Matkaa tehtiin paita märkänä rivakasti kävellen ensin tunti jalankulkuväyliä pitkin. Samalla koirat tutkailivat kaikki mahdolliset hajujäljet ja myyränkolot. Sitten siirryttiin järvelle, jossa koirat pääsivät irti köysistään vähäksi aikaa. Menoa seuratessamme päätimme vertailla niiden vauhtia oikein sekuntikellolla.
Juuri ennen juoksukisaa.
Helmi pinkoi kokeessa "satasen" 10 cm lumessa aikaan 10,2", Saimilla kulahti 10,9", se kun ryhtyi jarruttelemaan juuri ennen maaliviivaa. Selvästikin ajanottoon tarvitaan kolme henkeä, lähettäjä, vastaanottaja ja kellottaja...
Järvellä saattue taivalsi luistinradan X-risteykseen, jossa meni hetki kehuessa settereitä eräälle niistä kiinnostuneelle luistelijaparille . Sitten taas koirat päästettiin ottamaan mittaa toisistaan pelmuutuksessa ja otettiin suunnaksi Lentävänniemi.
Matkalla Lentävänniemeen.
Lunta oli jäällä sen verran, että kylmä ei taivaltaessa tullut, vaikka aika viima järvellä olikin. Matkaa umpihangessa kertyi tuollaiset kaksi kilometriä. Koirat kyllä ainakin triplasivat sen kaahottaessaan edes takaisin. Lentsusta sitten käveltiin reippasti kotiin eväälle. Matkaa kertyi 12,5km puhelimen Trackerilla mitattuna, aikaa meni kolmisen tuntia.
Kotosalla Helmin neopreenitossua tutkailtaessa havaittiin sen menneen pohjasta jo puhki! Entrauksena taidamme liimata nahanpalan reiän peitteeksi ja kulutuspinnaksi. Taitaa olla syytä kääntyä vastaisuudessa vetokoirien varusteiden puoleen tossuja hankittaessa. Juoksuvyö sen sijaan toimi loistavasti!
Evään jälkeen isäntä ryhtyi takomaan päivän blogeja sohvassa ja seuraksi saapui alta kymmenen sekunnin kellarissa nukkuineita setterineitejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti