Aamun turvesuolenkillä Helmi-Orvokki kohelsi taas kerran ja sai rintaansa kymmensenttisen verinaarmun. Taisi törmätä vauhdissa lumen alla olevaan kiveen. Tosi hienoa, kun rintaröyhelö on muutoinkin ollut kesän jälkeen onnettoman ohut ja nyt siinä on eri puolilla jo kaksi (kaulanaarmu joulukuulta) "läpikulumaa". Eipä taida lohjeta ensi viikonlopun näyttelyssä tuomarilta turkkikehuja.
Iltapäiväohjelmaan kuului isäntäväen kummipojan kymmenvuotis-juhlat. Helmi ja Saimi pääsivät tilaisuuteen mukaan, onhan Eetun kotosalla jo berni Pampi ja kissat Tikru ja Lenni. Paikalla oli jo elokuun rapujuhlista tuttuja vieraita, joten Helmikin kotiutui sutjakkaasti porukkaan. Saimi taas rosvosi kissojen ruuat ja pummi itselleen vielä koiramuonatkin. Hetken sisäluuhastelun jälkeen koirat pääsivät keskenään pihamaalle teutaroimaan ja melkoinen vilske siellä kävikin; ikkunassa vain vilahti ohikiitävä setteri aika ajoin, kun neidit leikkivät Pampin luilla ja juoksivat hangessa kilpaa. Sen verran mukavaa ulkosalla oli, että koirat saatiin "punaposkisina", eli turkki ja tassut täynnä pakkaantunutt lunta, sisälle vasta juuri ennen kotiinlähtöä.
Neitien reipas ulkoilu kyläreissulla soikin sitten isäntäväelle mainion tilaisuuden käydä rääkkäämässä itseään ladulla koirien vetäistessä pienet nokkaunet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti