sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Saimin oma-näyttelymatkan muistumia

Torstaiyöstä selvittiin Saimin kanssa yhteisellä retkipatjalla ja perjantaiaamusta kaikki kaksijalkaiset lähtivät vuorotellen töihin aamusta alkaen palaten vuorotellen koiravahtiin, paitti iltapäivän vahtina toimi Helmin kummitädin kaveri. Siis koiravahti edellytti vain viiden ihmisen päiväjärjestelyt ; )
Perjantain viimeisellä iltalenkillä Sämpylä onnistui isännän kanssa melkein törmäämään helmipöllöön. On se melko iso lintu viiden metrin päästä, ja vielä Helsingissä!
Helmi-Orvokki taas itkeskeli kotosalla puuttuvaa rääkkäyskohdetta, kantaen lohduksi leluluuta sitä vingutellen. Helmi-Orvokki piipahti pihallakin ihan omin luvin juniorin ollessa poissa. Setterin p...le aukoi ovet ja tuuletti itseään pihamaalla, tai ehkä naapurissa, sen aikaa, kun juniori oli tiessään (vajaan tunnin). Metsäkulku oli kuulemma kuitenkin poikkeuksellisen räväkkää ja nopeaa, olihan häntäpaino pääkaupungissa.
Lauantaiaamuna lintubongarit isäntä ja Saimi onnistuivat aamulenkillään yhyttämään variksenpyyntimatkalla kiitävän kanahaukan, tai olikohan perässä riekkuva varisparvi se, joka itse asiassa jaakasi haukkaa. Komea lintu joka tapauksessa, vaan ei Saimi siitä mitään tajunnut.
Mutta sunnuntaiaamun fasaaneista Sämpylä inostui senkin edestä. Eivätkä pöljät kanalinnut edes tajunneet hiipiä tiehensä, vaan jäivät Saimin tiirailtavaksi muutaman metrin päähän. Mutta Saimin ensimmäisen kunnon lintuseisonnan ansaitsi myöhemmin samalla lenkillä mustarastas!
Helmi-Orvokki ulkoili provinssissa juniorin kanssa vitosen juoksulenkkejä Sämpylä-ikävän karkottamiseksi.
Sillä tavalla ei ollut tarvis muuta kuin nukkua yli jäänyt aika!
Sunnuntaina ennen puolta päivää oli aika lähteä Saimin pentunäytelyyn Helsingin Kaapelitehtaalle. Paikalle lähdettiin Helmin kummiparin, emännän, isännän ja Saimin voimin. Saimin pikkunarttujen porukkaan kuului neljä tyttöä. Isäntä oli Sämpylän esittelyvuorossa. Onneksi syksyllä oli tullut käytyä useita kertoja näyttelytreeneissä (siis isännän oli tullut käytyä), ettei mennyt esittäminen ihan penkin alle. Koirakko selvitti omasta mielestään homman ihan okei, vaan tuloksena oli kolmas tila. Isäntäkin onnistui viimein saamaan koiralle arvostelun : ) Joo, joo, Saimin ansiotahan se oli, se kun ei hötkyile tuomareiden lääpintää, ainakaan vielä.
Itse arvostelu oli ihan hyvä (Raisa Savander):
"Tyylikäs narttu. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hieman suora etuosa. Tilava rintakehä. Vahva selkä. Hyvät reidet. Vahvat kintereet. Liikkuu mukavasti, löysänpuoleisesti. Kaunis, oikeanlainen karvapeite."
Pääkaupunkimatkaajien saavuttua illalla kotiin, Helmi ja Saimi olivat lievästi ilmaistuna tyytyväisiä nähdessään toisensa. Matot pysyivat koko illan kasoissa, vaikka niitä tuli useaan kertaan jo suoristeltuakin.
Laumakoiria ; )

Ei kommentteja: