinyt kulua muutamaa sekuntia enempää, ennen kuin ehdimme katsomaan, oli jo kaikki liemi hävinnyt Saimin kitaan. Onneksi Pyrex-astia kesti ilmalentonsa eikä lattiaankaan tullut havaittavaa lommoa...

Piraatti-Sämpylä

Juniorin sipsit olivat jälleen kerran hävinneet olohuoneen pöydältä. Emäntä löysi piraattineiti "Saimi-Punaisen" yläkerrasta natustelemassa kunnon suolalastuja suurella tyytyväisyydellä. Huomatessaan kärähtäneensä rysän päältä neiti osasi sentään häveksiä intohimoaan rosvoilua kohtaan. Tai siis...osasi näyttää häveksivältä.
Ehkäpä juniori oppii jemaamaan eväänsä paremmin ennen kuin Saimi tavoittaa koossa bernhardilaisen ; P

Odotus palkitaan

Emännän saapuessa autolla töistään, oli olohuoneen ikkunassa heti kaksi setterinpäätä tunnistamassa tulijaa. Samantein nelijalkaisneidit olivat "yhtäaikaa" kaikilla ovilla odottamassa sisääntulijaa; ininä, ulina ynnä voksotus olivat melkoiset jo ennen ovenkahvan painamista.
Heti sisään päästyään emäntä sai Helmi-Orvokin ja Saimin jakamattoman huomion hyväksi toviksi. Kyseessä oli siis odotettu kotiinpaluu, joka koirien osalta kulminoitui emännän valaistumiseen ja talutinnarujen esille ottamiseen: nyt ulos ja HETI!

Maanantaimittauksia

Viikon alun kunniaksi Hemppu ja Sämpylä pääsivät taas isännän kainalossa vaakaan. Helmin kohdalla numerot pysähtyivät 21,5kg kohdalle ja Saimi tavoitti 19,5kg. On siis aika ryhtyä rajoittamaan elukoiden ravinnonsaantia ; ) ainaskin possunkorvat ja muu työpöydältä varastettavissa oleva rasvaisempi materiaali on syytä jemmata oven taakse. Saimi-Sämpylästä on nimittäin kehittynyt oikea Arsené Lupin; ryöväyskelpoinen kama häviää jälkiä jättämättä parempiin suihin Helmin avuliaalla myötävaikutuksella. Ainoat todisteet ovat puuttuvat ruoka-aineet ja vaakakilot maanantaisin...

PS. Oli muuten Saimi aamulenkillä läpiuupelo eilisestä lenkistä, tuskin viitsi edes juoksuaskelia Helmin perässä ottaa.

Mökkiseikkailua

Helmi ja Saimi saatiin melkein mökille saakka, ennen kuin takapenkiltä kuului tavanomainen Saimin pukellusääni. Taas oli yksi suojapeite saanut mahansisällön kuorrutteeksi ylleen. Isäntä pääsi roiskimaan jätöksiä pitkin tien poskia ja emäntä joutui kuljettamaan koiria loppumatkan juoksupelissä.
Mökillä naatiskeltiin ensin aamupala, sitten lähdettiin metsäreissulle ihastelemaan puskia nuuskivia koiria ja kuusen oksien lomasta siivilöityvää auringon valoa...joo-o, AURINGON valoa! Yöllä oli ollut lievästi pakkasta; maa oli mukavasti riitteessä koirien juosta ja kaksijalkaisten yrittäessä ottaa "täydellisen valokuvan" juoksevista settereistä. Kuvaus ei onnistunut (sata yritystä kyllä tallennettiin), mutta reissu oli muuten onnistunut: sää oli aurinkoinen juuri matkan ajan ja seura aivan oivallinen, mukanahan olivat emäntä, isäntä, Helmi-Orvokki ja Saimi! Yhtään peuraa tai teertä ei saatu pykälään, mutta mehut saattiin irti Helmistä ja Saimista, ja kaksijalkaisillekin maistuivat kahveet perillä mökillä...

Espanjan vesikoira ja toista tuntia rutaa

Aamulenkillä Helmi-Orvokki ja Saimi törmäsivät isännän kanssa espanjanvesikoira Brendaan emäntineen. Brenda oli hippi rippusen yli vuoden, joten siitä oli kunnon leikkikaveriksi meitin neiteille. Kolmikko hyödynsi kilpajuoksussaan melkein kaikki suonsilmät ja vesirutakot ja voi sanoa, että nelijalkaiset olivat otatuksen jäljiltä aivan valmiit kylpyyn. Lohtuna setterinomistajille isäntä voi sanoa, että vesikoira se vasta suttuiseksi suossa kylpemisestä tuleekin ; )
Aamuliikunta tuntui olleen neideillä riittävää, koskapa kylvyn ja kuivauksen jälkeen ruokasaavit saivat jäädä rauhassa odottamaan nokosilta heräämistä...

Koirajuoksua harjoittelemaan

Tavanomaisten TOKO- ja näyttelyharjoitusten lisäksi isäntä päätti illasta treenata Helmin ja Saimin kanssa ns. koirajuoksua. Aloitustavoitteeksi porukan hitain otti kaksi ja puoli kilometriä asfaltilla. Direktiivin mukainen koirajuoksu tapahtuu yhdellä koiralla ja vikkeläjalkaisella ohjaajalla (siis ohjaajasta tulee koiran viimeistään kanssa vikkeläjalkainen). Ohjaaja kiinnittyy joustavalla liinalla valjastettuun koiraan ja sitten mennään. Koira määrää sekä, ainakin aluksi, sekä suunnan, että vauhdin ; )
No, meidän treeni meni siten, että isäntä sonnustautui juoksutamineisiin ja laittoi Helmin taluttimen toiseen käteen ja Saimin toiseen. Ihan vain tasapainon vuoksi. Ensimmäisen 50 metrin jälkeen havaintona oli, että Saimi tulee ihan kivasti samaa vauhtia isännän kanssa, vaan Helmi kyllä määrää molempien perässähiihtäjien jalkojensiirtelynopeuden.
Lukuunottamatta Saimin tulostamia kakkosia, matka sujui todella rivakasti ja Helmikin hieman hellitti vauhdistaan viimeisillä satametrisillä. Cooperin testin tulos edellämainitulla avusteella saattaisi nousta aivan uusille kilometriluvuille (siis yli 4000m !::D).
Lopputulemana voidaan todeta, että koirajuoksuun kuuluvat koiravaljaat ja joustava, ohjaajan vyötärölle kiinnittyvä liina ovat oikeasti tarpeellisia. Saattaisipa sitä paitsi olla viisasta käyttää "apuna" vain yhtä koiraa. Vaan...harjoitukset jatkuvat, kun Saimikin on jo (lähes) puoli vuotta vanha...

Rosvoja liikkeellä

Saimin ja Helmin taloudessa on näinä aikoina kaksijalkaisten on perin vaarallista unohtaa liedelle mitään syötävää. Tiistaina aloitteleva suurrosvo Sämpylä tyhjensi puolet paistinpannusta parempiin suihinsa, eli nautti luvatta toisen grillikyljen kokonaisuudessaan, toinen sentään säästyi ruhtinaallisesti jaettavaksi emännälle ja juniorille.
Mahtoiko olla lihaklöntin vika, vaiko vain paha hellintäpuutos, kun emäntä joutui odottamaan unentuloa häirikkökoirien rampatessa ees taas aamukolmeen ja kuljettamaan Sämpylää varmuuspisulla yöpaitasillaan. Lopulta emäntä lasketui koirien tasolle, eli paneutui makuulle lattialle, ja katso, siihen kuukahtivat setterit syvään uneen...

Maanantaimittauksia

Maanantain koirapunnitukset tuottivat seuraavat "tulokset". Saimi 19kg ja Helmi-Orvokki 21kg. Säkämittauksia ei tullut kiireessä tehdyksi...

Saimin oma-näyttelymatkan muistumia

Torstaiyöstä selvittiin Saimin kanssa yhteisellä retkipatjalla ja perjantaiaamusta kaikki kaksijalkaiset lähtivät vuorotellen töihin aamusta alkaen palaten vuorotellen koiravahtiin, paitti iltapäivän vahtina toimi Helmin kummitädin kaveri. Siis koiravahti edellytti vain viiden ihmisen päiväjärjestelyt ; )
Perjantain viimeisellä iltalenkillä Sämpylä onnistui isännän kanssa melkein törmäämään helmipöllöön. On se melko iso lintu viiden metrin päästä, ja vielä Helsingissä!
Helmi-Orvokki taas itkeskeli kotosalla puuttuvaa rääkkäyskohdetta, kantaen lohduksi leluluuta sitä vingutellen. Helmi-Orvokki piipahti pihallakin ihan omin luvin juniorin ollessa poissa. Setterin p...le aukoi ovet ja tuuletti itseään pihamaalla, tai ehkä naapurissa, sen aikaa, kun juniori oli tiessään (vajaan tunnin). Metsäkulku oli kuulemma kuitenkin poikkeuksellisen räväkkää ja nopeaa, olihan häntäpaino pääkaupungissa.
Lauantaiaamuna lintubongarit isäntä ja Saimi onnistuivat aamulenkillään yhyttämään variksenpyyntimatkalla kiitävän kanahaukan, tai olikohan perässä riekkuva varisparvi se, joka itse asiassa jaakasi haukkaa. Komea lintu joka tapauksessa, vaan ei Saimi siitä mitään tajunnut.
Mutta sunnuntaiaamun fasaaneista Sämpylä inostui senkin edestä. Eivätkä pöljät kanalinnut edes tajunneet hiipiä tiehensä, vaan jäivät Saimin tiirailtavaksi muutaman metrin päähän. Mutta Saimin ensimmäisen kunnon lintuseisonnan ansaitsi myöhemmin samalla lenkillä mustarastas!
Helmi-Orvokki ulkoili provinssissa juniorin kanssa vitosen juoksulenkkejä Sämpylä-ikävän karkottamiseksi.
Sillä tavalla ei ollut tarvis muuta kuin nukkua yli jäänyt aika!
Sunnuntaina ennen puolta päivää oli aika lähteä Saimin pentunäytelyyn Helsingin Kaapelitehtaalle. Paikalle lähdettiin Helmin kummiparin, emännän, isännän ja Saimin voimin. Saimin pikkunarttujen porukkaan kuului neljä tyttöä. Isäntä oli Sämpylän esittelyvuorossa. Onneksi syksyllä oli tullut käytyä useita kertoja näyttelytreeneissä (siis isännän oli tullut käytyä), ettei mennyt esittäminen ihan penkin alle. Koirakko selvitti omasta mielestään homman ihan okei, vaan tuloksena oli kolmas tila. Isäntäkin onnistui viimein saamaan koiralle arvostelun : ) Joo, joo, Saimin ansiotahan se oli, se kun ei hötkyile tuomareiden lääpintää, ainakaan vielä.
Itse arvostelu oli ihan hyvä (Raisa Savander):
"Tyylikäs narttu. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hieman suora etuosa. Tilava rintakehä. Vahva selkä. Hyvät reidet. Vahvat kintereet. Liikkuu mukavasti, löysänpuoleisesti. Kaunis, oikeanlainen karvapeite."
Pääkaupunkimatkaajien saavuttua illalla kotiin, Helmi ja Saimi olivat lievästi ilmaistuna tyytyväisiä nähdessään toisensa. Matot pysyivat koko illan kasoissa, vaikka niitä tuli useaan kertaan jo suoristeltuakin.
Laumakoiria ; )

Näyttelymatkalle

Perjantai-iltana Saimi joutui autoon pakatuksi ja matkalle. Helmi-Orvokin jäädessä juniorin kanssa pitämään kotia pystyssä viikonlopun ajan, Saimi lähti Helmin kummisedän ja emännän kanssa pääkaupunkiin sunnuntaista näyttelyä varten.
Matka oli normaali diureetti Saimille, huovat olivat jo puolimatkassa kuolasta märät, kun matkue pysähtyi kaapimaan isommat Saimi-yrjöt auton ulkopuolelle Linnatuulessa. Perille kuitenkin päästiin iltämyöhällä ja vielä hengissä. P-H:ssa odottivatkin jo Helmin kummitäti ja isäntä...

Setteristä mittaa

Saimin kummisedän ratoksi pikkuneidit Helmi-Orvokki ja Saimi-Lemmikki ryhtyivät tänään iltapäivästä ottamaan toisistaan mittaa. Molempien niskavillat olivat ennen ottelua pörhöllään aina hännänhuippua myöten ja välkkyvät hampaat paljastettuina kuono mykkyrässä. Taisto oloi vaikuttavan raivokas, mutta päättyi (ainakin vielä tällä kertaa) Helmin ylivoimaiseen pistevoittoon selätyksellä. Sämpylä saa vielä treenata kahden (taka)jalan "seisontaotetta" muutamankin hetken, koska Helmi ei noilla voimilla liikahdakaan, vaikka painoeroa ei juuri enää olekaan...

Arkaa setteriä

Juuri kun isäntäväki oli ehtinyt kehua Saimia reippaaksi ja rohkeaksi koiraksi, joka ei suotta hötkyile tuntemattomienkaan vieraiden tai vastaantulijoiden kanssa, alkoi alakuistilta kuulumaan kumea haukku. Isännän mennessä tarkastamaan tilannetta, olivat sekä Helmi, että Saimi oven edustalla haukkana vahtimassa mahdollista sisääntulijaa ja Saimi haukkua rymisteli jyreästi. Neidille kuuluu kehkeytyneen rintakehää enempi kuin Helmille! Vaan joutuivat kummatkin koirat häpeään pinkoilunsa vuoksi, sillä ketään ei ollut tulossa.
Iltapäivän harjulenkillä tuli vastaan collie-uros Leo, jonka nähdessään Saimi sai taas harjoittaa keuhkopalkeitten paukuttelua, ja vielä koko selkävillä pörhöllään. Sinänsä kummaa, koska Helmi paineli oikopäätä morjestamaan collieta, eikä antanut ymmärtää vieraan olevan jotenkin vaarallinen. Taitaapa olla, pahus soikoon, Saimille tulossa jonkinlainen mörkökausi sopivasti ennen näyttelyitä (Saimi on ilmoitettu Helsinkiin pentunäyttelyyn sekä 15.11., että 5.12.).

Isänpäivämittauksia

Isänpäiväaamuna isäntä "nukkui", kun makuuhuoneen oven takana kokonainen komppaniallinen settereitä (äänestä päätellen) lopun perheen kanssa valmistautui yllättämään isännän lahjoin ja lauluin. Oven auetessa V8 rynnisti onnittelulaulun säestämänä pussaamaan isäntäparkaa. Ihan kiva "herätys".
Hurttalauman ollessa siinä sopivasti hollilla, päätettiin ne samantein puntaroida ja säkämittailla. Vaaka näytti Helmi-Orvokille 21kg ja Saimi-sämpylälle 18,5kg. Säkämittari osoitti Saimin ohittaneen Helmin korkeudessa muutamalla millillä. Sentteinä tulos oli noin 58cm...

Setteripari seinässä Helmin kummitädin riipustamana.

Piilossa?

V8:n aamulenkki isännän, Siirin ja sen isännän kanssa vei harjun päähän ja takaisin. Lunta oli maassa runsaat viisi senttiä ja sekös settereitä riemastutti. Molemmat olivat lenkin jälkeen lutimärkiä, mutta siitä huolimatta pihan lumipöykyissä remuaminen jatkui hampaat edellä. Saimi roikkui Helmin korvissa niin innokkaasti, että Hemppu paineli "piiloon" vajan alle (Melli-setterin mielipaikka vuosia sitten). Isäntä sai hetken vihellellä pilliinsä kutsukomentoja, ennen kuin huomasi Helmi-Orvokin olevan jumissa vajan alla. Tila oli aikain saatossa käynyt niin matalaksi, että Helmi ei omin voimin jaksanut hinata itseänsä talon alta pois. Siispä isäntä tarttui kaulanahasta ja jelppasi neidin nalkista pois.
Kun märkä koira laitetaan kieppumaan erittäin matalaan ja hiesuiseen tilaan tulee se varsin likaiseksi, tässä tapauksessa tasaisen harmaaksi (harmi ettei tullut otettua kuvaa, otti vain päähän). Siitä syystä Helmi joutui omenapuun juurelle lumipesuun, hankeen jäi vain harmaa lääni, ja sitten vielä oikeaan pesuun. Onneksi kaksinkertainen puhdistuskäsittely piisasi koiran sisäkuntoon saattamiseksi...

Lunta

Ei ollut lumi suuri ihme Saimi-Sämpylälle. Ilmeisestikin irlantilaista sukujuurta olevan nelijalkaisen ei ole tapana hötkyillä maaston ulkomuodon muutoksista, eikä edes polkuanturan pidon vaihteluista. Eihän sitä lunta kyllä tuulut kuin väriksi.
...Muistaakseni Helmi-Orvokki oli muinoin kyllä enemmän vaikuttunut vaihtuneesta maaston väristä. No, senhän voi ehkä tarkastaa viime vuoden kirjailuista, hetki vain... siis 19.11.2008 oli satanut viime vuoden ekat lumet, itse lumi ei ollut Helmiä hötkäyttänyt, mutta liukkaus oli iltapäivästä häirinnyt. Muistin siis väärin, vaan irkkuhan se Hemppukin on ; )

Helmi-aamu

Kun isäntä ja emäntä oli saatu hereille klo 7.35 nuuskimalla naamaa millin päästä, Helmin oli aika kiivetä sängyn reunalla vielä istuvan isännän syliin ja tiirailla ikkunasta aurinkoista pakkasaamua. Sämpylä ehtikin siinä välillä jo käymään aamulirulla lipputangon juurella juniorin ystävällisesti avustamana.
Tänään emäntä oli lähdössä heti aamutuimaan töihin, joten Helmi-Orvokki sai hetken kasvattaa kuplaa otsaansa kaksijalkaisten nauttiessa aamupalansa. Eikä asiaa yhtään helpottanut korvassa roikkuva Saimi.
Kahveen jälkeen isäntä heitti koirille narut kaulaan ja seurasi emäntää kedolle rapsuttelemaan auton ikkunoita jäistä. Helmi ja Saimi saivat malttamattomina odottella vetokoukkuun kiinnitettyinä varsinaisen aamulenkin alkua. Lasinputsauksen jälkeen setteri-V8 kiskaisi isännän peesissään kaupan parkkipaikan läpi. Kolmikko ehti sopivasti morjestamman emännän ohiajoa suojatien pielestä ja sitten matka jatkui vauhdilla suolle. Reitille putoili huolellisesti polun sivuun tähdätyt kakkoset kummaltakin.
Suolla Helmi paahtoi rahkasammalet sinkoillen edellä ja Sämpylä roikkui tapansa mukaan hännässä kiinni, siis nimenomaan hännäässä kiinni, niin kauan kuin jalat vain veivät. Helmin onneksi vielä kovin kauaa. Joten kunnon aamu-ulkoilu pääsi Hempullakin alkamaan, onhan suo-pelto-suo-juoksu ilman perskärpästä hieman rennompaa...

Maanantaimittauksia

Aamupuntarointi tuotti Saimille 18kg ja Helmi-Orvokille 21kg. Säkämittari kolahti Saimilla jo lähes Helmin lukemiin, eli 57cm, siis vain puoli senttiä alle Helmin! Ilmankos koirat nayttävät aivan yhtä korkeilta.
Päivä kulahti suolenkillä, autonpesun ihmettelyllä (ja siinä samalla Saimin turkki sai kivan kosteuskäsittelyn), tapetinirroituksessa, peltolenkillä, tapetinirroituksessa, iltasaunassa ja vielä pitäisi päästä pihalle...

Mätsärissä

Emäntä luki taannoin päivän lehdestä, että tänään olisi tyrkyllä kaikkien rotujen match show raviradalla. Sinne siis treenaamaan esiintymistä ja katsomaan oliko näyttelytereeneistä apua.
Isännän töissä ollessa Saimin kuskaajaksi valikoitui Helmin kummisetä ja Helmiä vei emäntä. Reissu show-alueelle oli niin lyhyt, että se tehtiin jalkapelissä (onneksi oli aurinkoista ja kuivaa). Koirakot päätettiin heti kisa-alueella pitää erossa toisistaan, jotta ne eivät vain kyttäisi toisiaan. Se tepsikin kohtuullisesti.
Saimi kisaili pentujen (tietysti) luokassa, jossa oli mukana 32 koiraa. Kuski ja koira onnistuivat vähintäänkin kohtalaisesti, Saimi suorastaan avasi suunsa jo tuomarin lähestyessä ja muutenkin pompotteli hienosti sijoittuen lopulta kolmanneksi.
Helmi-Orvokki esiintyi emännän ohjaamana oikein tarkalle naistuomarille 37 koiran joukossa. Hampaiden esittely ja muukin tutkinta sujui ihan ok, mutta juoksu oli kuulemma (kummisedän mielestä) jotenkin anteeksipyytelevän oloista, vaikka olikin ihmisten mielestä ihan mahdottoman ystävällinen ihmisten mielestä. No, sijoitus oli 4 - 8, ja pataan tuli lähinnä pojilta, eli kumminkin ihan kivasti.
Reissu oli kuitenkin lyhyydestään melkoisen rasittava, koiria ja ihmisiä kun oli hallissa tupputäydeltä, eikä lepotilaa ollut pätkääkään, häkeistä puhumattakaan.

Palkintoja tuli kotiin oikein rahdattavaksi asti.