Kaapelilla

Pikaisen aamulenkityksen jälkeen Saimi heilautettiin auton takapenkille emännän seuraksi ja isäntä lähti ajelemaan kohti pääkaupunkia. Perille Helmin kummilaan päästiin puolilta päivin. Siellä isäntäväki tankkasi ensiluokkaista pizzaa ja kahvetta ennen Kaapelitehtaalle lähtöä.
Näyttelypaikalla oli taas tavanomainen kuhina kaikenlaisten pikkupentujen sinkoillessa ees taas. Kehän pielessä huomasimme aikataulun olevan runsaasti myöhässä ja kun Saimi viimein pääsi (tutustuttuaan eri koirarotuihin sakemannista Australian karjakoiraan ja Länsi-Göötanmaan pystykorvaan ja vedettyään jo kunnon tirsatkin välillä) isännän kanssa kehään ainoana ikäryhmänsä narttuna, oli aikataulu myöhässä jo reippaat kaksi tuntia!
Tuplalöystyvä remmi toimi ihan ok, mitä nyt leikkautui mukavasti ohjaajan kämmeneen aina kun Saimi halusi tavata jonkun toisen nelijalkaisen. Singahteluista huolimatta isäntä oli varma ennen kisaa, että Sämpylää saa hinata taluttimesta perässään, sen verran neiti oli jo puutunut odotteluun. Vaan heti ensi seisotuksesta homma sujui melkein mallikkaasti. Tuomari oli tosi tarkka äijä ja kopeloi koirat perin pohjin, siksipä aikataulu olikin niin venähtänyt. Arvostelu oli seuraavanlainen: Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Erinomainen runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, sivuliikunnassa voisi olla enemmän ulottuvuutta.
Kirjauksella kopsahti  kunniapalkinto ja lopputulos oli PNP2.

Kuvassa Sämpylä ruusukkeella ja nauhoilla.

Sitten vain kotimatkalle räntäsateessa ja loskassa, jotta Helmikin pääsisi nauttimaan seurastamme...