Jäätä ja lunta

Mökillä oli talviset olot. Sen testasivat puolilta päivin paikalle ehtinyt V8 ja isäntäväki, joka paineli heti paikalle päästyään järven jäälle. Isännän saappaiden alla alkoi kuulua rutinaa  jo metrin päässä rannasta, joten Helmi ja Saimi saivat komennon pois jäältä. Yllättävän hyvin ne malttoivatkin pysytellä tiessään järveltä. Ehkä siihen auttoi jään iljettävä liukkaus, eihän sillä meinannut Sämpylä millään pysyä tolpillaan. Asiaa saattoivat myös auttaa kaksijalkaisten maan puolelle heittelemät lumipallot, joiden perässä neidit jaksoivat juosta pallokaupalla.
Jään reunalla...

Virallinen ulkoilu tehtiin metsään, jossa setterit saivat nuuskia peurojen jälkiä. Varsinkin Helmillä oli lenkin ajan mahan alus täynnä jalkoja ja lopuksi kuonokin naarmuilla puskissa poukkoilusta. Saimikin uskalsi irrottautua isäntäväestä jo varsin kauas, välillä se oli silman kantamattomissakin jokusia hetkiä. Ja aina kun ikävä yllätti, tai isännät tuntuivat kadonneilta, alkoi huomiohaukku kuulumaan. Siitä sitä sitten tiesi vislata Sämpylälle reittiohjeita ; ) Helmi-Orvokkihan ei ole minkäänlaisia ääniä puskissa kulkiessaan päästänyt, ei jäniksen perässä, eikä "eksyksissä" ollessaan.
Lenkin jälkeen nautittiin kahveet ja hetki luettiin (siis koirat nukkuvat sylissä) mökillä, ennen kuin lähdimme pimeätä pakoon ja Linnan juhlia katsomaan kotiin...