Koskapa meidän setteriperheellä kaksijalkaisineen on lieviä taipumuksia extreme-urheiluun, päätimme lähteä sen kummemmin treenaamatta hiihtämään järvelle iltapimeällä.
Siis "koirahiihtämään", eli sukset jalkaan ja vyöksi kellarista mustekalan pätkä. Siihen sitten flexin kahva kiinni vyötärölle ja setteri valjaiden kanssa toiseen päähän. Pikku-Tohlopilla aloitimme zydeemin kokeilun ja tuloksena oli isännän reipas rojahdus kyljelleen Helmin sivunykäisyn ansiosta. Pienten solmuilujen jälkeen selvisimme järvelle ja pääsimme maistamaan vetokoiranoviisien antamaa vauhtia. Matka kyllä loppui melko lyhyeen; vettä oli jäällä sen verran runsaasti, että palasimme vajaata viittäkymppiä polkua pitkin takaisinpäin. Peltopätkän ja muutaman salamannopean mutkan jälkeen selvisimme jälleen järvelle ja lopulta kotiinkin. Jos arki on ankeaa, kannattaa kokeilla koirahiihtoa! Ei tule aika pitkäksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti