Aamulenkille lähtiessä Helmi, Saimi ja isäntä havaitsivat säätieteilijöiden erehtymättömyyden; lunta oli satanut, ja satoi, yön aikana reippaasti. Luistelukentän jään päältä mitattuna höttöä oli pudonnut 12cm. Sekös setterineitejä riemastutti, nythän oli erinomainen tilaisuus pölistää kilpaa jo Helmin kaulaan asti ylettyvässä hangessa. Saimilla on vielä pää hieman ylempänä, joten sen ei tarvitse pomppia aivan samalla tavalla kuin Helmin, varsinkin kun se yleensä loikki Helmin jäljissä.
Lenkiltä kotiuduttuamme ryhdyimme lumitöihin. Hetken hommain jälkeen yllättäen "kadullemme" saapunut auratraktori häiritsi koirain pihahommia sen verran, että isäntä siirsi ne turvaan sisälle ja päätteli urakan.
Sisälle saapuessaan hän sai nenäänsä voimallisen Maté-teen tuoksun. Eikä se mikään ihme ollutkaan, pussi kun oli revittynä eteisen matolla ja Saimi luikki syyllisen näköisenä pikaisesti sivummalle Helmin yrittäessä samalla nukkua viattomasti tuolissaan. Keittiössä lattialta tuoksui eri tee: Oolong. Sitä oli sentään ripaus jäljellä paketin ehjässä osassa. Pääasiallinen keittiön työpöydän ruokatarvikkeiden "selaus" oli leipäpussi ja sen jäljellä oleva sämpylä, jonka Sämpylä, tai nyt jo oikeammin Patonki, ja Helmi olivat nauttineet aperitiiviksi ennen varsinaista papuannosta.
Iltalenkille isäntä, emäntä ja setterit lähtivät kiertämään Tohloppia. Matkalla saimme näköhavainnon tosi paksuturkkisesta ja skrodesta ketusta. Taistelusetterimme saivat samassa kovan iilin päästä tekemään tuttavuutta repolaisen kanssa, mutta isäntäväki roikkui niin sitkekästi taluttimissa, ettei hööki onnistunut, onneksi. Reissulla tapasimme beagle- ja jackrussell-miehen, joka kertoi ketun ahdistelleen asuntoalueellaan jopa erästä nuorta miestä! Loppumatka harjoiteltiin kaunista hihnassakulkua. Sillä konstilla matkaan saatiin kulumaan ainakin kaksinkertainen aika, kun vetoisa koiraa vähän väliä pysäytettiin ja aloitettiin kulku uudestaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti