Pakkasaamu jäällä

Helmin ja Saimin aamulenki isännän kaitsemana alkoi kirpeässä pakkassäässä. Viileysasteita oli peräti 19, joten isäntä asensi setterineideille "näkymäliivit" pikku lämmikkeiksi ja itselleen untuvatakin sopivin lisävarustein koristeltuna. Pikku-Tohlopilla näytti jää sen verran kantavalta, että isäntä saapasteli sentin lumen peittämälle liukkaalle pinnalle koekaniiniksi. Jää kesti pienen jyskyttelyn, joten isäntä päästi myös Helmin ja Saimin jäälle. Helmi paineli oikopäätä järven yli pellolle, mutta Sämpylällä meni tovi, ennen kuin se uskalsi isännän maanittelemana ryömiä varovasti järvelle isännän luo. Vaan kun Saimi huomasi jään kestävän, niin pinta kyllä kelpasi kiitoradaksi. Järveltä könyttiin puskien läpi pelloille, joista etsittiin satatuhatta pupujälkeä, mutta ei löydetty ainuttakaan pitkäkorvaa ja takaisin palailtiin varsinaisen Tohlopin rantoja tutkaillen. Helmi kaatoi matkalla puolet rannan kaislikosta ryskiessään siinä jänöjen jäljissä. Kylmyydestä huolimatta sää oli oikein kaunis, eivätkä Helmi ja Saimikaan kärsineet, yllättäen, lainkaan alhaisesta lämpötilasta. Ex-setterimme Melli kun ei lainkaan digannut yli kymmenen asteen pakkasia...