Helmin ja Saimin aamulenkki suuntautui "uskaliaasti" vanhalle turvesuolle, ihan vain vaihtelun vuoksi. Suon vierellä kulkee Pohjanmaan junarata, jonka viereistä polkua isäntä ei tosin uskaltanut lähteä ohjailemaan koiria pupujen hajuille. Semminkin, kun heti radan ohitettuamme Pendolino suhahti ohi. Koirat eivät koko junaa huomioineet, mutta isäntä kyllä havainnoi sen oikein hyvin, muistellen samalla, kuinka Mellin (se meidän entinen setteri) kanssa oli tapana aina kulkea radanvieruspolkua jäniksiä ja fasaaneja etsien (Melli kyllä oli silloin jo ainakin nelivuotias).
Varsinaisella suoaukiolla oli käynyt myllerrys; turve oli koverrettu tiehensä ja sinne tänne oli rakenneltu tienpohjia ties mistä. Hajuja kuitenkin piisasi, sillä Helmi-Orvokki hävisi eetteriin samantein. Saimi sentään pysytteli näköetäisyydellä ja hyötyi siitä yhtäkkiä eteen kävelevän pupun verran. Helmi oli jossain kauempana saanut jäniksen liikkeelle ja se ristiturvan tolvana hiippaili suoraan Saimin eteen. Tällä kertaa pikkuneiti ymmärsi välittömästi pupun olevan saalista ja singahti siimahäntä suorana pitkäkorvan perään. Jänön onneksi Saimi ei kuitenkaan uskaltanut loikata parimetrisen ojan yli, toisin kuin saaliseläin, jonka uskallus lisääntyi välittömästi kun Helmikin saapui paikalle. Taas tuli kiire isännälle puhallella parivihellys pilliin ja köyttää koirat, ennen kuin ne olisivat siirtyneet jänön perässä viereiselle asuntoalueelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti