Päivän viime valossa setterit ja emäntä painelivat suolle lenkille. Siellä koirakko tapasi Lapinporokoira Röllin, joka olikin jo entuudestaan tuttu muutamaltakin aiemmalta tapaamiselta. Rölli olikin Helmin mielestä kelpo sulhokandidaatti. Häntä heilahti välittömästi neidillä poskeen, kun se äkkäsi uljaan uroon. Röllin emäntä mainosti koiransa olevan jo täysin tietämätön uroiden töistä, leikattu kun oli. Vaan kyllä Röllillä oli vielä aivokurkiaisessa muistissa miehen työ ja se ponnahti heti pukille sopivalle etäisyydelle päästyään. Eikä ollut Helmi-Orvokillakaan mitään moista vastaan...onnetonta tapauksessa, koirain mielestä, oli sen lyhytaikaisuus. Taluttimet ne vain kiristyivät ja niin homma lopahti.
Saimille sen sijaan ei moinen puuha kolahtanut lainkaan, taitaa vielä olla hieman matkaa parhaaseen käyttöpäivään ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti