Helmi ja Saimi pomppivat aamulenkin reittinsä normaaliin rivakkaan tapaansa ja isäntä kömpi perässä lumennuhjussa. Yöllä oli taas tipahtanut polkujen päälle pari senttiä tuoretta ja muutamalla polulla oli useammankin päivän tuotos vielä tamppaamatta. Settereitä ei lumi haitannut, Saimi putsaili tapansa mukaan lumipaakut aika ajoin näpsäkkäästi hampailla ja Helmiä ei reissussa kiinnosta jalkojen putsailu; kyllähän isäntä/emäntä jalat siivoaa kotosalla.
Puolimatkassa koirakko kuuli kiivasta koiran takaisinkutsua ja viheltelyä, mutta mitään ei näkynyt. Pari sataa metriä myöhemmin kului taas kutsuntaa, joten isäntä nappasi neidit köyteen. Saman tein polkua pitkin pölisti kovaa vauhtia dobermanni, joka lähempänä osoittautui sekin nartuksi. Isäntä reippaana poikana päästi Helmin ja Saimin irti ja Helmi meni heti tarkastamaan tulijan. Hetken kuluttua Saimikin meni tutustumaan dobbikseen ja sitten alkoi reipas rymy. Sera-nimiseksi osoittautunut dobbis oli kaksivuotias ja saman verran Saimia isompi kuin Saimi on Helmiä. Kokoeroista huolimatta kolmikolla oli oikein hauskaa, vaikka kisailuympyrä olikin hieman paksuluminen. Siinä kaksijalkaiset myhäilivät tyytyväisinä koirain väsyttäessä itsensä kunnon kilpajuoksulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti