Reilua

Mulla oli jo toissa päivänä synttärit, eikä tuo juuttaan isäntäväki mitenkään moista muistaneet! Saapa katsoa, löytyykö edes minkäänlaista lohduttelulahjaa, kun huomaavat unohduksensa...

Järven ympäri

Lenkit sen kuin pitenevät...tänään kierrettiin koko mökkijärvi, helteessä ; ))
Emäntä paineli Nokia karttojen varassa rantapolkuja ees taas ja me Sämpylän kanssa seurailimme köydessä visusti poukkoilevaa suunistusta. Kaikenlaista kivaa hajua onneksi tunki nenään: kaksi pyyperhettä pakeni meitä reippaasti rantapuskiin ja taisi siellä hirvikin haista. Uimaankin päästiin reissun puoli välissä ja kulku jatkui "hyvää vauhtia". Viimeisen kilometrin tyngän saimme vasta kaarestaa vapaina. Koko lenkkiin kulahti kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, matkaa runsaasti kymmenen kilometriä.
Loppupäivä sitten makailtiin ruomina ruohikolla matonpesua seuraillen, kunnes isäntä ja Saimin kummisetä pölähtivät paikallle ja saatiin taas vähäksi aikaa hössötystä. Illalla tuli vielä kummin pari kaveria ja taas hössötettiin hetki...ennen grillausta.

Lammaspaistiton

Emännän kanssa maalla on mukavaa! Tänäänkin jo pelkästään aamulenkillä oli mittaa neljä tuntia. Ensin kipittelimme villeinä ja vapaina metsässä, mutta hetipian jouduimme sivilisaation piiriin ja narun päähän. Lampsimme tien reunaa, kun tapasimme emännän serkun ja perään vielä tädinkin. Täti otti ja kutsui meidät maatilalleen kaffeelle...vaikka sillä oli koko lääni täynnä kissanhajua! Kissatpa olivat sen verran valistuneitä, ettei niitä näkynyt koko aikana.
Loppureissulla kävelimme ohi lammashaasta! Elukoita oli kuusi kappaletta ja meinasin päästä leikkimään niiden kanssa ihan irrallaan. No jaa, emännältä lipesi köyteni siinä hötäkässä lampaita ihmetellessämme ja pääsin irrallani aivan aidan viereen (verkkoa). Hassua kyllä, lampaista se oli ihan mielenkiintoista ja vaikka ne aluksi hieman perääntyivät, tulivat ne pian katsomaan ihan läheltä. Hauskoja villakeriä...

Rankkaa mökkeilyä

Huh, olipas Juhannus kova. Melkein neljä täyttä päivää yhtämittaista ulkoilua ja piha-alueen vahdintaa. Tänä aamuna vetelimme Sämpylän kanssa unosia aina kymmeneen asti ja silloinkin innostuimme aamulenkille vain pikku usutuksella. Metsäjuoksu kyllä maistui, mutta kun pääsimme takaisin mökille vetäydyimme saman tein pikku jatkounille.
Mökkipäivä oli tänään vain reilu puolikas ja jouduimme kotiin siksi aikaa, kun isäntäväki vieraili isännän vanhempien mökillä. Meidän piti kuulemma sillä aikaa vetäistä kunnon palauttavat unet tutussa ympäristössä, mutta nietua! Kun porukat palasivat kotiin, olimme heti pyrkimässä ikkunan läpi heitä tervehtimään ja heidän mielestään kaikista jäljistä oli pääteltävissä, että emme juuri olleet rentoutuneet heidän poissaolonsa aikana...sohvakin oli taas hieman kevyempi ;)
Pidempää kotilepoa ei sitten ollutkaan luvassa, vaan matkamme jatkui takaisin mökille emännän seurassa. No, pääseepähän taas haukkumaan ohilkulkijoita...

Melontakausi avattu

Harvinaisen kuiva aamupäivä stimuloi isäntäväen avaamaan melontakauden. Niinpä kanoottiliivit kaivettiin varaston perukoilta, meidänkin, ja kanootti pudotettiin vesiin. Emäntä istahti etutuhdolle ja isäntä taakse. Me taas tukimme kanootin keskiosan Saimin kanssa. Keli oli tyyni, vaan pilvipoutainen ja aivan erinomainen melontaan, niinpä reitti vei aina "isolle selälle" asti. Porukkaa oli rantamökit täynnään ja me riekuimme Saimin kanssa kanootin reunalta toiselle treenauttaen isäntäväen tasapainoa. Yllättävän hyvin he onnistuivat vaihtamaan painoa puolelta toiselle meidän tahdissamme ja vain kerran Saimi meinasi pudota järveen. Siinäkin tapauksessa minä vain yritin vaihtaa puolta ja satuin asettumaan Sämpylän mahan alle ja nostamaan, jolloin Saimin takajalat heilahtivat laidan yli. Isäntä oli sen verran varppeillaan, että sai nostettua Saimin "kahvasta" kanootin puolelle ennen perusteellisempaa uimista...

Kostea aatto

Ei niinkään sisäisesti, mutta ainakin ulkoisesti. Vettä tuli heti aamusta kuurottain pitkin päivää. Aamulenkillä uskaltauduimme (isäntäväki uskaltautui) tarkastamaan jo toukokuussa havaitsemaamme teeren pesää. Painaumasta löytyi kolme munan kuorta, jotka vaikuttivat hajonneen luonnollista tietä...siis poikaset olivat kuoriutuneet. Muutama munanen oli kateissa, sillä keväällä niitä näytti olevan ainakin viisi kipaletta.
Paluumatkalla isäntä löysi komean sulan, jonka Sämpylän kanssa tunnistimme kanalintusen siipisulaksi ja söimme sen pikaisesti pois jaloista.
Päivällä, sateen välissä, treenailimme kummieni kanssa jalkojen välistä pujottelua. Koulutusohjelman ulkopuolelta hyökkäsimme ohikulkevien ja pahaa aavistamattomien juhannusvieraiden kimppuun. Vaikka olinkin Saimia suurempi rikollinen, en yllättäen joutunut narun päähän lopuksi päivää aikaa viettämään ; P
Sämpylä muuten kaivoi melkoisen pesäkuopan mökin kuistin alle!
Illalla kävimme saunomassa koko porukalla, hieman oli ahdasta kuuden porukalla ; )

Kosteata on, metsässä ainakin

Kotiporukkamme lähti maalle juhannuksen viettoon illasta. Vettä rätki taivaalta, eikä muutenkaan ollut havaittavissa keskikesää ja vuoden valoisinta aikaa. Juhlan kunniaksi pysähdyimme tietysti kaupan pihaan viettämään laatua-aikaa Saimin kanssa, kunnes isäntäväki oli saanut kerättyä elintapeet viikonloppua varten. Maalla pääsimme heti tavaroiden purun jälkeen mökkimetsään tarkastamaan "tilukset". Puutteellisen sadesuojauksen vuoksi turkkimme kastuivat perusteellisesti ja loppuilta kului takkatulen loisteessa karvoja kuivatellen...mitä nyt haukuimme kummisedän ja tädin lyttyyn heidän saapuessaan juhannustelemaan ; ))

2. punkkilitkusatsi

Emäntä luttasi eilisen päivän mattoja ja illalla oli aika noutaa niitä pois julkiselta kuivaustellingilta. Onneksi pääsimme Saimin kanssa mukaan pikku matkalle, vaikka autolla mentiinkin, perillä näet matot pakattiin niin nopeasti autoon, että meille jäi aikaa juosta päivänkakkarapellolla. Kasvusto oli edennyt jo niin korkeaksi, että Sämpyläkin sai pomppia melkein koko ajan kahdella jalalla, että jotain eteensä näki. Minulla ei riittänyt edes takajaloilla varpaillaan seisominen, niinpä oikaisin ojan kautta. Sen seurauksena sain laukata kotiin ja pesulle mutajaloillani isännän ohjauksessa muun porukan autoillessa rauhassa kotopihaan.
Ruohojuoksun seurauksena päästäni poimittiin tänään aamulla punkki, joten oli viimeinen aika lorotella uudet punkkilitkut selkänahkaan. Tälläkin kertaa tuotteena sai toimia Frontline Comp, siitä kun ei ainakaan vielä ole tullut haitallisia vaikutuksia hyvinvointiimme ; ))
Ja ovathan punkitkin pysyneet poissa kuutisen viikkoa!

Koiralauma

Sellainen syntyy, kun emäntä on aamulenkillä poikkeuksellisen virkeällä päällä! Ensin juosta jolkotettiin harju päästä päähän. Paluureissulla törmäsimme lapinkoira- ja schappendoislaumaan, jonka kanssa lähdimme uudelle reissulle paluusuuntaan! Kun olimme tarpeeksi kulkeneet, liittyi seuraamme vielä karkeakarvainen Miina-mäyräkoira. Lauman koko oli tällä kohtaa jo kunnioitettavat seitsemän hurttaa ja neljä naisihmistä. Poikkeuksellisesti Saimikin tuli toimeen lauman poikien kanssa, joten lenkin toinenkin osa sujui oikein mainiosti kastumista lukuunottamatta...

Fridaa ja veljeä katsomassa

Aamulla varhain Hobbyn keula suunnattiin kohti Savoa ja Mikkeliä. Aamupalallekin pääsimme vasta ekan viidenkymmenen kilometrin jälkeen tien levennykselle. Samalla turautimme Saimin kanssa kakkoset hirviaidan kupeeseen ;)
Matkan tarkoituksena oli käydä katsomassa kummitädin ja -sedän "tilaamaa" Frida-perroa (lue: Espanjanvesikoiraa) ja samalla mutkalla piipahtaa kotokennelin väkeä tervehtimässä. Isäntä oli jälleen kerran valinnut reitiksi maisematien kuopilla ja mutkilla, joten me matkalaiset lentelimme ajoittain sinne tänne äkillisten G-voimien pakottamina. Seikkailun lopuksi saavuimme alkuiltapäivästä perille perro-kenneliin. Meille oli taas luvassa autohäkkiä siksi aikaa, kun kaksijalkaiset ihailivat perroja ja pentuja. Poislähteissä kennelisti halusi ihmetellä autoamme ja samalla pääsimme luikahtamaan Saimin kanssa tiedusteluretkelle vesikoirain ja serrojen ihmeelliseen maailmaan. Vahtivuorossa ollut Nekku ei kyllä ihastunut häiriköinnistämme. Kun vielä huomasin portin olevan kierrettävissä ja painelin pihalle, Nekku veti aivan herneet kirsuunsa ja räykytti perässä juosten. Ei se sentään mikään vaarallinen koira ollut, sillä selvisin ilman kontaktia koko pihasta ja ehdin nähdä pennutkin pikaisesti. Sämpylä luumuili, eikä uskaltanut seikkailla ihan koko kenturalla. Portin toiselle puolelle (sille pihan puolelle) se kyllä pääsi, muttei meinannut päästä pois. Sen verran Nekun ja parin serran haukunta sitä häiritsi, että vapaata ulosmenoreittiä ei löytynyt, vaan pöhkö sisko puski sitkeästi päin aitaa!
Kun olimme viimein keränneet itsemme autoon, ajelimme lähemmäs Mikkeliä Saimin ja minun kennelille. Siellä sitten morjestin velipoikaa, jonka kanssa kävin (Saimikin kastoi turkin) uimassa. Sitten tapasimme kennelin kaksijalkaisia, nuorta Justusta (komea koijari muuten) ja monia muita tuttuja. Saimi pääsi äitinsä kanssa oikein samaan valokuvaan, kun minun äiteeni sen sijaan oli odotustilassa! Pikkusettereitä punavalkoisina on siis luvassa!
Kotimatka olikin sitten pitkä ja märkä, mutta puolilta öin sentään pääsi omalle patjalle nukkumaan.

Tupaantuliaisissa

Lauantai-illan ratoksi pääsimme tupaantuliaisiin isännän siskon residenssille. Meitä lähti matkaan koko isäntäväen perhe, matkalla sentään pudotettiin porukasta kummitäti joihinkin luokkajuhliin. Koska olimme liikenteessä matkailuautolla, niin saimme edes jonkinlaisen majoituksen siksi aikaa, kun kaksijalkaiset esittäytyivät. Sinne ei kuulemma heti koiria kaivattu muita (varsinkin kissoja) pelottelemaan...
Hetkisen kuluttua isäntä ja Sämpylän kummisetä saapuivat ulkoiluttamaan meitä ja saimme jättää merkkimme Itä-Tampereen kulttuurialueelle ;)lisäksi pääsimme moikkaamaan juhlakansaa pihamaalle. Sen verran porukka oli outoa väkeä, että hieman piti varoiksi voksutella, ja sen verran oli tuttujakin, että niitäkin piti hieman haukkua. Niinpä jouduimme pikaisesti takaisin majoitukseen ja saimme makoilla autossa sateen ropistessa katolle aika ajoin. Kun taas pari tuntia limpsahti, tuli isäntä ja esitteli meidät naapuruston jänikselle ja fasaanille! Mielenkiintoisia tapauksia olivat kumpainenkin...ja isännän olkapää on jälleen hieman huonommin kiinni.
Paluumatkalle pääsimme heti puolilta öin ja tietysti nakkikikkarin kautta!

Rallia maalla

Johan oli isäntäväellä työpäivä! Tyypit lähtivät aamuvaraisella virkoihinsa ja kotiutuivat vasta seitsemän korvissa. Näyttivät olevan saunan tarpeessa molemmat, joten lähdimme porukalla maalle. Saunan lämmittelyn lomassa juoksimme Saimin kanssa pihamaan mustalle mullalle...oli jotensakin hauskaa ajaa toisiaan takaa, edellä menevällä kapula suussa ja takimmaisella leuat irvessä ja hampaat napsuen.
Takaa-ajotauolla isäntä heitti meille ikkunaan lentäneen laulurastas-paran, jonka retuutimme ensin tielle. Hetken ihmettelyn jälkeen nappasin elukan hampaisiini ja kuskasin maan poveen omaan piiloonsa.
Ennen saunaa jouduimme pikku liotukselle järveen. Jostain syystä kisaamisemme oli aiheuttanut turkin likaantumista siinä määrin, että rotuepiteettini olisi voinut vaihtaa mustanharmaaksi setteriksi : ) Sämpylästähän ei oikein kuraa havaitse, paitsi kun järvessä vierelle jää kellumaan pölyläikkä!
Löylyjen jälkeen olikin jo puoliyö, joten oli aika kotiutua...

Kuumuutta ja kaikenlaisia tipuja

Isäntäväki hinasi meidät jälleen maalle viikonlopuksi. Onneksi, sillä kyllä varjoisalla kedolla ja rantavesissä aina mukavampaa on kuin kuumalla kaupunkipihalla. Lämpöähän ei ollut kuin 30C :)
Lauantai kehkeytyikin merkittävä uintipäivä Saimille, sillä se kekkasi viimeinkin jotain metsästettävää veden alta (minähän kulutan kaiken vapaan ajan massua myöten järvessä kaloja jahdaten;). Meinaan sammakon nutipäitä, jotka mulskivat aivan rannassa. Siinä kului Sämpylällä hyvä tovi kirsu pohjia tonkien.
Sunnuntaiaamuna lenkkeiltiin pöllyävällä ja hehkuvalla hakkuuaukealla emännnän vanavedessä vanhalle ladolle asti. Niiltämain löysin pari teeren näköistä isot kotkoa. Tipuset pakenivat siipipankat oksiin paukkuen niin hirveällä rytinällä, että emäntä suorastaan peljästyi moista mekkalaa.
Iltapäivästä isäntä saapui takaisin mökille junioreiden kanssa kankeasti kävellen, olivat kuulemma ajaneet jonkun 132km:n pyöräreissun. Hulluja. Sen verran iloa niistä oli, että vaivautuivat hieman leikkimään kanssamme ennen kotiin lähtöä...työviikko kun odottaa ihmispoloja...
Kaupungissa oli viimein ropsaissut hieman vettä ja ilmakin oli aavistuksen jäähtynyt...josko ensi yönä saisi jopa nukutuksi.

Ilta mökillä

Kuuman päivän lopuksi oli kiva päästä rantooseen isäntäväen matkassa. Kasvihuoneen rehut kuulemma kaipasivat virvokkeita, mutta nukutuksestaan viimein toenneelle Saimille ja minulle tärkeintä oli ensin hieman reuhuta metsässä ja sitten mulia järvessä. Minä varsinkin kahlailin kalojen perässä viimeisiin auringonsäteisiin asti...pysyypähän hieman viileämpänä yötä vasten.

Sämpylä lonkkakuvissa

Aamupäivästä soivat kellot Saimille, kun lääkäri pumppasi sen täyteen rauhoittavia eliksiirejä. Neiti oli kuulemma ollut niin rauhallinen lonkkakuvausta odotellessaan, että lääkäri ja emäntä jo hetken arvelivat sen pysyvän kuvissa liikkumatta ilman piikitystäkin...kuuma ilma oli tehnyt esilääkityksessä jo osansa ; )
Noo, kuvat otettiin kuitenkin tajuttomasta koirasta sekä lonkista, että kyynäristä ja lääkärin arvion mukaan luokitus kallistunee lonkkien osalta jonnekin Been tietämille. Kyynärissä sen sijaan ei ollut hänen mukaansa mitään valittamista. Katsotaan mitä Kennelipuulaaki Sämpylän raajoista tykkää.

Tervetulotoivotukset

Emännän kanssa saapuessamme aamulenkiltä törmäsimme ventovieraisiin julleihin, jotka juuri punkeutuivat autosta kaupan parkkipaikalla. Päätin poikkeuksellisesti morjestaa miespuolisia henkilöitä perusteellisesti ja nuolin emännän suureksi yllätykseksi jätkien kädet puhtaiksi. Saivatpahan aloittaa työt hyvillä mielin : D...niin kyllähän Saimi säesti tapansa mukaan toimituksia, joten taisivat siinä kynnenalusetkin puhdistua...

Kyyhkysiä

Saimin kummisetä sai vaariltaan työkomennuksen ja niin mekin Sämpylän kanssa pääsimme mukaan mökkimatkalle. Ja kun sillä mökillä ollaan, kuuluu päivän epistolaan kiinteästi parit peltoreissut;)
Muutamalla aiemmalla kerralla olemme Saimin kanssa kilpajuosseet meitä pois pesältään jallittaneiden kuovien kanssa, mutta tällä kertaa kuovit olivat jo pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa ynnä poistuneet poikastensa kanssa...elleivät sitten ole porukalla joutuneet kettujen massun täytteiksi. Tilalla oli parvi kyyhkysiä, joiden kanssa juokseminen ei ollut sitten aivan yhtä innostavaa. Ne kun ilmaan noustuaan (ilmeisesti varmuuden vuoksi) ottivat oikopätä korkeutta viisi metriä kuovien metrin, puolentoista sijaan. Jopa meille settereille tuollainen korkeus osoittaa tehtävän mahdottomuuden...
Kyyhkyslaukan jälkeen olikin erittäin miellyttävää käydä uimassa muutama kiekaus rannassa ja samalla ihmetellä vahtimme purjehdusvalmisteluita, aurinko kun räkitti taivaalta puhalluslampun tavoin (+28) ja äijä vetää päälleen märkäpuvun!

Uimassa

...ja oikein kaksi kertaa. Ensin pääsimme Saimin kanssa iltapäivästä emännän mukana harjun kautta järvelle. Innostuin kroolailemaan pitkin rantavesiä oikein tosissani keppien perässä ja Saimikin joutui houkutelluksi uintisyvyyteen, heti sen huomattuaan molskutteli Sämpylä pikaisesti rantaan. Keli oli sen verran lämmin, että sitä melkein ehti turkki kuivua kotimatkalla (+28).
Illalla pääsimme toisen kerran vesiin isännän ja emännän kanssa. Ensin painelimme "power walkia" uimarantaan ja sitten suoraan järveen...mesoin jälleen innokkasti pitkin rantaa ja peräti pari kertaa pidemmällekin järvelle (lue 10 m), mutta Sämpylä oli päivällistäkin keikkaa nihkeämpi mulimaan. Vain kerran se saatiin vokoteltua uimasyvyyteen asti. Tuloksena oli siipirataslaivan kuohuntaa muistuttava paluumolskutus ;)
Vaikka paluumatkalla sää olikin vielä hellelämmin, ei se kuitenkaan iltapäivän veroinen kuivauskyvyltään ollut, sillä isännän housut kastuivat läpimäriksi meidän kiivetessämme sohvaan kuivattelemaan isännän jalkoihin...

Viikonloppua maalla

Lauantai ja sunnuntai kului maalla. Välillä kyllä käytiin yötä viettämässä kotosalla. Mökillä remusimme Sämpylän kanssa pitkin pihoja ja välillä metsiäkin itsemme tyystin uuvuksiin. Hyttysiäkin piisasi vaivoiksi asti ja rauhallinen auringossa loikoilu oli tyystin mahdotonta. Sämpylä varsinkin tuntui keräilevän sääsket kilometrien säteeltä kuononsa päälle. Minä äkkäsin rantakalojen saapuneen ja seisoin vesi mahaa myöden järvessä, jos en nyt ihan tunti tolkulla, niin ainakin useamman tiiman vedenalaista maailmaa tutkaillen. Löysin muuten rannasta simpukan, mutten pahkeinen saanut sukellettua sitä, vesi kun oli liian syvää, vaikka uskalsinkin tunkea koko pään veden alle.
Parasta koko viikonlopussaoli kuitenkin se, että sunnuntai-iltana pääsimme kotiin nukkumaan...

Piikkipäivä

Emäntä saapui alkuiltapäivästä nappaammaan meidät pykälään ja lääkäriin. Saimista napasaistiin viimein vasta-aine näyte ja sitten molempiin tikattiin tarvittavat rokotteet; minuun kaksin kappalein, eli raivotautiin pikku annos ja joku Duramune lisäksi. Sämpylään toimitettiin neulan kautta vain kennelyskärokote.
Lääkärivaaka näytti minulle edellisen verran, eli 22,40kg ja Saimille 23,55kg.

Helluntaimökkeilemässä

Pääsimme lähtemään heti puolilta päivin maille. Siellä olivatkin jo olleet edellisen yön kummisetä ja -täti, joten pääsimme oikopäätä kahveelle laiturille. Meitähän ei kahveet kiinnostaneet, mutta ohi melova sorsapesue kyllä. Kaksijalkaisten kahvittelu meni ihan äiteensä, kun he yrittivät vahtia ettemme oikopäätä uisi kiinni aivan pieniä untuvapalleroita.
Kahveen jälkeen jouduimme treenailemaan kaikenlaisia vekkulitemppuja, kuten korkeushyppyä, kummisedän innostuessa rääkkäämään meitä. Onneksi harjoitusten jälkeen oli pikku metsälenkki, saimme purkaa paineet puskajuoksuun...
Lopun päivää olimme sitten pihamaalla hyttyssyötteinä. Varsinkin Saimi oli piikkihyönteisten suursuosikki, vaikka illasta meillä molemmilla oli kuono ja silmäkulmat aika paukamilla...

Kiva pikku ylläri

Iltalenkin päätteeksi isäntä jäi jaarittelemaan erään naapurin isännän kanssa kadun päähän. Kyseinen äijä on mielestäni ihan top, koska se käy metsästämässä kaikenlaista riistaa ja antaa välillä minun nuuskutella saaliitaan! Aina kun havaitsen äijän puuhailemassa pihassaan, pistän hännän pyörimään, alan louskuttaa ja vedän elukan raivolla kohti miestä. Yleensä onnistunkin pääsemään taputettavaksi ja pääsen ihmettelemään päivän pyydyskohteita. Tälläkin kertaa oli minun syyni, että isäntä jäi suustaan kiinni ja minä taas pääsin nuuskuttelemaan pihamaata ja sen omituisia tuoksuja. Kumpikaan kaksijalkainen ja minä emme lainkaan huomioineet Sämpylää, joka vaivihkaa poistui porukasta. Vasta muutaman minuutin kuluttua isäntä tiedosti kuulleensa Ponzon haukunnan ja yhdisti sen Saimin katoamiseen. Niinpä ensi töiksemme lähdimme etsimään Saimia Ponzon pihasta. Sieltä se sitten löytyikin, joskaan ei pihasta vaan sisältä! Sämpylä oli ensin laapinut Ponzon ruoat naamariinsa ja sitten kipaissut sisälle etsimään lisää. Koska mitään ei löytynyt, se etsi Ponzon isännän ja emännän. Saunasta! Siinä sitten Ponzon emäntä pyyhkeeseen kietoutuneena palautti Saimin isännälle...eikä edes kovin vihaisena ; )
Kylläpä isäntä pikkuisen punersi, heh, heh...