Emäntä innostui lauantai-iltana lenkin jäljiltä koirain kouluttamiseen. Ensimmäinen probleema oli kiinnittää toinen hurtta paikoilleen ulkosalle siksi aikaa, kun toinen treenaisi. No, Saimi kytkettiin postilaatikkotelineeseen (lenkki lyhyen tolpan pään yli) ja Helmi-Orvokki aloitti harjoitukset. Kaikki sujui ok, kunnes oli näyttelyseisonnan vuoro. Siinä Helmi alkoi yllättäen murista ja kieppua. Kun emäntä viimein havaitsi häiriön syyn, oli Sämpylä jo repäissyt itsensä irti kytkyeestänsä ja rynnistänyt morjestamaan ulos tulleita naapureita. Saimi ehti valitettavasti samaan rytäkkään kaatamaan naapurin 4 vee lapsenlapsen. Oli siinä rouvalla pitelemistä hermoissa, kunnes Saimi saatiin komennettua kotipihaan ja Helmi saatettua sisälle murisemasta.
Sitkeästi emäntä jatkoi harjoittelua kotipihalla Saimin kanssa ja sai käytyä läpi melko mukavasti kaikki treenauskohteensa. Kun tuli uudestaan Helmin vuoro, Saimi aloitti sisällä naurettavan ulina-näytöksen ja keikkui koko ajan ikkunassa kyttäämässä. Helmillä meni toisenkin treenin seisomisharjoitukset plörinäksi; molemmilla yritykerroilla lähistöllä paukahti nappuloilta ylijäänyt uuden vuoden paukku. Eihän rauhallisesta asentoseisoskelusta tullut moisten häiriöiden seassa yhtään mitään, vaan koko puuha venkuroinniksi ja murinaksi.
Tämän mieltärauhoittavan iltasession jälkeen emäntä referoi tapahtumat isännälle puhelimitse ja ilmoitti kauppaavansa koirat eteenpäin ja muuttavansa kaksioon.
Onneksi sunnuntai-aamu oli kaikin puolin mukavampi ja asumismuoto, sekä perheen koostumus pysyivät ainakin toistaiseksi ennallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti