Maalle viikonlopuksi

Aamulenkillä oli osoittautunut Helmin "parasta ennen" päiväys vanhentuneeksi, sillä kaksi seropi-setää tutkaili intopiukassa vain Saimia. Helmi itsekin seuraili coolina sivusta Sämpylän poikien väistelyä (josta voitaneen päätellä Saimin juoksun olevan sittenkin Helmiä jäljessä, toisin kuin aluksi epäilimme).
Heti puolilta päivin setteristö siirtyi maalle emännän ja isännän matkassa. Lunta oli kemällä 47cm, joten kenelläkään ei päässyt kylmä yllättämään. Kaksijalkaiset lapioivat väyliä ja katoksia puhtaaksi ja nelijalkaiset pomppivat kisailujaan umpihangessa ja hammastelivat kilvan toisiaan.
Iltapäivästä isäntä koetti Helmin kanssa taas koirahiihtoa, Ensin harjoiteltiin tietä pitkin ja se kun sujui ihan hienosti, painuimme naapurin ajamalle hiihtouralle järvelle. Vaikka latu oli viime lumisateen jäljiltä ummessa, Helmi veti ja isäntä pukki lahden ympäri pikku hetkessä. Helmi se vain on melkoinen malamuutti! Heti kun Helmi oli päässyt valjaista, se kipaisi uudelleen saman reitin vapaudesta inoissaan.
Isäntä kokeili Saimiakin pikku matkan vetoelukkana ja silläkin homma sujui hienosti, ainakin jos Helmi juoksi reittiä edeltä ; )

Hevosia ihmettelemässä...ja Saimin "löytö"

Setteripari sai aamu-ulkoilukaverikseen isännän, joka kuljetti koiria visusti remmissä. Siihen oli syytäkin, sillä kun Helmi saa silmiinsä minkä tahansa nelijalkaisen, se laittaa hännän toiveikkaana poskeen ja ottaa esittelyspurtin...ja Saimi perässä. Siinä on kuljettajan tasapaino tarpeen ja taluttimenpitovoimaa tarvitaan kuin pienessä kylässä. Tuttavan Elli-koirakin sai kokea heti alkulenkistä Helmin ja Saimin herpaantumattoman, ja suorastaan rasittavan, huomion.
Isäntä päätti antaa koirille muuta mietiskeltävää ja niin matka suuntautui raviradalle. Siellä oli onneksi viisi ravuria treeneissä ja Saimi olikin oikein innostunut klopsuttelijoista, eikä Helmikään ollut Pekka pahempi. Hevosia hieman hermostutti, kun kaksi innokasta ravihullua tiirasi niitä kierros kierroksen jälkeen lumivallin päältä. Lopullisen intoniitin piskit saivat parkiipaikalla treenanneista hevoista, jotka ravasivat pari kertaa ohi kolmesta metristä!
Iltapäivästä piipahdimme jalkapelissä Lielahdessa ostoksilla koko porukalla = isäntäväki ja setterit. Matkalla ohi vatkasi helikopteri, jonka alla roikkui köydestä palkki (sähkölinjojen vieressä kasvavien puiden lumesta puhdistusta varten). Siitäkös Saimi innostui, se tiirasi vispilän perään pitkään ja hartaasti, luuli varmaan linnuksi ; )

Näimme jäniksen...

...kuului puhelimesta emännän sanomana. Iltakiepillä pupu oli erehtynyt liian lähelle setterineitejä ja niin emäntää vietiin. Hihnat eivät sujahtaneet heti läpi käsien, vaan kuljettajapolo lensi päälleen hankeen. Kun hän sitten kampesi pystyyn huuli haljenneena, olivat setterit häipyneet eetteriin pitkäkorvan perässä. Puoli metriä kiihdytystä riitti kaatamaan ihan naisen kokoisen taluttajan paiskaamalla!
Noo, koirat palasivat hetken kuluttua ja nyt emäntä pitää kylmää huulen päällä ollakseen näyttämättä naurettavalta huomenna koulussa...

Niin juoksussa, niin juoksussa

Päivän viime valossa setterit ja emäntä painelivat suolle lenkille. Siellä koirakko tapasi Lapinporokoira Röllin, joka olikin jo entuudestaan tuttu muutamaltakin aiemmalta tapaamiselta. Rölli olikin Helmin mielestä kelpo sulhokandidaatti. Häntä heilahti välittömästi neidillä poskeen, kun se äkkäsi uljaan uroon. Röllin emäntä mainosti koiransa olevan jo täysin tietämätön uroiden töistä, leikattu kun oli. Vaan kyllä Röllillä oli vielä aivokurkiaisessa muistissa miehen työ ja se ponnahti heti pukille sopivalle etäisyydelle päästyään. Eikä ollut Helmi-Orvokillakaan mitään moista vastaan...onnetonta tapauksessa, koirain mielestä, oli sen lyhytaikaisuus. Taluttimet ne vain kiristyivät ja niin homma lopahti.
Saimille sen sijaan ei moinen puuha kolahtanut lainkaan, taitaa vielä olla hieman matkaa parhaaseen käyttöpäivään ; )

Kevättä ilmassa

Iltapäivän ulkoiluhetkellä Helmi ja Saimi joutuivat/pääsivät järvelle aurinkoa haistelemaan, tai oikeastaan isäntä haisteli arskaa, koirat nuuskivat paremminkin myyränkoloja lumen alta. Sen verran valoisaa ja aurinkoista oli neljän korvissa, että tuli jo kevät mieleen 11 asteen pakkasesta huolimatta. Setterineidit kevättä tuskin vielä huomasivat, vaikka innostuivatkin laukkaamaan edestakaisin lumessa auringonpaisteessa...















Helmi ehti melkein pois kuvasta...

Sera -dobermanni

Helmi ja Saimi pomppivat aamulenkin reittinsä normaaliin rivakkaan tapaansa ja isäntä kömpi perässä lumennuhjussa. Yöllä oli taas tipahtanut polkujen päälle pari senttiä tuoretta ja muutamalla polulla oli useammankin päivän tuotos vielä tamppaamatta. Settereitä ei lumi haitannut, Saimi putsaili tapansa mukaan lumipaakut aika ajoin näpsäkkäästi hampailla ja Helmiä ei reissussa kiinnosta jalkojen putsailu; kyllähän isäntä/emäntä jalat siivoaa kotosalla.
Puolimatkassa koirakko kuuli kiivasta koiran takaisinkutsua ja viheltelyä, mutta mitään ei näkynyt. Pari sataa metriä myöhemmin kului taas kutsuntaa, joten isäntä nappasi neidit köyteen. Saman tein polkua pitkin pölisti kovaa vauhtia dobermanni, joka lähempänä osoittautui sekin nartuksi. Isäntä reippaana poikana päästi Helmin ja Saimin irti ja Helmi meni heti tarkastamaan tulijan. Hetken kuluttua Saimikin meni tutustumaan dobbikseen ja sitten alkoi reipas rymy. Sera-nimiseksi osoittautunut dobbis oli kaksivuotias ja saman verran Saimia isompi kuin Saimi on Helmiä. Kokoeroista huolimatta kolmikolla oli oikein hauskaa, vaikka kisailuympyrä olikin hieman paksuluminen. Siinä kaksijalkaiset myhäilivät tyytyväisinä koirain väsyttäessä itsensä kunnon kilpajuoksulla...

Saimin oma jälki

Isäntä sai pitkän työvuoron jälkeen onnekseen leppeän aamuherätyksen. Itse asiassa setterineidit vetivät lonkkaa aina siihen asti, kun isäntä erehtyi tiedustelemaan aamukymmeneltä ulkoiluhalukkaita. Näkyy sitä setteriltäkin veto loppuvan leijalautailupuuhissa, juoksivathan Helmi ja Saimi sunnuntai-illasta kolmatta tuntia järvellä leijanarujen välissä poikain urheilua häiriten.
Aamulenkillä Saimi löysi ihan itse oravan jäljet ja alkoi nuuskuttaa niitä häntä kiivaasti heiluen. Jäljet veivät männyn tyveen ja runkoa ylös, joten Saimi seurasi kirsullaan tuoksua niin korkealle, kuin vain kintereet kantoivat. Kurre oli tiessään, mutta Saimi tarkasti lenkkireissulla melkein joka toisen puun puolentoista metrin korkeudelle asti ; ) Olipa hauska katsella Saimin "heräämistä" metsäkoiraksi!

Näin väsytän setterin...

Koska suklaavahinkoja ei jyrsityistä patukoista tullut, emäntä suunnitteli ottavansa Helmistä ja Saimista mehut pois. Lauantai kun oli mennyt pelkässä lötköttelyssä. Niinpä piskit vyötettiin flexeihin ja matka oikein väljää reittiä Tohlopin ympäri alkoi, vieläpä tosi pitkällä askeleella, sillä W8, eli kaksi juoksuista narttua oli elämänsä VEDOSSA. Matkalla osuttiin itsevarmaan mustaan kissaan ja emännällä oli kiire pelastaa kirsut ja kissa. Seuraavaksi villakoira-parka sai runsasta, erittäin runsasta huomiota. Puskat ja penkat kollattiin Helmin toimesta ja vauhti ei vähentynyt, vaikka matkaa oli tehty jo toista tuntia. Niinpä emäntä saapasteli järvelle ja päästi koirat vapaaksi, josko ne juoksisivat itsensä puhki. Puolivälissä järveä alkoivat emännän saappaat kastua; jäälle oli noussut runsaasti vettä. Tassujen kastuminen ei neitejä haitannut, vaan juoksentelu järvellä jatkui. Emäntä sen sijaan joutui perääntymään takaisin tielle. Kun konkkaronkka oli viimein kotosalla, oli  matkaan kulunut aikaa kolme tuntia. Ainoa väsynyt oli kaksijalkainen, nelijalkaisilla olisi ollut intoa vielä toiseen reissuun, varsinkin, jos olisivat saaneet seuraksi pari roimaa urosta...

Sotkua ja sekalaista syötävää

Emännän hiihtoreissun aikana perheen pojat lähtivät kaupoille ja perheen tytöt (ne nelijalkaiset) jäivät kotinaisiksi.
Huomaa kyllä, että pojat eivät enää pidä pesäänsä koirataloudessa, sillä olohuoneen nurkkaan oli jäänyt Helmin ja Saimin riemuksi pussukallinen energiapatukoita, soijaputua ja palautusjuomaa. Ja nehän oli löydetty! Emännän lauantai-illan pelastukseksi soija oli ripolteltu vain osittain matoille, palautusjuomatölkki oli sentään putsattu kunnolla ja energiapatukoita oli rouhittu varsin minimaalisesti olohuoneen matolle. Blogikirjailija pääkaupungissa odottaa lisätietoja patukkain suklaapitoisuudesta ja sen mukanaan mahdollisesti tuomista hoitotarpeista...vaan johan tuo Saimi-Patonki on jo pari päivää kuolannut joutilasta (netin rikkiviisaiden keskustelupalstojen mukaan todennäköisin aiheuttaja on vieras esine vatsassa).

Naarashirvi

Jos jättää kaksi setteriä kotiin kudeksi tunniksi, on syytä varata nille enemmän kuin neljä purkillista (ex-pakkauksia luulla tai muulla "hauskalla" täytettynä) täkyjä huvitukseksi. Emännän palatessa virasta iltapäivästä koto näytti kaiken kaikkiaan siisvolta, mitä nyt pikkelsiksi revittyjä täkyaskeja oli tasaisena mattona sallitulla liikunta-alueella (yläkertahan on nyttemmin suljettu kaksikon temmellykseltä, kts. viimeviikkoinen blogimaininta rappuportista).
Mutta. Pianon päältä oli hävinnyt komeasarvinen puuhirvi! Ja eteisen lattialta löytyi reiällinen naarashirvi ; )
Nuori neiti Saimi ei tainnut pitää vieraista uroksista taloudessa ja poiminut pianon päältä siellä jo muutaman vuoden köllöttäneen hirven uudelleen muotoiltavaksi. Selvittämättä jäi, oliko taiteellisesta lopputuloksesta vastuussa Helmi vaiko Saimi, mutta puuhirveä ei enää kehtaa laittaa pianon päälle...(perheen junioreiden mielestä kyseessä oli itse asiassa kierteissarviantilooppiuros, josta siis tuli naaras)

Tosi narttuja ja vielä balanssissa

Päivän valjettua isäntä havaitsi setterineitien ahterinnuoleskelun olevan sitä luokkaa, että hännänalusen syynäily oli paikallaan. Tarkastelun tuloksena aiempi epäily neitien yhtäaikaisesta juoksuajasta vahvistui. Saappaanvarret olivat muuttuneet huopatossun varsiksi ; ) Myös poikatesteri vahvisti hännänalusdiagnoosin; naapurin veteraaniuros Ponzo sai hepulin...Helmin käyttöpäivämäärä on kuitenkin vielä edessäpäin ja niinpä Ponzo sai siltä hammasta yli-innokkaasta lähentelystä. Saimilla sen sijaan ei ole harmaintakaan aavistusta vaikutuksestaan setäkoiriin, katsotaan, onko tilanne parin viikon päästä vielä sama.
Iltapäivän aurinkoisella lenkillä isäntä törmäsi Helmin ja Saimin kanssa pointterityttöön (juoksuinen sekin) ja sen emäntään. Hieman rotevankokoinen pointteri sai Helmin näyttämään varsinaiselta sintiltä, mutta pointterin emäntä kuitenkin kehui Helmin ja Saimin hyvää kuntoa ja balanssia. Ovat kuulemma oikean metsäkoiran näköisiä, ja siitäkös isäntä oli polleana : D

Lunta, teetä ja kettu

Aamulenkille lähtiessä Helmi, Saimi ja isäntä havaitsivat säätieteilijöiden erehtymättömyyden; lunta oli satanut, ja satoi, yön aikana reippaasti. Luistelukentän jään päältä mitattuna höttöä oli pudonnut 12cm. Sekös setterineitejä riemastutti, nythän oli erinomainen tilaisuus pölistää kilpaa jo Helmin kaulaan asti ylettyvässä hangessa. Saimilla on vielä pää hieman ylempänä, joten sen ei tarvitse pomppia aivan samalla tavalla kuin Helmin, varsinkin kun se yleensä loikki Helmin jäljissä.
Lenkiltä kotiuduttuamme ryhdyimme lumitöihin. Hetken hommain jälkeen yllättäen "kadullemme" saapunut auratraktori häiritsi koirain pihahommia sen verran, että isäntä siirsi ne turvaan sisälle ja päätteli urakan.
Sisälle saapuessaan hän sai nenäänsä voimallisen Maté-teen tuoksun. Eikä se mikään ihme ollutkaan, pussi kun oli revittynä eteisen matolla ja Saimi luikki syyllisen näköisenä pikaisesti sivummalle Helmin yrittäessä samalla nukkua viattomasti tuolissaan. Keittiössä lattialta tuoksui eri tee: Oolong. Sitä oli sentään ripaus jäljellä paketin ehjässä osassa. Pääasiallinen keittiön työpöydän ruokatarvikkeiden "selaus" oli leipäpussi ja sen jäljellä oleva sämpylä, jonka Sämpylä, tai nyt jo oikeammin Patonki, ja Helmi olivat nauttineet aperitiiviksi ennen varsinaista papuannosta.
Iltalenkille isäntä, emäntä ja setterit lähtivät kiertämään Tohloppia. Matkalla saimme näköhavainnon tosi paksuturkkisesta ja skrodesta ketusta. Taistelusetterimme saivat samassa kovan iilin päästä tekemään tuttavuutta repolaisen kanssa, mutta isäntäväki roikkui niin sitkekästi taluttimissa, ettei hööki onnistunut, onneksi. Reissulla tapasimme beagle- ja jackrussell-miehen, joka kertoi ketun ahdistelleen asuntoalueellaan jopa erästä nuorta miestä! Loppumatka harjoiteltiin kaunista hihnassakulkua. Sillä konstilla matkaan saatiin kulumaan ainakin kaksinkertainen aika, kun vetoisa koiraa vähän väliä pysäytettiin ja aloitettiin kulku uudestaan...

Maanantaimittauksia HELMIkuun kunniaksi

Hieman painoaan menettäneen isännän sylissä punnitut setterit pääsivät uuden kuun kunniaksi seuraaviin kiloihin: Helmi-Orvokki 22kg ja Saimi samaiset 22kg. Saimin säkäkorkeus näyttää juuttuneen tuohon vajaaseen 62cm:iin, eli korkeuskasvu taitaa olla lopuillaan. Saimin ekoja juoksujakin tässä jo odotellaan, merkintätiheys tienposkiin on ainakin aika tiheä (joo, pisut näyttävät vielä ihan tavallisen värisiltä) ja perännuolukin on tihentynyt, mutta itse saappaanvarsi on vielä vaatimatonta neitikokoa. Helmilläkin alkaisi olla jo aika kolmansiin juoksuihin, saas katsoa onko meillä poikakoiria sekoittavia hormonihajuja tupla-annos yhtä aikaa...

Nuppilehmä

Melko vaarallista. Meinaan tehdä samppkaljapullon korkista lehmä. Ai kui? No, korkkiin tarvittiin tietysti jalat pää ja häntä, mikä tietää kuutta nuppineulaa. Tämä taideteos täytyi tietysti vielä säilöä tuliterän lättytöllön päälle ja unohtaa sinne...
Tänään Helmi ja Saimi olivat yksinollessaan paikkoja skannatessaan viimein havainneet korkkilehmän ja poimineet sen parempiin suihin. Koiranhoitoyksikkö saapui iltapäivästä paikalle ja ihmetteli telkkarin (se siis oli vielä pöydällä ja ehjä) lähellä matolla olevia neljää nuppineulaa. Seuraava ohjelmanumero kaksijalkaisilla olikin sitten etsiä täikammalla nuppineuloja pitkin lattioita. Ja miettiä samalla, ovatko setterineidit olleet niin tampioita, että olisivat syöneet suihinsa nuppineulat korkin kera. Hetki siinä hujahti, ennen kuin puuttuvat neulat löytyivät...

Panssarieste

Helmin ja Saimin kotitalouden fyysinen myllerrys on viime viikkoina ollut sitä luokkaa, että isäntä käytti  keskiviikkona aamupäivän portin nakuttelemiseen. Panelihäkkyrän sijoituspaikka on yläkerran rappusten tyvessä ja sen tarkoitus on rajoittaa hurttain vapaata kulkua yläkerran sohvalle. Panssariesteen käyttö näyttää olevan tarkoituksenmukaista aina kun kaksijalkaiset ovat poissa kotoa. Eipä silti, Sämpylä onnistui melkein tekemään yhdestä sohvatyynystä selvää isännän lukiessa parin metrin päässä!
Torstaina portti oli ensi koetuksessaan työpäivän ajan. Este pysyi päivän paikallaan ja muutenkin talous näytti illasta ehjältä, mitä nyt alakerran sohvan päällä kulkuesteenä ollut kahvipöytä oli "sijoitettu" takaisin lattialle ja kuistin pöytää oli jälleen käytetty märssykorina (purjelaivoissa tähystyspaikka takilassa)...Helmi jälleen?

Rauhanomaista? rinnakkaiseloa

Vaihteeksi pilvien lomasta näkyi tänään aurinko, joten Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntä lähtivät iltapäivästä järvelle ja ottivat kameran mukaansa. Koirat esiintyivät tapansa mukaan toisiaan kurmoottaen ja kilpaa juosten isännän yrittäessä ottaa valokuvan jos toisenkin aina sopivan paikan tullen. Kevät näyttää sen verran edistyneen, että kameramme valotusajatkin olivat jo niin lyhyitä 80 ASA:n herkyydellä, että osasta kuvia tuli jopa ihan teräviä :)
Neitien kiivaista otteista toisiaan kohtaan isäntä sai nappaistua muutaman aika hauskan hammaskuvan. Yksi tuli laitettua oikein esittelykuvaksikin ja loppuja voi tarkastella "Uusimmista"...

Maanataimittauksia ja kiinni saatu bandiitti

Maanantain mittaukset osoittivat Helmi-Orvokin painavan 20kg. Saimille painoa on kertynyt 22kg. Säkämittari näyttää nyt Saimille 61,5cm...kelpaisikohan mittaustyylini arvostelutuomarille ; )
Pöydälle kiipeilevä bandiittikin jäi tänään kiinni. Isäntä havaitsi kuistin pöydällä maailman menoa seurailevan setterin saapuessaan autolla pihaan. Ennakkoarvailuista poiketen pöytäkiipeilijä olikin Helmi-Orvokki! Noo, olisihan se pitänyt arvata, ettei Saimi pääse pöydälle. Helmi sen sijaan oli ponnahtanut pöydälle sen verran kevyesti, että ei olisi edes kärähtänyt ilman näköhavaintoa...

Eukanubasta kuninkaalliseen kaniiniin

Helmi-Orvokin painonhallinnan vaikeudet (eihän siihen siis saa lisää massaa millään) ajoivat isäntäväen tänään kääntymään rasvaisempaan ruokaan. Ankaran kalkyloinnin ja parin saadun näytepakkauksen ansiosta Helmille hankittiin Royal Caninen Setter27 -ruokaa 12 kg:n säkki. Josko tuolla hieman tukevammalla muonalla saataisiin neitiin tarttumaan pari lisäkiloa : )
Saimille hankittiin samalla RC:n Medium Junior -ruokaa 15kg. Eukanubaa kun tuntuu olevan vaikea saada ajallaan. Junior-muona näyttää Saimille ainakin maistuvan, saapa katsoa kestääkö mahakin muutoksen ihan tuosta vain. Sama jännäyksen kohde on tietysti myös Helmillä, asiaa kuitenkin auttaa vanhan Eukanuban sekoitusmahdollisuus uuteen ruokaan...

Näsillä

Sunnuntaipäivän ratoksi tuplakoirakko lähti jääretkelle. Koska pakkasta edelleen piisasi yli -15C, isäntäväki päätti kävellä järvelle asti. Varusteiksi koottiin kaikkia kerrospukeutumisen sääntöjä noudattaen teknisimmät ketineet, mitä kaapeista löytyi ja Helmille asennettiin haavajalkaan (hyvin parantunut) varmuuden vuoksi neopreenitossu. Isäntä kuljetti Helmiä uudessa juoksuvyössä ekaa kertaa, kun taas emäntä "ripusti" Saimin flexiin.
Matkaa tehtiin paita märkänä rivakasti kävellen ensin tunti jalankulkuväyliä pitkin. Samalla koirat tutkailivat kaikki mahdolliset hajujäljet ja myyränkolot. Sitten siirryttiin järvelle, jossa koirat pääsivät irti köysistään vähäksi aikaa. Menoa seuratessamme päätimme vertailla niiden vauhtia oikein sekuntikellolla.

Juuri ennen juoksukisaa.
Helmi pinkoi kokeessa "satasen" 10 cm lumessa aikaan 10,2", Saimilla kulahti 10,9", se kun ryhtyi jarruttelemaan juuri ennen maaliviivaa. Selvästikin ajanottoon tarvitaan kolme henkeä, lähettäjä, vastaanottaja ja kellottaja...
Järvellä saattue taivalsi luistinradan X-risteykseen, jossa meni hetki kehuessa settereitä eräälle niistä kiinnostuneelle luistelijaparille . Sitten taas koirat päästettiin ottamaan mittaa toisistaan pelmuutuksessa ja otettiin suunnaksi Lentävänniemi.

Matkalla Lentävänniemeen.
Lunta oli jäällä sen verran, että kylmä ei taivaltaessa tullut, vaikka aika viima järvellä olikin. Matkaa umpihangessa kertyi tuollaiset kaksi kilometriä. Koirat kyllä ainakin triplasivat sen kaahottaessaan edes takaisin. Lentsusta sitten käveltiin reippasti kotiin eväälle. Matkaa kertyi 12,5km puhelimen Trackerilla mitattuna, aikaa meni kolmisen tuntia.
Kotosalla Helmin neopreenitossua tutkailtaessa havaittiin sen menneen pohjasta jo puhki! Entrauksena taidamme liimata nahanpalan reiän peitteeksi ja kulutuspinnaksi. Taitaa olla syytä kääntyä vastaisuudessa vetokoirien varusteiden puoleen tossuja hankittaessa. Juoksuvyö sen sijaan toimi loistavasti!
Evään jälkeen isäntä ryhtyi takomaan päivän blogeja sohvassa ja seuraksi saapui alta kymmenen sekunnin kellarissa nukkuineita setterineitejä...

Näyttelyssä...osa 2

Helmi-Orvokin näyttelyurakka Turussa alkoi heti kymmenen jälkeen. Reissuun oli lähdetty jo puoli seitsemältä ja Turkuun ehdittiin kymmentä vaille yhdeksän. Matka sujui etupenkillä oikein kivasti, takapenkillä oli pientä ahtautta kolmen tyttösen kansoittaessa sen viltteineen. Kuski saisi kuulemma paluumatkalla vaihtua, totesi emäntä tuskastuneena edes takaisin seilaaviin setterineiteihin. Huomattakoon kuitenkin, että Saimi ei pukeltanut reissulla, mitä nyt kuolasi kohtuudella kymmenen talouspaperin palasta märäksi.
Punavalkoisia Irkkuja oli kisaan ilmoittautunut, ja paikalle saapunut neljä. Kaksi nartua ja kaksi urosta. Yksi oli tietysti meidän Hemppu, joka näytti naurettavan pieneltä laboratorionoutajan kokoisten kilpakumppaneidensa seurassa.
Itse showssa isäntä oli Helmin ohjaaja ja emännän mielestä esittely sujui ihan ok. Juoksu meni iloisen reippaasti ja seisontakin näytti hyvältä. Ainakin siihen asti, kun tuomariSETÄ lähti Helmiä kohti mittanauha kädessään. Vaikka isäntä oli valmistautunut Helmin pakkeihin ja ottanut siitä hyvän otteen, meinasi neiti silti pinkaista tiehensä. Onneksi tuomari Gert Christensenillä oli aikaa tehdä itsensä tykö; muu tarkastelu, paitsi mittaus, onnistui ihan hyvin. Kiitos tuomarille!
Arvostelutuloksena oli kuitenkin vain keltainen nauha seuraavin (ehkä oikein) suomennetuin  perustein: 19 kk ikäinen erittäin pieni tyttö. Feminiininen pää, leikkaava purenta, kauniit silmät, korkealle sijoittuneet korvat, hyvä niskan ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, liian kevyt kroppa, hyvin kulmautunut takapää, liian kevytrakenteinen, liikkuu hyvin, huonossa turkissa, pitäisi olla avoimempi temperamentti kaikenkaikkiaan.
Lopuksi tuomari "tukisti" isäntää siitä, että koira oli tuotu näytteille huonossa turkissa ja lihassa...
Saimin esitystä saatiinkin sitten odotella pari tuntia.

Siinä välillä kävimme morjestamassa kennelin Emmiä Hurtta-osastolla ja kääntää tankkaamassa Helmin arvostelua. Emmi olikin jo ennen Helmin esittämistä ehtinyt prepata setterineitien isäntäväkeä hihnan käytöstä ja pään asennosta. Kiitos vain!
Tapasimme myös Helmin siskon Ritan isäntäväen ja vaihdoimme kuulumisia, kuten myös monen muun setterityypin kanssa. Isäntä sai vielä esitellä harvinaista punavalkoista (Helmiä) monelle kysyjälle. Taitaisi olla syytä ilmoittaa kenneliin punavalkoisten mahdollisesta lisääntyneestä kysynnästä.
Saimi pääsi estradille ekana punaisena irkkuna ja tietysti vielä ainoana pentuna.

Emäntä kuljetti ja pikkuneiti ravasi hienosti, seisontakin meni tutkailuineen ihan tuosta vain. Niinpä arvostelu oli kuin Helmillä sen ekassa kv.näyttelyssä viime keväänä; maltalainen Harry Vella saneli (taas joten kuten selvitettynä kirjauksesta) seuraavaa: Hyvä pää nuorelle pennulle, sekä hyvin kehittynyt niskakyhmy, hyvä kaulan ulottuvuus, hyvä etu- ja ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, takajalat erittäin hyvin kulmautuneet. Edelleen pientä löysyyttä liikeissä, mutta kaiken kaikkiaan erinomainen pentu. Erittäin lupaava...ja katso, emännän naama oli kuin Hangon keksi hänen palatessaan kehästä kädet ruusukkeita täynnä. Kuten jo eilen kirjailin, tuliaisina olivat punainen nauha, kunniapalkin ja pentu-ROP. Niitä oli kiva mennä esittelemään Emmille ja ostaa samalla molemmille piskeille uudet Hurtta-taluttimet.

Saimi sippasi siinä samalla Hurtan ständille niin, että sen sai melkein kantaa autoon. Noo, saatiinhan sitä sentään pari kuvaa pihalla koirasta ja palkinnoista.

Sitten vain kotiin levolle. Emäntä ajoi ja isäntä istui koirien seurana takapenkillä. Keli sentään oli kaunis, kuten kuvasta näkyy...

Näyttelyssä...osa 1

Tänään Helmi ja Saimi piipahtivat isäntäväen kanssa Turun Winter Dog Showssa. Helmi sai miestuomarilta arvostelun !! Jee! Saimi taas keräsi pokaalit pentuluokasta. Tarkempia kuulumisia huomenna...

Pakkasretkue Lievariin ja näyttelyvalmistautumista

Kylmän sään vuoksi Helmin ja Saimin isäntäväki päätti sääliä moottoriajoneuvoja ja lähteä viime valon kajossa ostoksille paikalliseen kauppakeskittymään jalkapelissä, tietysti koirain kera.
Matka sujui sinkoilevien (tosi koulutettujen) setterineitien kanssa ensin Mustiin ja Mirriin, josta oli aikeena hankkia tossut piskeille. Helmi ja Saimi tunkivat putiikkiin mukaan kuin kotiinsa, irtoluut ja muut piksnirkut vain olivat vaarassa ohikulkiessamme.
Ankaran sovittelun jälkeen mukaan tarttuivat pari neopreenisia tossuja Helmin takaveto-osastolle (jäivät heti jalkaan) ja neljän kappaleen pussukka fleecetossuja yhteiskäyttöön. Fleecet joutuivat entraukseen heti kotona: kiinnitysremmejä piti hieman rukkailla settereiden ohuen nilkan vuoksi. Neopreeniset kyllä pysyivät jalassa paluumatkan, vaan olivat suorastaan pakatut täyteen lunta. Lisäksi isäntä lipasti vielä matkaan juoksuvyön ja joustohihnan hiihto/juoksutreenejä varten. Aluksi siis vain yhdelle koiralle, josko homma lähtisi etenemään.
Sitten matka jatkui ruokakaupalle, jossa olikin tarjolla kaikenlaisia sinkoliikkeitä ja talutinsolmuja. Elävänä sieltäkin vain selvittiin ja kuljettiin kuun valossa harjun kautta kotiin.
Saimi taitaa pian olla saanut päivittäisen taitoluistelun EM-annoksensa, joten voinemme siirtyä pesukoneeseen huomisen näyttelyn kunniaksi ja ottaa vielä päälle löylyt. Ja taidammepa juoda porukalla näyttelyjännitykseen tummat oluet, vaan Saimi ei saa...

Lisää verta

Aamulenkille isäntä teippasi Helmi-Orvokin "kuskinpuoleiseen" takajalkaan pörrösukan puolikkaan suojaamaan varpaanvälin haavaa. Kolme kierrosta pakkausteippiä riitti pitämään Helmin heti alusta syvästi inhoaman tossun koko lenkin ajan jalassa. Vaikka vauhtiakin oli taas riittävästi Saimin kanssa rytyyttäessä.
Kotona pesuhuoneessa neitejä jääpaakuista irroitellessa, isäntä havaitsi verijälkiä syntyvän vaihteeksi Saimin oikeanpuoleisesta takajalasta. Aamuremuissa näytti polkuanturan reuna kulahtaneen ohuelle nahalle ja hieman vuotavan punaista. Helmin jalka taas oli pysynyt hyvässä kunnossa sukan suojassa.
Alkaa olla siis aika rasvailla settereiden polkuanturoita Tummelilla ja tossukatkin taidetaan tarvita joka jalkaan...

Miesten taitoluistelun EM-lyhytohjelma

Oli Saimin mielestä katsomisen arvoista töllöstä. Tai oikeastaan vain Suomen Ari-Pekka Nurmenkari ja Ranskan Brian Joubert olivat enemmän ihmettelynn arvoisia. Saimi seurasi A-P:aa koko ohjelman ajan kirsu ruudussa kiinni asiantunteva (saalistus) katse silmissään. Sämpylän moraalisesta tuesta huolimatta A-P karsiutui vapaaohjelmasta, mutta Ranskan Joubertti sentään sijoittui lyhkärin jälkeen kakkoseksi. Kisat jatkuvat...

Kiistaa, reikiä ja kiloja

Aamupakkasessa Helmi ja Saimi hippaisivat isännän kanssa Tohlopin jäälle ihmettelemään aurinkoa ja kävelemään järven ainoaan saareen ensi kertaa tänä talvena. Neidit juoksivat taas reipaasti perätoukuria ja ottivat matsia keskenään vähän väliä. Näyttää muuten siltä, että Saimi on saavuttanut "taistelukyvyssä" Helmi-Orvokin, ei näet enää ole itsestään selvää, että Helmi saa Sämpylän kumolleen.
Aamulenkin jälkeen jääpaakkuja setteriden jaloista irroitellessa isäntä huomasi pesuhuoneen lattialle jäävän verijälkiä. Tarkastuksen tuloksena isäntä havaitsi Helmin viimeviikkoisen takajalkaviillon auenneen ja hieman vuotavan verta. Siispä Betadinepesu haavalle ja tarkempi tarkastus: haava näyttäisi saavansa siipeensä juuri varpaisiin kertyvän ja siten tassua levittävän lumen vuoksi. Taitaapa olla tossun paikka pidemmillä ulkolenkeillä.
Viikon paino- ja säkämittauskin tuli viimein tehdyksi. Helmi oli soukassa 20 kg:n ja Saimi hieman roheammassa 21,5 kg:n kunnossa. Säkäkorkeus Helmillä oli muka normaalia korkeampi 58 cm ja Saimilla 61,5 cm.

Naarmuja ja kaahotusta

Aamun turvesuolenkillä Helmi-Orvokki kohelsi taas kerran ja sai rintaansa kymmensenttisen verinaarmun. Taisi törmätä vauhdissa lumen alla olevaan kiveen. Tosi hienoa, kun rintaröyhelö on muutoinkin ollut kesän jälkeen onnettoman ohut ja nyt siinä on eri puolilla jo kaksi (kaulanaarmu joulukuulta) "läpikulumaa". Eipä taida lohjeta ensi viikonlopun näyttelyssä tuomarilta turkkikehuja.
Iltapäiväohjelmaan kuului isäntäväen kummipojan kymmenvuotis-juhlat. Helmi ja Saimi pääsivät tilaisuuteen mukaan, onhan Eetun kotosalla jo berni Pampi ja kissat Tikru ja Lenni. Paikalla oli jo elokuun rapujuhlista tuttuja vieraita, joten Helmikin kotiutui sutjakkaasti porukkaan. Saimi taas rosvosi kissojen ruuat ja pummi itselleen vielä koiramuonatkin. Hetken sisäluuhastelun jälkeen koirat pääsivät keskenään pihamaalle teutaroimaan ja melkoinen vilske siellä kävikin; ikkunassa vain vilahti ohikiitävä setteri aika ajoin, kun neidit leikkivät Pampin luilla ja juoksivat hangessa kilpaa. Sen verran mukavaa ulkosalla oli, että koirat saatiin "punaposkisina", eli turkki ja tassut täynnä pakkaantunutt lunta, sisälle vasta juuri ennen kotiinlähtöä.
Neitien reipas ulkoilu kyläreissulla soikin sitten isäntäväelle mainion tilaisuuden käydä rääkkäämässä itseään ladulla koirien vetäistessä pienet nokkaunet...

Koirarikas aamulenkki

Viikonlopun aloitus Helmillä ja Saimilla sujui suolla ja jäällä isäntäväen ja Helmin kummisedän seurassa. Järvellä tehtiin pieniä hyppyharjoituksia osmankäämien perässä; nyt Sämpyläkin jo kohoaa mainitsemisen arvoisesti maasta (jäästä) vieheen usuttamana. Osmankäämi ei näytä puruleluna kovin miellyttävältä, neidit kun kakoivat tukkua siemenhuituvia suistaan melko antaumuksella. Vaan tuntuma taitaa olla hieman "hiirimäinen", koska pampun retuutus oli muutoin niin perin kiinnostavaa ; )
Metsään päästyämme yhytimme sileäkarvaisen saksanseisojapojan, valko-mustan münsterinseisojapojan ja kingcharlesinspanieli-herran. Hrat saksanseisoja ja münsterilainen olivat oikeita metsäkoiria, joten Helmi ja Saimi saivat tehdä kevyen päivätyön todistaakseen olevansa vakavasti otettavia nuoria neitejä. Saksanseisojan kanssa sitten pölistettiin lähitienoo tasaiseksi, jotta nopeuskapasiteetti saatiin asiallisesti esiteltyä.
Sata metriä koirakolmikon jälkeen törmäsimme jo vanhaan tuttuun Noppaan, joka on varsin suurikokoinen, mutta tosi rivakka poikakoira. Nopalla on rasittava tapa rutistaa leikkikaverinsa ketoon, joten Helmi kokeneempana poistui hieman sivummalle, mutta Saimi senkuin teki tuttavuutta. Aina kun Noppa litisti Sämpylän ketoon, se heitti selälleen, mutta kun tilaa taas liikeni, se paineli mustan hirviön perään täyttä haipakkaa ja tunki leikkimään...
Illalla treenasimme sisätiloissa ensi viikonlopun näyttelyä varten ja lopuksi kevennykseksi Helmi ja Saimi saivat harjoitella valojen päälle- ja poislaittoa : )

Hiihtämässä

Koskapa meidän setteriperheellä kaksijalkaisineen on lieviä taipumuksia extreme-urheiluun, päätimme lähteä sen kummemmin treenaamatta hiihtämään järvelle iltapimeällä.
Siis "koirahiihtämään", eli sukset jalkaan ja vyöksi kellarista mustekalan pätkä. Siihen sitten flexin kahva kiinni vyötärölle ja setteri valjaiden kanssa toiseen päähän. Pikku-Tohlopilla aloitimme zydeemin kokeilun ja tuloksena oli isännän reipas rojahdus kyljelleen Helmin sivunykäisyn ansiosta. Pienten solmuilujen jälkeen selvisimme järvelle ja pääsimme maistamaan vetokoiranoviisien antamaa vauhtia. Matka kyllä loppui melko lyhyeen; vettä oli jäällä sen verran runsaasti, että palasimme vajaata viittäkymppiä polkua pitkin takaisinpäin. Peltopätkän ja muutaman salamannopean mutkan jälkeen selvisimme jälleen järvelle ja lopulta kotiinkin. Jos arki on ankeaa, kannattaa kokeilla koirahiihtoa! Ei tule aika pitkäksi...

Reippailun varjopuolia

Torstai-iltapäivän retuutuslenkillä, emäntä siis koetti saada puristettua settereistä mehut pihalle, jotta ne osaisivat chillailla emännän Pilates-vuoron aikana kotosalla, porukka kiipesi harjuun. Kohouman päälle on satanut mukavan paljon höttöistä lunta viime viikkojen aikana. Mehujen puristuksessa emäntä luotti koirain intoon juosta pääasiassa umpilumessa hänen päästessään pitkin polkuja. Veikkaus ei nytkään mennyt oheen, vaan Helmi ja Saimi olivat lenkin jäljiltä saavuttaneet tilan, jossa lähinnä uni maistui. Lumivaellus ei valitettavasti mennyt täysin ilman haavereita, vaan Helmin kuskin puoleiseen takajalkaan, varpaiden väliin, oli ilmaantunut melkoinen palkeenkieli. Siitä lirutteli hieman verta kotosalla, mutta emäntä uitti osan Betadinessa ja kietaisi pikaisesti siihen tukon. Aatteli näet onnistuvansa tyrehdyttämään verenvuodon helpoiten raajan ollessa kylmä. Illalla jalka kestkin lenkin vuotamatta ja perjantain lenkitkin (kaksi tähän mennessä) sujuivat ongelmitta.
Isäntäväki tarkasteli reikää iltapäivästä ja se näytti kyllä syvältä, mutta muutoin siistiltä, joten sitä ei sitten (ainakaan vielä) ryhdytty liimailemaan...

Vitruviuksen miestä vietiin

Tiistai-iltana Helmin ja Saimin isäntäväki päätti lähteä elokuviin (Avatar 3D:nä - hieno!). Helmille ja Saimille valmisteltiin jo tutuksi tullut "köyhdytetty kotiympäristö täkyjen kera". Toisin sanoen keittiön ja makuuhuoneiden sekä kellarin ovet suljetaan visusti. Näin setterineideille jää temmellyskentäksi olohuone kahdessa kerroksessa ja kuisti kaikissa kolmessa kerroksessa. Alueelta on poistettu viimeisten kuukausien aikana enenevässä määrin esineitä ja tavaraa, osin kaksijalkaisten varotoimina, osin Sämpylän tuhotoimina. Tällä kertaa sallituiksi kiinnostuksen kohteiksi isäntäväen riuduttavan poissaolon ajaksi oli paketoitu ex-jäätelöpurkkeihin pari possunkorvaa, mutta kuistin pöydälle oli unohtunut todennäköisyyksiä uhaten joululomalla koottu 1000 palan palapeli da Vincin Vitruviuksen miehestä (se ympyrän sisällä neljiä jalkojaan ja käsiään levittelevä äijänkuva).
Palatessaan virkistäytyneenä elokuvista, isäntäpari havaitsi palapeliä hieman kootun uusiksi. Ilmeisesti Saimin (Helmi nyt ei pöydälle hyppäisi, eihän!?) hampaat olivat osoittautuneet liian epätarkoiksi palapelin kokoamisinstrumenteiksi, koska osa pelin yläidasta oli jäänyt kokoamatta. Yritetty kyllä oli, ainakin hampaanjälkien perusteella, ja ainakin yksi pala oli juuttunut hammasväleihin, koskapa se oli kadonnut. Ehkä Saimi vielä tarvitsisi vauvakoon palapelejä.
Vaan sitä isäntäväki ihmetteli, että mikä ihme oli saanut Saimin innostumaan pöydälle kipuamisesta (ei hyppäämisestä, kynnenjälkiä oli pöytälevyssä sen verran runsaasti)!
PS. Keskiviikon työpäivän aikana oli jälleen vierailtu kuistin pöydällä...lienevätkö siitä hyvät maisemat ulos. No, nyt pöydällä on suojaliina ja palapeli on jemmattu makuuhuoneeseen.

Maanantain mittauksia

Maanantaipäivän alkurutiinina oli jälleenn kerran vaaka- ja mittareissu. Isäntä vaa'itsi itsensä jälleen taaraksi ja koppasi Helmi-Orvokin kainaloonsa punnittavaksi (ei muuten tule vapaaehtoisesti, taitaa olla kaino painon suhteen). Tulokseksi tuli 20,5kgkg. Saimi taas jonotti omaan punnitukseensa ja sai tulokseksi 21kg. Saimin säkämittarin viiva piirtyi tällä kertaa noin 61,5cm korkeudelle...jo saisi kohoaminen hiljalleen loppua!

Tammituho aluillaan

Hetki hiljaista, sitten Saimi käy morjestamassa emäntää työhuoneessa painellen samantein tiehensä jokin puu suussaan. Taas hetki äänetöntä, sitten alakerrasta alkaa kuulua rutinaa ja rouskutusta. Silloin emäntä havahtuu poikkeaviin ääniin. Rivakasti alas kipittäen hän saa rysän päältä kiinni pyykkikorin kannen tuhoajatytöt Saimin ja Helmin. Neidit makoilivat sievästi pyykkikorin punotun kannen ääressä ja tekivät siitä selvää hyvää vauhtia...

Kuvassa toinen rikollisista työnsä ääressä.
Talon irtaimiston näyttää käyvän samoin kuin viime vuoden tammikuussa, Helmi-Orvokin ollessa pitkästynyt joululoman hulinan jälkeen. Ehkäpä kaksijalkaiset kukka- ja korituhon jälkeen jo ymmärtävät jättää koirille irtaimettoman sisätilan, kunnes taas kevään paremmat juoksusäät vievät niiltä paremin jalat alta. Tunnin lenkki kolmastikaan päivässä ei näytä siihen piisaavan...

Lottokoneen kaveri

Lauantai-ilta osoitti Saimissa olevan medialahjakkuutta. Neiti kyttäsi silmä kovana lottokoneen pyörintää ja pallojen putoilua, yrittipä aina välillä napata pallon suuhunsakin ja kun ei onnistunut, kurkisteli telkkarin taakse. Vaan ei sieltäkään löytynyt pudonneita palloja. Kevennyksessä joku kuskasi koiraa ja senkin Sämpylä heti havaitsi ja murisi mokomalle tungettelijalle...

Pikamökkiseikkailu

Iltamyöhällä Helmi ja Saimi pääsivät Transporterin siirto-operaatioon mukaan. Kottero vietiin mökille talvehtimaan Helmin istuessa repsikan paikalla. Saimi pääsi emännän kanssa hiljaisemmalla autolla. Pakkasta piisasi taas kunnolla ja tähtitaivas oli maalla aivan mahtavan kirkas. Siirtokohde ja paluuauto saatiin perille natisevassa lumessa Helmin juostessa ympärillä viimeiset puoli kilometriä. Tai no, olihan matkalla joitain tuoreita jälkiä, jotka aiheuttivat Helmin ajoittaisen häviämisen näkökentästä.
Isännän ja emännän kauhoessa puuterilunta pois parkkipaikalta koirat juoksivat runsaan 30 cm hangessa itsensä lumikuorrutetuiksi ja paleleviksi möhkäleiksi lähipiirissä. Surkeista oloista huolimatta Saimi oli tarvis kantaa autoon pois lähtiessä, sille ei vieläkään kelpaa autokyyti mieluusti, vaan onneksi se ei enää sentään pukella (koputin puuta) reissuilla...

Tuplahortonomit

Emännän saapuessa virasta iltapäivästä, oli kotona odottamassa hävityksen kauhistus. Helmi-Orvokki ja Saimi-Sämpylä olivat ajankulukseen hajoittaneet atomeiksi joululahjaksi saadun kukkakorin. Emäntä sai kunnon syyn imuroida talous. Kaikkiaan neljä jouluksi laitettua puhdasta mattoa oli kuorrutettu sitkeällä multapölyllä! Koirat olivat kuin ei mitään, Helmikin vain innostui siivoustöistä, kun kerran mullan kanssa pelattiin.

Syyllinen
Olihan koirille laitettu taas täkyjä tölkkikaupalla harrastuskohteiksi työpäivän ajaksi, vaan taisivat olla liian helppoja kohteita, tai sitten vain loppuivat kesken...

Ketun jäljillä

Torstai-illan pakkasviimassa Helmi ja Saimi pääsivät asuntoaluelenkille. Iltapimeässä reitille osui kettu-repolainen, jonka Helmi havaitsikin jo kaukaa. Isännän olkanivelen Helmin superkaasutukselta pelasti ketun samanaikainen havainnointi. Ehtihän siinä sekunnin osissa pikkuisen valmistautua riuhtaisuun ; )
Ketun rontti livahti parin pihan lävitse ja luikki taas eteemme tien penkalle kukkelehtimaan, jolloin Helmi sai taas riehaantua ketunmetsästykseen. Saimikin taisi lopulta saada ketusta hajun, varsinkin kun sille oikein näytettiin ketunpolku. Loppureissu menikin isäntäväellä V8:n perässä roikkuen, kunnes porukka yhytti sakemanni-vaarin. Saimi halusi heti halia germaanikörilästä, vaan vanha ja kankea hurtta ei oikein lämmennyt Sämpylän rakkaudenosoituksille jaa äityi lopulta ärisemään. Helmi käväisi sekin nuuskaisemassa sakua, mutta seisoskeli muutoin vieressä coolina. Vielä lenkin lopuksi törmättiin Kaapoon (vanha tuttu), jota Saimi taas ahdisti nuoruuden vimmalla, Helmin jälleen odotellessa vierellä. Sitten vielä porukalla saunaan lämmittelemään...

Kipakassa aamupakkasessa

Helmi-Orvokki ja Saimi sekä Helmin kummisetä + isäntäväki lähti lenkille lumiseen suomaastoon. Pikku-Tohlopilla tastattiin ensin, onko jäällä enää sulaa vettä ja kun sitä ei ollut juoksutettiin settereitä kaksijalkaisten toimesta (hajaantumalla) ees taas.
Varsinaisella Tohlopilla jään päällä oli edelleen vettä, joten siellä ei muuta kuin kostuttu...tai paremminkin saatu jääkuorrute käpäliin ja kenkiin. Siispä äkkiä takaisin metsään. Siellä tapasimme Manun ja sen "pikkuveljen" Niiskun. Manu oli kultsun ja hirvikoiran yhdistelmä ja melkein yhtä nopea kuin Helmi (siltä meni herne nenään, kun vauhti ihan riittänyt). Niisku taas oli 14 viikkoinen "joidenkin isojen koirien jälkeläinen", ja siltä se näyttikin, kuin pieneltä jääkarhulta! Hauska pallero, joka sieti vallan kevyesti Helmin pelmuutukset, vaikka viihtyikin paremmin Saimin kanssa. Koirat reuhkasivat keskenään sen aikaa, kun ihmisten jalat ja kädet kestivät jäätymättä, eli runsaan vartin. Sitten olikin jo aamupalan aika...

Akvaarioasennusta, vaatteita ja viikon mittaukset

Perheen emäntä sai päähänsä (Saimin kummien painostuksesta) perustaa retuperälle suistuneen akvaariomme uudelleen. Noo, olihan se hieman säälittävää, kun viimeisen palettikalamme asumispaikkana oli ollut ämpäri saunan pukuhuoneessa ;(
Uusi akvaario oli täytetty tuoreella vedellä "päivittymistä" varten, vaan sehän sijaitsi sopivasti suihkuhuoneessa koiran juomakorkeudella, joten Helmi ja Saimi naatiskelivat kunnon juomakupista vähän väliä raikasta vettä. Hyvä että 90 litraa sadasta jäi lopulliseen akvaariokäyttöön!
Kun iltapäivästä kala-altaaseen saatiin hankittua uudet asukkaat ja muuta rekvisiittaa sen yhden vanhan paletin(sai muutoin värinsä heti takaisin) lisäksi, olivat setterit välittömästi taas verottamassa allasta ja seurailemassa/kyttäämässä juuri kotiutuneita kaloja.
Saimin pentele ehti vielä korkkaamaan kalaruokapurkin ennen virallista eväkkäiden syöttöhetkeä (kuten kuvasta näkyy...)
Seuraavaksi emäntä sipaisi Helmille ja Saimille fleece-verkkarit pakkasia varten. Kaksijalkaisten yhteistyönä verkkarit saatiin muotoiltua, ja leikeltyä niihin vielä "tassu"heijastimet illan koitoksia varten. Kaavat otettiin talteen mahdollisia EVO-malleja varten...voipahan olla, että suunnittelussamme on ollut jopa lieviä puutteita ; )
Viikon kokomittaukset tuottivat seuraavanlaiset tulokset:
Helmi-Orvokki 20,5kg ja Saimi 21kg / 61cm.

Koulutusongelmia

Emäntä innostui lauantai-iltana lenkin jäljiltä koirain kouluttamiseen. Ensimmäinen probleema oli kiinnittää toinen hurtta paikoilleen ulkosalle siksi aikaa, kun toinen treenaisi. No, Saimi kytkettiin postilaatikkotelineeseen (lenkki lyhyen tolpan pään yli) ja Helmi-Orvokki aloitti harjoitukset. Kaikki sujui ok, kunnes oli näyttelyseisonnan vuoro. Siinä Helmi alkoi yllättäen murista ja kieppua. Kun emäntä viimein havaitsi häiriön syyn, oli Sämpylä jo repäissyt itsensä irti kytkyeestänsä ja rynnistänyt morjestamaan ulos tulleita naapureita. Saimi ehti valitettavasti samaan rytäkkään kaatamaan naapurin 4 vee lapsenlapsen. Oli siinä rouvalla pitelemistä hermoissa, kunnes Saimi saatiin komennettua kotipihaan ja Helmi saatettua sisälle murisemasta.
Sitkeästi emäntä jatkoi harjoittelua kotipihalla Saimin kanssa ja sai käytyä läpi melko mukavasti kaikki treenauskohteensa. Kun tuli uudestaan Helmin vuoro, Saimi aloitti sisällä naurettavan ulina-näytöksen ja keikkui koko ajan ikkunassa kyttäämässä. Helmillä meni toisenkin treenin seisomisharjoitukset plörinäksi; molemmilla yritykerroilla lähistöllä paukahti nappuloilta ylijäänyt uuden vuoden paukku. Eihän rauhallisesta asentoseisoskelusta tullut moisten häiriöiden seassa yhtään mitään, vaan koko puuha venkuroinniksi ja murinaksi.
Tämän mieltärauhoittavan iltasession jälkeen emäntä referoi tapahtumat isännälle puhelimitse ja ilmoitti kauppaavansa koirat eteenpäin ja muuttavansa kaksioon.
Onneksi sunnuntai-aamu oli kaikin puolin mukavampi ja asumismuoto, sekä perheen koostumus pysyivät ainakin toistaiseksi ennallaan...

Wau, rakettijämiä

Totesi Helmi-Orvokki aamulenkillä ja nappasi hampaisiinsa ensimmäisen löytämänsä roomalaisen kynttilän. Sitten kipaisi kotikadun ojaan lumi pöllyten pahviputkilo suussaan . Saimia moinen riehuminen innoitti takaa-ajoon. Niinpä setterit sotkivat naapureiden kauniin sileät lumipenkat juosten kilpaa. Tulitteenjäte oli vuorotellen jomman kumman suussa ja aina kun se putosi vauhdissa, koirat etsivät sitä lumikasoja tielle ruoputtaen. Aina ei uuden vuoden pommeista siis ole pelkkää harmia koirille...

Vuoden ensimmäinen päivä

Yö maalla maistui settereille, Saimi varsinkin koisasi peiton alla niin, ettei edes aamulenkille meinannut lähteä. Lenkin ja lumien rapsuttelun jälkeen vedettiin porukalla lonkkaa ja iltapäivästä lähdettiin kotiin katsomaan ovatko paikat kunnossa...ja olivathan ne. Illan ratoksi katselimme töllöstä Yellowstonen elukoita ja Saimi seurasi erityisellä tarkkuudella naakkoja, korppeja ja muitakin lintuja. Myös sudet ja kojootit ansaitsivat lähemmän ruudun tutkiskelun. Helmi sen sijaan lötkötti lattialla, mitä väliä elukoista, jotka eivät haise!
Iltalenkillä kovassa pakkasessa koirakko (V8 ja isäntäväki) innostui treenaamaan TOKO-juttuja ja pikkuisen myös näyttelyseisontaa. Helmistä saisi varmaan ihan oikean TOKO-koiran!
Sämpylän kakkosista muuten ei vieläkään löytynyt makkaralenkkiä, jokahan se on salavihkaa tulostunut, vaiko on vielä matkalla?

Uudenvuoden aattoa mökillä

Helmi-Orvokki ja Saimi lähtivät evakkoon mökille rakettivaaran vuoksi. Emäntä ja isäntä ja setterineidot pakkautuivat iltapimeällä, eli neljältä, autoon ja matkailivat kaupan kautta maalle nipsakassa pakkasäässä. Tällä kertaa Saimikin kesti maalle asti puklaamatta! Viimeiset puoli kilometriä emäntä sai ajella ihan itsekseen, setterit pinkoivat perässä pitkin puskia ja isäntä haakuroitsi ihan vain tietä pitkin.
Mökillä laitettiin saunatupa lämpiämään ja huiskittiin sitten poluilta lumet sivuun. Helmi ja Saimi pitivät itsensä lämpimänä juoksemalla edes takaisin puupulikka suussa. Muutamassa hetkessä koskematon lääni oli kuin koulun piha loppuviikosta!
Tunnin riehunnan jälkeen tupaan jonotti kaksi lumipaakkuista ja värisevää setteriä. Pikku raaputuksen ja harjauksen jälkeen tuvan lattialta saatiin lakaistua "ylimääräistä" lunta varmaan kilo. Heti isomman lumenpoiston jälkeen koirat kiipesivät sohvalle tärisemään ja emäntä kääräisi ne pyyhkeisiin lämmittelemään.
Kaksijalkaisten mentyä kahvihetken jälkeen vesipataa täyttämään, koirat olivat jo niin lämminneet, että tuliterät ydinluut jo kuluivat hampaissa. Vedenkantopuuhan tiimellyksessä emäntä sattui kurkistamaan tupaan ja siellähän se pikku Saimi veteli suu messingillä suoraan kassista pöllittyä makkarapakettia parempiin suihin. Pikapalautteen jälkeen emäntä keräsi talteen naurettavan jäljelle jääneen pätkän huomista evästä. Nyt saamme odotella, koska Saimi tulostaa ulos, ilmeisesti, nauttimansa makkaran päätylenkin.
Vaan siitä huolimatta täällä on rauha maassa, rakettituli kuullostaa tänne asti vain vaimealta tykkitulelta ja ilmeisesti saamme olla rauhassa myös kauppakeskusampujilta...

Tähtiä näkyvissä

Aamun nuoskainen lumi innoitti setterineidit Helmin ja Saimin kyttäämään puolet lenkkimatkasta emännän heittelemiä lumipalloja. Saimikin osaa jo satunnaisesti nappaista pallon ilmasta suuhunsa! Toinen puoli ajasta sitten kuluikin harjoitushyökkäilyihin ja hammasten kalisteluun. Helmi-Orvokki käyttää hyökkäyksissä hyväkseen suurempaa lähtönopeuttaan ja posauttaa hurjalla vauhdilla päin Sämpylää. Onneksi Saimi on yleensä sen verran hereillä, että ehtii väistää pahimmat tölväisyt. Tänään vain sattui kehno tuuri yhdessä väistössä ja Saimi humautti kiilapäänsä suoraan männyn kylkeen, niin että napsahti. Hetken neiti näytti aivan siltä, kuin olisi nähnyt tähtiä. Sitten se melkein ryömi surkeana emännän luo hoidettavaksi. Vaiva oli onneksi sen verran pieni, että siitä selvisi pikku puhaltelulla...

Vuoden viimeisen maanantain mittauksia

Jalkarätin kokoisten lumihiutaleiden seassa seikkaillun aamulenkin jälkeen oli jälleen maanantaimittauksien vuoro. Yllättäen vaa'ituspunnus (isäntä) oli säilyttänyt jouluruokien häiritsemässä ympäristössä edellisviikon painonsa, joten Helmin paino oli helppo laskea yhteispainosta: tulokseksi tuli 20,5kg. Saimi pääsi tasan samaan 20,5kg:n tulokseen, joten joulueväät eivät näyttäneet tarttuneen koiriinkaan sen kummemmin. Pikkukiireisen aamun tuoksinassa säkämittaukset jäivät tekemättä, mutta senhän me tiedämme, ettei Helmi-Orvokki ainakaan ole tunkenut sääriinsä lisää mittaa...Täydennystieto Saimin säkämittarista: 61cm.

Helvetinkolulla

Tapaninpäivän kinkunsulattelulenkki päätettiin tehdä Helvetinkolulle. Kyseessähän on Ruovedellä oleva jääkauden aikainen rotkolaakso. Ensin ajeltiin Kurun ja Ruoveden kautta Kankimäkeen ankarassa itätuulessa ja lumituiskussa. Autoon oli pakattu Helmi-Orvokki, Saimi, Saimin kummit ja isäntäväki. Kuten tapana on, Saimi kuolasi penkin märjäksi ja pääsi kertaalleen matkalla ulos hädälle. Helmi taas punkesi repsikan, eli emännän syliin etupenkille ja piti leukaansa kojelaudan päällä maisemia ihaillen. Kankimäestä lähdimme melkein umpeensatanutta reittiä kolulle, koirilla oli päällään hienot kurahaalarinsa ja kaksijalkaisilla tekniset urheiluvetimensä. Paitsi emännällä, jolla oli untuvatakki lämmikkeenään. Matkalla tapasimme muutaman muunkin ulkoiluhenkisen ihmisen, mutta emme ainuttakaan metsän eläintä settereiden harmistukseksi. Hajuja kyllä oli taluttajan olkanivelen rasitusvamman vaaran verran.
Itse kolulla Saimin kummisetä laskeutui jäisen railon alas, muut skippasivat, lähinnä voimavetoisen V8:n takia ja kiersivät rappusia alas järvelle. Siellä kansallispuiston sääntöjen vastaisesti päästimme koirat temmeltämään irrallaan järven jäälle muutamaksi hetkeksi. Saivatpahan kokeilla, pelaavatko haalarit kovassa vauhdissa.
Paluureitti laitettiin kulkemaan ensin kalliokiipeilyseinän kautta (Saimin kummisetä päätti tulla kiipeämään seinän kesällä) ja sitten loppureissu tulojälkeä pitkin. Autolle ehdittiin juuri ennen pimeää ja trakkeri sai mitattua matkaa vain runsaat viisi kilometriä, aikaa kulahti kaksi tuntia. Puoliumpisessa taarustaminen oli kuitenkin sen verran rasittavaa, että koko muu seurakunta isäntää, eli kuljettajaa, lukuunottamatta kuukahti kotimatkalla nokkaunille...

Joulunseutua "koosteena"

Tiistaina 22.12. juniori antoi voimakasta "palautetta" huolimattomalle isäntäväelle, kun mokoma pari ei havainnut ainakin kymmenen sentin raapaletta Helmi-Orvokin kaulassa. Onneksi skrubu ei ollut kovin syvä ja nyt joulupäivänä siitä on jo rupikin irronnut (Saimin suosiollisella kielellisellä avustuksella). Ilmeisesti Helmi haavoittui metsässä aamulenkillä johonkin risuun.
Keskiviikkona hurttaset pääsivät piipahtamaan mökillä kuusen noudossa. Viimeisellä sora(lumi)pätkällä Sämpylä heitti aamuruoat penkille tapansa mukaan.Mökkijärvellä oli runsaasti lunta ja setterit kiisivät itsensä lumipalleroiksi sillä välin, kun kaksijalkaiset lastasivat peräkärryä. Seuraava ohjelmanumero oli mökkitien mäen lapioiminen puhtaaksi lumesta, jotta Volvo, peräkärry ja ennen kaikkea joulukuusi saataisiin jouluksi kotiin. Helmi ja Saimi auttoivat innokkaasti puuhassa pyörien tien penkoissa ja Helmi vielä lopuksi autonkin edessä; Juuri kun yhdistelmän mäennousuvauhti lopulta oli riittävä...siihen jäi taas kinneri äkkijarrutuksen takia. Onneksi Helmin kummisetä ja emäntä ovat kovakuntoisia auton työntäjiä ja auto, sekä kärry saatiin lopulta kotiin.
Aattotorstaina Helmi ja Saimi pääsivät/joutuivat jälleen mökille nuorison matkassa. Isäntäväki oli jo aamutuimaan saapunut maalle lämmittämään kaikkia seitsemää pesää. Taas kerran Sämpylä heitti laatat loppumatkasta ja Helmin kummitäti sai kävellä sen kanssa perille. Helmi sen sijaan juoksi kilpaa auton kanssa viimeisen tien pätkän. Alkuhölkän lisäksi Saimin kummisetä rääkkäsi setterineidit varmemmaksi vakuudeksi sipiksi järven jään lumipöhryssä ennen aamun riisipuuroa, joten ruokailu sujui melko häiriöttä, varsinkin kun Helmi-Orvokki sekä Saimi saivat oikein purkkiruokaa omaksi aamupalakseen.
Päivän aikana pihakoivuihin lennähti parvi pyrstötiaisia, joita emäntä ja isäntä ehtivät hetken ihastella, ennenkuin Helmi hätyytti ne tiehensä tsirpsittelemästä. Lahjanjakot
Kaikenlaisten jouluhäpnaadien päätteeksi neidit pääsivät isäntäväen kanssa saunaan ja kaksijalkaisten peseytyessä karskisti järveen jäätyneellä laiturilla yöpakkasessa (-10C) tähtien valossa, Hemppu ja Sämpylä kiisivät järven yli ihmettelemään jotain. Siinä kaksi kelteisillään olevaa immeistä päästeli melko voimakkaita kutsuhuutoja koirien oltua matkoillaan muutaman minuutin. Illan päätteeksi koko popula otti ettonet saunatuvan sohvalla ennen kotiin lähtöä. Kotona Saimilla oli kova jano ja se tyydytettiin helposti suoraan joulukuusen jalasta, ihan niin kuin oma vesikippo ei olisi ollut viiden metrin päässä!
Joulupäivänä setterit pääsivät puolen päivän korvissa pitkälle lenkille, ennen kuin isäntäväki lähti mummolaan joulupäivälliselle. Ulkoilusää oli hieno, paitsi pakkanen kova ja viima ilkeä. Isäntä ja emäntä viipyivät ruokareissullaan viisi tuntia ja Saimi oli hieman protestoinut poissaloa lurauttamalla pisut kokoa XXL keskelle kuistin mattoa (onneksi se oli helposti itse pestävissä)...

Paketointia

Setterineitien Helmi-Orvokin ja Saimi-Lemmikin päivä oli pelastettu, kun Saimin kummisetä ryhtyi varomattomasti pakkaamaan joululahjoja. Siinä puuhassa tarvittiin, kuten on ihan yleisesti tiedossa, pakkausmateriaalin paikallaanpitoon narua, tai oikeammin sitä litteää nailonnauhaa. Tällainen ihanan vihreä ja iso rulla jotenkin sopivasti putosi lattialle suurpiraattien hampaisiin. Ja ihan hetken kuluttua koko olohuone oli tyystin kuorrutettu pakettinauhalla ja kaksi perin tyytyväistä setteriä riipi vielä kilvan loppuja rullasta...

Lumilingot

Jälleen uusi koiramainen pakkasaamu ja aamulenkki Helmi-Orvokille ja Saimille. Yöllä oli tullut sen verran uutta lunta, että kaupungin aina valppaat ja pirteät aurapojat/tytöt olivat päristelleet putulumen penkoiksi tienvieriin. Osa pöykyistä oli selvästi sijoitettu aivan vääriin paikkoihin setteriparin mielestä. Paluumatkalla pikajuoksuharjoituksista järven selältä molemmat neidit pomppivat perätoukuria pehmeisiin auravalleihin ja siirsivät ne salamannopeilla kuopimismenetelmillä takaisin kevytliikenneväylille. Eipä tarvitse tänään leikkailla etujalkojen kynsiä...
Aamuvaa'ituksen tulokset: Helmi 20kg ja Saimi 20kg (säkämittaus unohtui kiireessä, tilasto täydennetään muistettaessa). Neitien painonmuutoksesta on havaittavissa turhankin reipas kiiturointi järvien jäillä.

Lumihiutaleiden metsästystä

Setterineitojen iltalenkin aikana taivaalta putoili isoja lumihiutaleita. Saimi oli keksinyt viime lumisateen aikana keskiviikkona, että hiutaleiden metsästys se vasta hienoa puuhaa on. Joten nytkin se pyydysti innokkaasti putoilevia lumihiutaleita, kurkotellen kahdella jalalla suurimpia jo korkealta ja hyökkäili välillä juoksujalkaa alempana olevien kimppuun. Helmi-Orvokki sen kuin katseli ohesta ja piti mokomaa koohotusta aivan lapsellisena. Ovathan lumihiutaleet tähän aikaan vuodesta vielä ihan raakoja...

Puurojuhlissa Pampilla

Lauantai-illan ohjelmanumerona olivat puurojuhlat Berninpaimenkoira Pampin kotona. Helmin ja Saimin mukaan joulunalusen antimista lähtivät nauttimaan isäntä, emäntä ja molempien neitien kummiparit. Perille päästyään koirat muistelivat käyneensä paikalla aiemminkin (rapujuhlissa) ja tunnistivat Pampin ja sen isäntäväen kitkatta, jopa Helmi-Orvokki tunsi olonsa ilmeisen kotoisaksi, koska ei vaivautunut haukkumaan ketään lyttyyn. Pampin residenssissä olikin Hempulle ja Sämpylälle runsaasti ihmeteltävää, kuten Pampin ruokakuppi (joka tuli samantein tyhjennettyä), Pampin mielilelut (marsupilameita neljä kepaletta, joista Saimi tuhosi yhden, ja ankka, jonka päältä tuli hieman murinaa) sekä tietysti Tikru-kissa, jonka kanssa Helmi onnistui seurustelemaan vahingoitta. Sämpylällä sen sijaan oli hieman ongelmia tuppautua samaan aikaan sänkyyn Tikrun kanssa, koskapa se joutui ojentamaan tunkeilijaa tassulla kuonolle, onneksi ilman kynsiä.
Aina kun koirakolmikolle tuli kuuma/hätä, se poistettiin kirmaamaan aitaukseen takapihan hangelle, jossa mokomat viihtyivätkin niin, että välillä tuntuivat suorastaan unohtuvan pakkaseen telmimään.
Kotiin yöpuulle setterineidit pääsivät viimein uuden päivän aluksi...

Pakkasaamu jäällä

Helmin ja Saimin aamulenki isännän kaitsemana alkoi kirpeässä pakkassäässä. Viileysasteita oli peräti 19, joten isäntä asensi setterineideille "näkymäliivit" pikku lämmikkeiksi ja itselleen untuvatakin sopivin lisävarustein koristeltuna. Pikku-Tohlopilla näytti jää sen verran kantavalta, että isäntä saapasteli sentin lumen peittämälle liukkaalle pinnalle koekaniiniksi. Jää kesti pienen jyskyttelyn, joten isäntä päästi myös Helmin ja Saimin jäälle. Helmi paineli oikopäätä järven yli pellolle, mutta Sämpylällä meni tovi, ennen kuin se uskalsi isännän maanittelemana ryömiä varovasti järvelle isännän luo. Vaan kun Saimi huomasi jään kestävän, niin pinta kyllä kelpasi kiitoradaksi. Järveltä könyttiin puskien läpi pelloille, joista etsittiin satatuhatta pupujälkeä, mutta ei löydetty ainuttakaan pitkäkorvaa ja takaisin palailtiin varsinaisen Tohlopin rantoja tutkaillen. Helmi kaatoi matkalla puolet rannan kaislikosta ryskiessään siinä jänöjen jäljissä. Kylmyydestä huolimatta sää oli oikein kaunis, eivätkä Helmi ja Saimikaan kärsineet, yllättäen, lainkaan alhaisesta lämpötilasta. Ex-setterimme Melli kun ei lainkaan digannut yli kymmenen asteen pakkasia...

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010

Huuruisia pakkaspäiviä

Helmin ja Saimin pakkaspäivä sujui eilen raisuissa merkeissä. Juniori kavereineen oli saanut tehtäväkseen ulkoiluttaa setterineidot iltapäivällä ja niin porukka taivalsi harjuun. Koska kyseessä oli raaka nuorisojoukko kahdella setterillä varustettuna, oli ulkoilutapahtuma normaalia kovempaa menoa. Nuoret miehet kirmasivat nuorten koirien kanssa kilpaa ylös ja alas mäkiä toista tuntia sen verran innokkaasti, että isännän kotiutuessa töistä Helmi hieman kohotti päätään tuolista ja tervehti tulijaa isommin elämöimättä. Saimi taas veti lonkkaa niin sikeästi olohuoneen lattialla, ettei se edes leuan alta rapsutettuna havahtunut ; ))

Maanantaimittauksia ja pakkasta

"Jokamaanantaiseen" tapaan Helmi-Orvokki ja Saimi joutuivat vaakaan ja säkämittaukseen (Helmin säkää mittaillaan lähinnä sen itsensä mieliksi). Tällä kertaa Helmin vaaka näytti 20,5kg ja Saimin aivan saman verran, siis sen 20,5kg. Säkämittari Helmillä osoittanee vanhuuden portaille asti 57,5cm ja Saimi tavoitti nyt 60,5cm.
Talvikin lienee saapunut leveysasteillemme, koska pakkanen kipristeli Saimin varpaita päivän lenkkien aikana -13C:n voimalla. Helmi taasen ei pikku pakkasesta hätkähtänyt, toisin kuin isäntä, jonka korvat kyllä jäätyivät piposta huolimatta.
Illan viime lenkillä puopu onneksi talsi suoraan koirien eteen ja adrenaliinit ponnahtivat piskeillä niin ylös, ettei kylmä tullut mieleenkään lopun lenkin aikana. Samalla saatiin nähdä runsaalla "sivuliikkeellä" tapahtuvaa ryhtietenemistä talutin piukeana. Remmeissä roikkuessa emäntä ja isäntäkin pysyivät lämmöissä...

Helmi tarjoilee jälleen jänistä Saimille

Helmin ja Saimin aamulenkki suuntautui "uskaliaasti" vanhalle turvesuolle, ihan vain vaihtelun vuoksi. Suon vierellä kulkee Pohjanmaan junarata, jonka viereistä polkua isäntä ei tosin uskaltanut lähteä ohjailemaan koiria pupujen hajuille. Semminkin, kun heti radan ohitettuamme Pendolino suhahti ohi. Koirat eivät koko junaa huomioineet, mutta isäntä kyllä havainnoi sen oikein hyvin, muistellen samalla, kuinka Mellin (se meidän entinen setteri) kanssa oli tapana aina kulkea radanvieruspolkua jäniksiä ja fasaaneja etsien (Melli kyllä oli silloin jo ainakin nelivuotias).
Varsinaisella suoaukiolla oli käynyt myllerrys; turve oli koverrettu tiehensä ja sinne tänne oli rakenneltu tienpohjia ties mistä. Hajuja kuitenkin piisasi, sillä Helmi-Orvokki hävisi eetteriin samantein. Saimi sentään pysytteli näköetäisyydellä ja hyötyi siitä yhtäkkiä eteen kävelevän pupun verran. Helmi oli jossain kauempana saanut jäniksen liikkeelle ja se ristiturvan tolvana hiippaili suoraan Saimin eteen. Tällä kertaa pikkuneiti ymmärsi välittömästi pupun olevan saalista ja singahti siimahäntä suorana pitkäkorvan perään. Jänön onneksi Saimi ei kuitenkaan uskaltanut loikata parimetrisen ojan yli, toisin kuin saaliseläin, jonka uskallus lisääntyi välittömästi kun Helmikin saapui paikalle. Taas tuli kiire isännälle puhallella parivihellys pilliin ja köyttää koirat, ennen kuin ne olisivat siirtyneet jänön perässä viereiselle asuntoalueelle...

Ostoksilla

Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntäki lähtivät (taas kerran) hämärän rajamailla ulkoilemaan. Päivän kohteena oli Lielahden kauppakeskittymä, josta piti noutaa joulukorttikuvat yms. muuta tarpeellista. Menomatka sujui nopeatempoisesti, mutta hieman katkonaisesti. Koirat kun löysivät matkan varrelta penkoista tuoreita myyränkoloja ja niitä piti tietysti hieman kaivella saaliin toivossa. Juuri ennen kuin kaksijalkaisten olkanivelet pullahtivat ulos kuopistaan saavuimme valkokuvaliikkeen kautta eläinruokakauppaan. Helmi ja Saimi pääsivät tuoksuttelemaan kaupan ihmetuoksuja ja ihmettelemään muita asiakkaita, mutta emme saaneet tälläkään kertaa henkituksi Sämpylän penturuokaa. Onneksi, sanoi isäntä, jonka selässä reppu killui.
Sitten kaarrettiin uuden Anttilan kupeelle treenailemaan seuraamista, kunnes emäntä ehti kankainensa ao. kaupasta. Seuraavaksi matka jatkui toiseen eläntarvikeliikkeeseen, jossa sitten sovitimme setterineideille haalareita aivan yhtä helposti, kuin viisivuotiaalle kaupan sovituskopissa. Helmiä hermostuttivat alati vaihtuvat asiakkaat ja Saimi taas olisi halunnut tyhjentää kaupan herkkuhyllyt parempiin suihin. Lopulta pykälään tarttuivat Hurtan "kokohaalarit" uusinta ja sitä edellistä mallia. Vanha malli oli hieman pienempi ja sopi siksi Helmille paremmin. Ihan ilman säätöpuuhia käyttö ei pääse alkamaan, koska Helmin etulahje (vain yksi kerrallaan) tuppaa jäämään kovassa vauhdissa jalan alle, vaan ovatpa koirat hupaisan näköisiä vetimissään...ehkä vielä saamme tänne kuvankin, kunhan joskus on valoisampaa...

Synttärikaahotusta

Saimin kummisedällä, eli juniorilla oli tänään illasta syntymäpäiväjuhlat. Ikää tuli herralle täyteen tiu + 1 vuotta. Vieraita saapui luokonaan ja siinäpä oli Helmillä ongelmaa. Aina piti haukkua ja murista tulijat ja sitten hiljakseen tutustua ja lopulta käydä lipaisemassa vaivihkaa. Saimi taas tapansa mukaan olisi vastaanottanut riemurinnoin vaikka gorillan. Ainoa huono puoli Saimi-vastaanotossa on sen taipumus morjestaa ihmiset vasten nojaamalla ja naama nuolemalla ; )
Illan loppupuolella juniori innostui esittämään vekkulitemppuja koirain kanssa ja hyppyytti Helmi-Orvokkia sohvan ylitse ees taas. Siinäpä sitä oli vanhemmilla sukulaisilla taivastelemista, enimmäkseen kuitenkin sohvan kuin Helmin puolesta : ))

Helmi tarjoilee jäniksen

Iltapäivän "ennen pimeää-lenkillä" juuri kolmen korvissa Helmi, Saimi ja isäntä käväisivät harjussa tuulettumassa. Paluumatkalla Helmi hävisi harjun alarinteeseen ja palasi hetken kuluttua jäniksen kanssa, joskin pari metriä perässä. Pupu havaitsi viime hetkessä Saimin ja isännän, jotka toljottivat talviturkkista ristiturpaa hoo-moilasena ja teki väistöliikkeen. Se oli koitua sen kohtaloksi, Helmi pääsi näet aivan sen kantaan kiinni. Sämpylällä vei sen verran aikaa tajuta pupusen olemassaolo, ettei se ehtinyt kuin kaasuttamaan Helmin jäljessä jäniksen perään. Onneksi rinteessä oli sopivasti esteenä lauta-aita, jonka välistä jänö singahti turvallisemmille ruohonsyöntimaille settereiden jäädessä kuuntelemaan isännän pilliinviheltelyä aidan taakse. Sanottakoon, että molemmat koirat tulivat kahden vihellyksen jälkeen suoraan luo.

Rypäleitä ilmateitse

Suuri ihme on tapahtunut; Saimi sai ilmasta kiinni perättäin kaksi heitettyä viinirypälettä!

Raviradalla

Iltapäivän hämärän tunteina isäntä lähti Helmin ja Saimin kanssa jatketulle antivetoharjoituskurssille raviradalle, josko samalla olisi nähtävissä ravikaakkeja neitien ihmetellä. Noin kahden sadan pysähdyksen ja kontaktin oton sekä parin uupuneen käsivarren jälkeen koirakko saapui Teivoon, jossa vain yksinäinen lanatraktori kiersi rataa. Vasta silloin isäntä muisti tiistain olevan ravipäivä ja tietysti kaikki konit olivat valmistautumassa illan koitoksiin talleillaan. Onneksi maasta sentään löytyi muutama kakkarakasa likkojen ihmetellä...
Korvaukseksi epäonnistuneesta hevosiintutustumiskeikasta isäntä päästi Helmin ja Saimin raivoamaan Horhan mäkeä ylös ja alas, kunnes pari oli valmis kotiinlähtöön ja eväälle.
Huomenna uusiksi???

Puoliksi uimassa

Aamulla Saimi sai loistoidean lähteä jäitse ojan ylitse Helmin perään. Menomatkalla jää piti vain ankaraa rutinaa, mutta ylitys onnistui ja Saimi loikki tyytyväisenä hetken ojan takana, kunnes huomasi olevansa ihan yksin. Toiset eivät jostain syystä innostuneetkaan ylittämään kaksimetristä ojaan : )
Paluumatkalla Saimi osasi jo varoa rutisevaa jäätä ja tuli ojan yli melkein ryömien, vaan sekään ei auttanut: jää petti takajalkojen alla juuri kun etupää oli jo kuivilla. Siinä sitten hetki meni Sämpylällä vedessä liotessa, veto kun ei piisannut ylösnousuun. Isäntä auttoi Saimin tukevalle maalle selkävilloista nostamalla, eikä pikku kastuminen juuri näyttänyt neitiä haittaavan. Toivottavasti sentään jään rutina opetti välttämään seikkailua ohuilla pinnoilla...

Maanantain mittauksia

Aamuvaaka osoitti Helmille tänään painoa 20,5kg ja Saimille "vaivaiset" 19kg...painoon taitaa vaikuttaa suuresti kolmekin päivittäistä vapaa-lenkkiä verrattuna pääasiassa taluttimessa kuljettuun edellisviikkoon. Säkäkorkeutta Saimille saatiin mitatuksi kokonaiset 60cm, Helmikin tietysti mitattiin ja tuloskin oli vanha tuttu 57,5cm...

Jäätä ja lunta

Mökillä oli talviset olot. Sen testasivat puolilta päivin paikalle ehtinyt V8 ja isäntäväki, joka paineli heti paikalle päästyään järven jäälle. Isännän saappaiden alla alkoi kuulua rutinaa  jo metrin päässä rannasta, joten Helmi ja Saimi saivat komennon pois jäältä. Yllättävän hyvin ne malttoivatkin pysytellä tiessään järveltä. Ehkä siihen auttoi jään iljettävä liukkaus, eihän sillä meinannut Sämpylä millään pysyä tolpillaan. Asiaa saattoivat myös auttaa kaksijalkaisten maan puolelle heittelemät lumipallot, joiden perässä neidit jaksoivat juosta pallokaupalla.
Jään reunalla...

Virallinen ulkoilu tehtiin metsään, jossa setterit saivat nuuskia peurojen jälkiä. Varsinkin Helmillä oli lenkin ajan mahan alus täynnä jalkoja ja lopuksi kuonokin naarmuilla puskissa poukkoilusta. Saimikin uskalsi irrottautua isäntäväestä jo varsin kauas, välillä se oli silman kantamattomissakin jokusia hetkiä. Ja aina kun ikävä yllätti, tai isännät tuntuivat kadonneilta, alkoi huomiohaukku kuulumaan. Siitä sitä sitten tiesi vislata Sämpylälle reittiohjeita ; ) Helmi-Orvokkihan ei ole minkäänlaisia ääniä puskissa kulkiessaan päästänyt, ei jäniksen perässä, eikä "eksyksissä" ollessaan.
Lenkin jälkeen nautittiin kahveet ja hetki luettiin (siis koirat nukkuvat sylissä) mökillä, ennen kuin lähdimme pimeätä pakoon ja Linnan juhlia katsomaan kotiin...

Kaapelilla

Pikaisen aamulenkityksen jälkeen Saimi heilautettiin auton takapenkille emännän seuraksi ja isäntä lähti ajelemaan kohti pääkaupunkia. Perille Helmin kummilaan päästiin puolilta päivin. Siellä isäntäväki tankkasi ensiluokkaista pizzaa ja kahvetta ennen Kaapelitehtaalle lähtöä.
Näyttelypaikalla oli taas tavanomainen kuhina kaikenlaisten pikkupentujen sinkoillessa ees taas. Kehän pielessä huomasimme aikataulun olevan runsaasti myöhässä ja kun Saimi viimein pääsi (tutustuttuaan eri koirarotuihin sakemannista Australian karjakoiraan ja Länsi-Göötanmaan pystykorvaan ja vedettyään jo kunnon tirsatkin välillä) isännän kanssa kehään ainoana ikäryhmänsä narttuna, oli aikataulu myöhässä jo reippaat kaksi tuntia!
Tuplalöystyvä remmi toimi ihan ok, mitä nyt leikkautui mukavasti ohjaajan kämmeneen aina kun Saimi halusi tavata jonkun toisen nelijalkaisen. Singahteluista huolimatta isäntä oli varma ennen kisaa, että Sämpylää saa hinata taluttimesta perässään, sen verran neiti oli jo puutunut odotteluun. Vaan heti ensi seisotuksesta homma sujui melkein mallikkaasti. Tuomari oli tosi tarkka äijä ja kopeloi koirat perin pohjin, siksipä aikataulu olikin niin venähtänyt. Arvostelu oli seuraavanlainen: Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Erinomainen runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, sivuliikunnassa voisi olla enemmän ulottuvuutta.
Kirjauksella kopsahti  kunniapalkinto ja lopputulos oli PNP2.

Kuvassa Sämpylä ruusukkeella ja nauhoilla.

Sitten vain kotimatkalle räntäsateessa ja loskassa, jotta Helmikin pääsisi nauttimaan seurastamme...

Pientä valmistelua

Saimilla on huomenna jälleen (kolmas runsaan kuukauden sisään!) pentunäyttely. Tälläkin kertaa painellaan Helsingin Kaapelitehtaalle katsomaan ja kisaamaan seudun settereiden kanssa. Valmisteluina kerättiin repullinen ruoka-, juoma- ja herkkutavaraa aamuksi valmiiksi ja käytettiin Saimi pesulla (ja samalla saunassa). Pesu sujui sutjakkaasti kahdella pesijällä, samoin pyyhekuivaus. Saimin mielestä ikävintä oli loppukosteuden föönaus karkeamman kuivauksen jälkeen. Jaa-a, ehkäpä ykkösijasta kilpaili melko tasaväkisesti puhalluksen kanssa korvanpuhdistusoperaatio.
Viime keikalla tuomari suositteli Saimille ns. tuplalöystyvää remmiä ja isäntäväki ostikin sellaisen näyttelyn kaupasta. Väri vaan oli turhan haalean ruskea, joten remmiä on nyt tummennettu tulevaa käyttöä varten värjäyksellä, teellä ja viimein kenkäplankillakin. Katsotaan nyt näyttelypaikalla, onko piuha oikean värinen ja toimiiko se "tositilanteessa" toivotulla tavalla, vai käytetäänkö edelleen nahkaremmiä.
Saimilla on siis aamulla tosipaikka edessä, autolla täytyisi matkailla Hesaan asti, ja Helmi saa jäädä kotiin lötköttämään ; )

Joulukortti

Iltapäivän "auringossa" oli tarkoituksena ottaa perheen pikku settereistä muutama valokuva joulukorttia varten. Rekvisiitaksi emäntä oli rahdannut Rovaniemeltä, pukin pajalta,  valkoisen poron. Elukka taisi olla oikein Petteri Punakuono, siksi arvokkaalta se näytti. Perheen juniori sai pidellä poroa ja asettella sen sopivaan paikkaan pihanurmelle (toivottavasti lunta ei sada ennen joulua!). Sitten hän komensi setterit poron molemmin puolin istumaan ja isäntä pääsi valottamaan digikennolleen useita onnistuneita otoksia, eri valotus- ja aukkoarvoilla ja vielä kaikessa rauhassa.
Hah!
Kun poro oli saatu läntättyä ketoon, koirat olivat kummatkin jossain omilla teillään. Kun neidit viimein saatiin istumaan sarvipään molemmin puolin, näyttivät ne aivan piiskatuilta kulkukoirilta. Kaksijalkaiset täytyi siis miettiä uusia menettelytapoja. Sillä välin Helmi ja Saimi nappasivat poron hampaisiinsa ja ryhtyivät tappelemaan terrierien lailla omistusoikeudesta niin, että poroparka joutui hoitoon.
Niinpä, Petteri on nyt kaaappikellon päällä odottamassa joulua, ja kortin näette/saatte lähempänä joulua...

Viimein pakkasta

Suurta juhlaa! Aamulenkki Helmillä ja Saimilla sujui pitkästä aikaa kuivissa oloissa. Maa oli jäässä ekaa kertaa kuukauteen ja hieman olivat lätäkötkin kovettuneet, siis jäätyneet. Niinpä Hemppu ja Sämpylä pääsivät laukkaamaan riemurinnoin perätoukuria pitkin suopursukkoa, Saimi tapansa mukaan Helmin hännässä roikkuen.
Kotiinpaluukin oli yhtä "riemua", kun kumpainenkin hurtta pääsi aamupalalle ilman tassu- ja massupyykkiä.
Pysyisivätpä kelit pakkasella seuraavat neljä kuukautta...

Maanantaita mittauksin

Tavanomainen aamutoimiprojektiin jonotus herätti isännän puoli yhdeksältä (kolmannen kerran) Helmi-Orvokin lipaistessa äijän nenää. Sämpylä veteli vielä horkkaa, mutta ponnahti myös mukaan toimeen, kun vaaka nypättin sängyn alta ja Helmi punnittiin. Kiloja oli Hempulla 21,5, kun taas Saimi pääsi tasan 20kg "viivalle". Säkämittari osoitti Helmin pysyneen mitassaan, eli siinä 57,5cm:ssä. Helmi on aina pakko mitata ensin, koska heti kun isäntä istahtaa mittauspaikalle kynä kädessään, on Hemppu jo siinä seisomassa. Heti toisena oli Saimin vuoro ja nyt viiva piirtyi 59cm korkeudelle.
Aamulenkillä kolmikko (siis koirat+isäntä) piipahti sänkipellossa ja sitten ihmettelimme marraskuun sateiden kastelemaa suota. Eräskin rahkasammaleikko oli niin omituinen, että siinä Helmin ja Saimin täytyi piehtaroida oikein perinpohjaisesti; Helmi kun on nyt Saimin kasvettua ryhtynyt hyökkäilemään leikkimielisesti (ainakin vielä) Sämpylän kimppuun, haastaen sen melkoiseen ärripurrikisaan. Isäntää hurttain kurastuminen ei haitannut, olihan jo kulku tien viertä suolle sotkenut koirat pesukuntoon, joten pieni huuhtelu ei ainakaan asiaa huonontanut...

Helmi pennailee

Aamun kajossa suolla isäntä kyykki Saimin kaverina polulla ja heitteli männynkäpyjä pikkuneidille, Helmin kaahottaessa jossain näkökentän ulkopuolella. Ensin heitot olivat tuollaisia 20-senttisiä, mutta kun Saimi viimein sai yhden ilmasta kiinni, isäntä päätti heittää tuollaisen metrin korkuisen kokeeksi. Kun käpy tavoitti lakikorkeutensa, leijaili punavalkoinen nuoli ohitse ja Saimin yli, napaten kävyn suuhunsa. Laskeuduttuaan Helmi-Orvokki narskautti kävyn pikkelsiksi ja poistui taas etsimään jotain mielenkiintoisempaa...

Buljongit parempiin suihin

Piraatti-Sämpylä jatkoi uskaliaita ryöstöretkiään perjantai-illasta; Karjalanpaistin jäljiltä Pyrex-vuokaan jäi sentin verralta mitä maukkainta lihalientä. Isäntä siirsi pöntön varomattomasti työpöydän päälle odottamaan ja sopivaan aikaan koirain ruoan sekaan lisättäväksi. Sitten kaksijalkaiset siirtyivät töllön ääreen. Hetken, pienen hetken, kuluttua keittiöstä kuului hirveä mäjähdys. Katsomojoukot syöksyivät ihmettelemään paukahdusta ja siellähän se piraatti-Saimi lipitti kieli salamannopeasti vilkkuen maahan roiskuneet lihaliemet parempiin suihin. Vaikka aikaa ei ehtinyt kulua muutamaa sekuntia enempää, ennen kuin ehdimme katsomaan, oli jo kaikki liemi hävinnyt Saimin kitaan. Onneksi Pyrex-astia kesti ilmalentonsa eikä lattiaankaan tullut havaittavaa lommoa...

Piraatti-Sämpylä

Juniorin sipsit olivat jälleen kerran hävinneet olohuoneen pöydältä. Emäntä löysi piraattineiti "Saimi-Punaisen" yläkerrasta natustelemassa kunnon suolalastuja suurella tyytyväisyydellä. Huomatessaan kärähtäneensä rysän päältä neiti osasi sentään häveksiä intohimoaan rosvoilua kohtaan. Tai siis...osasi näyttää häveksivältä.
Ehkäpä juniori oppii jemaamaan eväänsä paremmin ennen kuin Saimi tavoittaa koossa bernhardilaisen ; P

Odotus palkitaan

Emännän saapuessa autolla töistään, oli olohuoneen ikkunassa heti kaksi setterinpäätä tunnistamassa tulijaa. Samantein nelijalkaisneidit olivat "yhtäaikaa" kaikilla ovilla odottamassa sisääntulijaa; ininä, ulina ynnä voksotus olivat melkoiset jo ennen ovenkahvan painamista.
Heti sisään päästyään emäntä sai Helmi-Orvokin ja Saimin jakamattoman huomion hyväksi toviksi. Kyseessä oli siis odotettu kotiinpaluu, joka koirien osalta kulminoitui emännän valaistumiseen ja talutinnarujen esille ottamiseen: nyt ulos ja HETI!

Maanantaimittauksia

Viikon alun kunniaksi Hemppu ja Sämpylä pääsivät taas isännän kainalossa vaakaan. Helmin kohdalla numerot pysähtyivät 21,5kg kohdalle ja Saimi tavoitti 19,5kg. On siis aika ryhtyä rajoittamaan elukoiden ravinnonsaantia ; ) ainaskin possunkorvat ja muu työpöydältä varastettavissa oleva rasvaisempi materiaali on syytä jemmata oven taakse. Saimi-Sämpylästä on nimittäin kehittynyt oikea Arsené Lupin; ryöväyskelpoinen kama häviää jälkiä jättämättä parempiin suihin Helmin avuliaalla myötävaikutuksella. Ainoat todisteet ovat puuttuvat ruoka-aineet ja vaakakilot maanantaisin...

PS. Oli muuten Saimi aamulenkillä läpiuupelo eilisestä lenkistä, tuskin viitsi edes juoksuaskelia Helmin perässä ottaa.

Mökkiseikkailua

Helmi ja Saimi saatiin melkein mökille saakka, ennen kuin takapenkiltä kuului tavanomainen Saimin pukellusääni. Taas oli yksi suojapeite saanut mahansisällön kuorrutteeksi ylleen. Isäntä pääsi roiskimaan jätöksiä pitkin tien poskia ja emäntä joutui kuljettamaan koiria loppumatkan juoksupelissä.
Mökillä naatiskeltiin ensin aamupala, sitten lähdettiin metsäreissulle ihastelemaan puskia nuuskivia koiria ja kuusen oksien lomasta siivilöityvää auringon valoa...joo-o, AURINGON valoa! Yöllä oli ollut lievästi pakkasta; maa oli mukavasti riitteessä koirien juosta ja kaksijalkaisten yrittäessä ottaa "täydellisen valokuvan" juoksevista settereistä. Kuvaus ei onnistunut (sata yritystä kyllä tallennettiin), mutta reissu oli muuten onnistunut: sää oli aurinkoinen juuri matkan ajan ja seura aivan oivallinen, mukanahan olivat emäntä, isäntä, Helmi-Orvokki ja Saimi! Yhtään peuraa tai teertä ei saatu pykälään, mutta mehut saattiin irti Helmistä ja Saimista, ja kaksijalkaisillekin maistuivat kahveet perillä mökillä...

Espanjan vesikoira ja toista tuntia rutaa

Aamulenkillä Helmi-Orvokki ja Saimi törmäsivät isännän kanssa espanjanvesikoira Brendaan emäntineen. Brenda oli hippi rippusen yli vuoden, joten siitä oli kunnon leikkikaveriksi meitin neiteille. Kolmikko hyödynsi kilpajuoksussaan melkein kaikki suonsilmät ja vesirutakot ja voi sanoa, että nelijalkaiset olivat otatuksen jäljiltä aivan valmiit kylpyyn. Lohtuna setterinomistajille isäntä voi sanoa, että vesikoira se vasta suttuiseksi suossa kylpemisestä tuleekin ; )
Aamuliikunta tuntui olleen neideillä riittävää, koskapa kylvyn ja kuivauksen jälkeen ruokasaavit saivat jäädä rauhassa odottamaan nokosilta heräämistä...

Koirajuoksua harjoittelemaan

Tavanomaisten TOKO- ja näyttelyharjoitusten lisäksi isäntä päätti illasta treenata Helmin ja Saimin kanssa ns. koirajuoksua. Aloitustavoitteeksi porukan hitain otti kaksi ja puoli kilometriä asfaltilla. Direktiivin mukainen koirajuoksu tapahtuu yhdellä koiralla ja vikkeläjalkaisella ohjaajalla (siis ohjaajasta tulee koiran viimeistään kanssa vikkeläjalkainen). Ohjaaja kiinnittyy joustavalla liinalla valjastettuun koiraan ja sitten mennään. Koira määrää sekä, ainakin aluksi, sekä suunnan, että vauhdin ; )
No, meidän treeni meni siten, että isäntä sonnustautui juoksutamineisiin ja laittoi Helmin taluttimen toiseen käteen ja Saimin toiseen. Ihan vain tasapainon vuoksi. Ensimmäisen 50 metrin jälkeen havaintona oli, että Saimi tulee ihan kivasti samaa vauhtia isännän kanssa, vaan Helmi kyllä määrää molempien perässähiihtäjien jalkojensiirtelynopeuden.
Lukuunottamatta Saimin tulostamia kakkosia, matka sujui todella rivakasti ja Helmikin hieman hellitti vauhdistaan viimeisillä satametrisillä. Cooperin testin tulos edellämainitulla avusteella saattaisi nousta aivan uusille kilometriluvuille (siis yli 4000m !::D).
Lopputulemana voidaan todeta, että koirajuoksuun kuuluvat koiravaljaat ja joustava, ohjaajan vyötärölle kiinnittyvä liina ovat oikeasti tarpeellisia. Saattaisipa sitä paitsi olla viisasta käyttää "apuna" vain yhtä koiraa. Vaan...harjoitukset jatkuvat, kun Saimikin on jo (lähes) puoli vuotta vanha...

Rosvoja liikkeellä

Saimin ja Helmin taloudessa on näinä aikoina kaksijalkaisten on perin vaarallista unohtaa liedelle mitään syötävää. Tiistaina aloitteleva suurrosvo Sämpylä tyhjensi puolet paistinpannusta parempiin suihinsa, eli nautti luvatta toisen grillikyljen kokonaisuudessaan, toinen sentään säästyi ruhtinaallisesti jaettavaksi emännälle ja juniorille.
Mahtoiko olla lihaklöntin vika, vaiko vain paha hellintäpuutos, kun emäntä joutui odottamaan unentuloa häirikkökoirien rampatessa ees taas aamukolmeen ja kuljettamaan Sämpylää varmuuspisulla yöpaitasillaan. Lopulta emäntä lasketui koirien tasolle, eli paneutui makuulle lattialle, ja katso, siihen kuukahtivat setterit syvään uneen...

Maanantaimittauksia

Maanantain koirapunnitukset tuottivat seuraavat "tulokset". Saimi 19kg ja Helmi-Orvokki 21kg. Säkämittauksia ei tullut kiireessä tehdyksi...

Saimin oma-näyttelymatkan muistumia

Torstaiyöstä selvittiin Saimin kanssa yhteisellä retkipatjalla ja perjantaiaamusta kaikki kaksijalkaiset lähtivät vuorotellen töihin aamusta alkaen palaten vuorotellen koiravahtiin, paitti iltapäivän vahtina toimi Helmin kummitädin kaveri. Siis koiravahti edellytti vain viiden ihmisen päiväjärjestelyt ; )
Perjantain viimeisellä iltalenkillä Sämpylä onnistui isännän kanssa melkein törmäämään helmipöllöön. On se melko iso lintu viiden metrin päästä, ja vielä Helsingissä!
Helmi-Orvokki taas itkeskeli kotosalla puuttuvaa rääkkäyskohdetta, kantaen lohduksi leluluuta sitä vingutellen. Helmi-Orvokki piipahti pihallakin ihan omin luvin juniorin ollessa poissa. Setterin p...le aukoi ovet ja tuuletti itseään pihamaalla, tai ehkä naapurissa, sen aikaa, kun juniori oli tiessään (vajaan tunnin). Metsäkulku oli kuulemma kuitenkin poikkeuksellisen räväkkää ja nopeaa, olihan häntäpaino pääkaupungissa.
Lauantaiaamuna lintubongarit isäntä ja Saimi onnistuivat aamulenkillään yhyttämään variksenpyyntimatkalla kiitävän kanahaukan, tai olikohan perässä riekkuva varisparvi se, joka itse asiassa jaakasi haukkaa. Komea lintu joka tapauksessa, vaan ei Saimi siitä mitään tajunnut.
Mutta sunnuntaiaamun fasaaneista Sämpylä inostui senkin edestä. Eivätkä pöljät kanalinnut edes tajunneet hiipiä tiehensä, vaan jäivät Saimin tiirailtavaksi muutaman metrin päähän. Mutta Saimin ensimmäisen kunnon lintuseisonnan ansaitsi myöhemmin samalla lenkillä mustarastas!
Helmi-Orvokki ulkoili provinssissa juniorin kanssa vitosen juoksulenkkejä Sämpylä-ikävän karkottamiseksi.
Sillä tavalla ei ollut tarvis muuta kuin nukkua yli jäänyt aika!
Sunnuntaina ennen puolta päivää oli aika lähteä Saimin pentunäytelyyn Helsingin Kaapelitehtaalle. Paikalle lähdettiin Helmin kummiparin, emännän, isännän ja Saimin voimin. Saimin pikkunarttujen porukkaan kuului neljä tyttöä. Isäntä oli Sämpylän esittelyvuorossa. Onneksi syksyllä oli tullut käytyä useita kertoja näyttelytreeneissä (siis isännän oli tullut käytyä), ettei mennyt esittäminen ihan penkin alle. Koirakko selvitti omasta mielestään homman ihan okei, vaan tuloksena oli kolmas tila. Isäntäkin onnistui viimein saamaan koiralle arvostelun : ) Joo, joo, Saimin ansiotahan se oli, se kun ei hötkyile tuomareiden lääpintää, ainakaan vielä.
Itse arvostelu oli ihan hyvä (Raisa Savander):
"Tyylikäs narttu. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hieman suora etuosa. Tilava rintakehä. Vahva selkä. Hyvät reidet. Vahvat kintereet. Liikkuu mukavasti, löysänpuoleisesti. Kaunis, oikeanlainen karvapeite."
Pääkaupunkimatkaajien saavuttua illalla kotiin, Helmi ja Saimi olivat lievästi ilmaistuna tyytyväisiä nähdessään toisensa. Matot pysyivat koko illan kasoissa, vaikka niitä tuli useaan kertaan jo suoristeltuakin.
Laumakoiria ; )

Näyttelymatkalle

Perjantai-iltana Saimi joutui autoon pakatuksi ja matkalle. Helmi-Orvokin jäädessä juniorin kanssa pitämään kotia pystyssä viikonlopun ajan, Saimi lähti Helmin kummisedän ja emännän kanssa pääkaupunkiin sunnuntaista näyttelyä varten.
Matka oli normaali diureetti Saimille, huovat olivat jo puolimatkassa kuolasta märät, kun matkue pysähtyi kaapimaan isommat Saimi-yrjöt auton ulkopuolelle Linnatuulessa. Perille kuitenkin päästiin iltämyöhällä ja vielä hengissä. P-H:ssa odottivatkin jo Helmin kummitäti ja isäntä...

Setteristä mittaa

Saimin kummisedän ratoksi pikkuneidit Helmi-Orvokki ja Saimi-Lemmikki ryhtyivät tänään iltapäivästä ottamaan toisistaan mittaa. Molempien niskavillat olivat ennen ottelua pörhöllään aina hännänhuippua myöten ja välkkyvät hampaat paljastettuina kuono mykkyrässä. Taisto oloi vaikuttavan raivokas, mutta päättyi (ainakin vielä tällä kertaa) Helmin ylivoimaiseen pistevoittoon selätyksellä. Sämpylä saa vielä treenata kahden (taka)jalan "seisontaotetta" muutamankin hetken, koska Helmi ei noilla voimilla liikahdakaan, vaikka painoeroa ei juuri enää olekaan...

Arkaa setteriä

Juuri kun isäntäväki oli ehtinyt kehua Saimia reippaaksi ja rohkeaksi koiraksi, joka ei suotta hötkyile tuntemattomienkaan vieraiden tai vastaantulijoiden kanssa, alkoi alakuistilta kuulumaan kumea haukku. Isännän mennessä tarkastamaan tilannetta, olivat sekä Helmi, että Saimi oven edustalla haukkana vahtimassa mahdollista sisääntulijaa ja Saimi haukkua rymisteli jyreästi. Neidille kuuluu kehkeytyneen rintakehää enempi kuin Helmille! Vaan joutuivat kummatkin koirat häpeään pinkoilunsa vuoksi, sillä ketään ei ollut tulossa.
Iltapäivän harjulenkillä tuli vastaan collie-uros Leo, jonka nähdessään Saimi sai taas harjoittaa keuhkopalkeitten paukuttelua, ja vielä koko selkävillä pörhöllään. Sinänsä kummaa, koska Helmi paineli oikopäätä morjestamaan collieta, eikä antanut ymmärtää vieraan olevan jotenkin vaarallinen. Taitaapa olla, pahus soikoon, Saimille tulossa jonkinlainen mörkökausi sopivasti ennen näyttelyitä (Saimi on ilmoitettu Helsinkiin pentunäyttelyyn sekä 15.11., että 5.12.).

Isänpäivämittauksia

Isänpäiväaamuna isäntä "nukkui", kun makuuhuoneen oven takana kokonainen komppaniallinen settereitä (äänestä päätellen) lopun perheen kanssa valmistautui yllättämään isännän lahjoin ja lauluin. Oven auetessa V8 rynnisti onnittelulaulun säestämänä pussaamaan isäntäparkaa. Ihan kiva "herätys".
Hurttalauman ollessa siinä sopivasti hollilla, päätettiin ne samantein puntaroida ja säkämittailla. Vaaka näytti Helmi-Orvokille 21kg ja Saimi-sämpylälle 18,5kg. Säkämittari osoitti Saimin ohittaneen Helmin korkeudessa muutamalla millillä. Sentteinä tulos oli noin 58cm...

Setteripari seinässä Helmin kummitädin riipustamana.

Piilossa?

V8:n aamulenkki isännän, Siirin ja sen isännän kanssa vei harjun päähän ja takaisin. Lunta oli maassa runsaat viisi senttiä ja sekös settereitä riemastutti. Molemmat olivat lenkin jälkeen lutimärkiä, mutta siitä huolimatta pihan lumipöykyissä remuaminen jatkui hampaat edellä. Saimi roikkui Helmin korvissa niin innokkaasti, että Hemppu paineli "piiloon" vajan alle (Melli-setterin mielipaikka vuosia sitten). Isäntä sai hetken vihellellä pilliinsä kutsukomentoja, ennen kuin huomasi Helmi-Orvokin olevan jumissa vajan alla. Tila oli aikain saatossa käynyt niin matalaksi, että Helmi ei omin voimin jaksanut hinata itseänsä talon alta pois. Siispä isäntä tarttui kaulanahasta ja jelppasi neidin nalkista pois.
Kun märkä koira laitetaan kieppumaan erittäin matalaan ja hiesuiseen tilaan tulee se varsin likaiseksi, tässä tapauksessa tasaisen harmaaksi (harmi ettei tullut otettua kuvaa, otti vain päähän). Siitä syystä Helmi joutui omenapuun juurelle lumipesuun, hankeen jäi vain harmaa lääni, ja sitten vielä oikeaan pesuun. Onneksi kaksinkertainen puhdistuskäsittely piisasi koiran sisäkuntoon saattamiseksi...

Lunta

Ei ollut lumi suuri ihme Saimi-Sämpylälle. Ilmeisestikin irlantilaista sukujuurta olevan nelijalkaisen ei ole tapana hötkyillä maaston ulkomuodon muutoksista, eikä edes polkuanturan pidon vaihteluista. Eihän sitä lunta kyllä tuulut kuin väriksi.
...Muistaakseni Helmi-Orvokki oli muinoin kyllä enemmän vaikuttunut vaihtuneesta maaston väristä. No, senhän voi ehkä tarkastaa viime vuoden kirjailuista, hetki vain... siis 19.11.2008 oli satanut viime vuoden ekat lumet, itse lumi ei ollut Helmiä hötkäyttänyt, mutta liukkaus oli iltapäivästä häirinnyt. Muistin siis väärin, vaan irkkuhan se Hemppukin on ; )

Helmi-aamu

Kun isäntä ja emäntä oli saatu hereille klo 7.35 nuuskimalla naamaa millin päästä, Helmin oli aika kiivetä sängyn reunalla vielä istuvan isännän syliin ja tiirailla ikkunasta aurinkoista pakkasaamua. Sämpylä ehtikin siinä välillä jo käymään aamulirulla lipputangon juurella juniorin ystävällisesti avustamana.
Tänään emäntä oli lähdössä heti aamutuimaan töihin, joten Helmi-Orvokki sai hetken kasvattaa kuplaa otsaansa kaksijalkaisten nauttiessa aamupalansa. Eikä asiaa yhtään helpottanut korvassa roikkuva Saimi.
Kahveen jälkeen isäntä heitti koirille narut kaulaan ja seurasi emäntää kedolle rapsuttelemaan auton ikkunoita jäistä. Helmi ja Saimi saivat malttamattomina odottella vetokoukkuun kiinnitettyinä varsinaisen aamulenkin alkua. Lasinputsauksen jälkeen setteri-V8 kiskaisi isännän peesissään kaupan parkkipaikan läpi. Kolmikko ehti sopivasti morjestamman emännän ohiajoa suojatien pielestä ja sitten matka jatkui vauhdilla suolle. Reitille putoili huolellisesti polun sivuun tähdätyt kakkoset kummaltakin.
Suolla Helmi paahtoi rahkasammalet sinkoillen edellä ja Sämpylä roikkui tapansa mukaan hännässä kiinni, siis nimenomaan hännäässä kiinni, niin kauan kuin jalat vain veivät. Helmin onneksi vielä kovin kauaa. Joten kunnon aamu-ulkoilu pääsi Hempullakin alkamaan, onhan suo-pelto-suo-juoksu ilman perskärpästä hieman rennompaa...

Maanantaimittauksia

Aamupuntarointi tuotti Saimille 18kg ja Helmi-Orvokille 21kg. Säkämittari kolahti Saimilla jo lähes Helmin lukemiin, eli 57cm, siis vain puoli senttiä alle Helmin! Ilmankos koirat nayttävät aivan yhtä korkeilta.
Päivä kulahti suolenkillä, autonpesun ihmettelyllä (ja siinä samalla Saimin turkki sai kivan kosteuskäsittelyn), tapetinirroituksessa, peltolenkillä, tapetinirroituksessa, iltasaunassa ja vielä pitäisi päästä pihalle...

Mätsärissä

Emäntä luki taannoin päivän lehdestä, että tänään olisi tyrkyllä kaikkien rotujen match show raviradalla. Sinne siis treenaamaan esiintymistä ja katsomaan oliko näyttelytereeneistä apua.
Isännän töissä ollessa Saimin kuskaajaksi valikoitui Helmin kummisetä ja Helmiä vei emäntä. Reissu show-alueelle oli niin lyhyt, että se tehtiin jalkapelissä (onneksi oli aurinkoista ja kuivaa). Koirakot päätettiin heti kisa-alueella pitää erossa toisistaan, jotta ne eivät vain kyttäisi toisiaan. Se tepsikin kohtuullisesti.
Saimi kisaili pentujen (tietysti) luokassa, jossa oli mukana 32 koiraa. Kuski ja koira onnistuivat vähintäänkin kohtalaisesti, Saimi suorastaan avasi suunsa jo tuomarin lähestyessä ja muutenkin pompotteli hienosti sijoittuen lopulta kolmanneksi.
Helmi-Orvokki esiintyi emännän ohjaamana oikein tarkalle naistuomarille 37 koiran joukossa. Hampaiden esittely ja muukin tutkinta sujui ihan ok, mutta juoksu oli kuulemma (kummisedän mielestä) jotenkin anteeksipyytelevän oloista, vaikka olikin ihmisten mielestä ihan mahdottoman ystävällinen ihmisten mielestä. No, sijoitus oli 4 - 8, ja pataan tuli lähinnä pojilta, eli kumminkin ihan kivasti.
Reissu oli kuitenkin lyhyydestään melkoisen rasittava, koiria ja ihmisiä kun oli hallissa tupputäydeltä, eikä lepotilaa ollut pätkääkään, häkeistä puhumattakaan.

Palkintoja tuli kotiin oikein rahdattavaksi asti.