Näin väsytän setterin...

Koska suklaavahinkoja ei jyrsityistä patukoista tullut, emäntä suunnitteli ottavansa Helmistä ja Saimista mehut pois. Lauantai kun oli mennyt pelkässä lötköttelyssä. Niinpä piskit vyötettiin flexeihin ja matka oikein väljää reittiä Tohlopin ympäri alkoi, vieläpä tosi pitkällä askeleella, sillä W8, eli kaksi juoksuista narttua oli elämänsä VEDOSSA. Matkalla osuttiin itsevarmaan mustaan kissaan ja emännällä oli kiire pelastaa kirsut ja kissa. Seuraavaksi villakoira-parka sai runsasta, erittäin runsasta huomiota. Puskat ja penkat kollattiin Helmin toimesta ja vauhti ei vähentynyt, vaikka matkaa oli tehty jo toista tuntia. Niinpä emäntä saapasteli järvelle ja päästi koirat vapaaksi, josko ne juoksisivat itsensä puhki. Puolivälissä järveä alkoivat emännän saappaat kastua; jäälle oli noussut runsaasti vettä. Tassujen kastuminen ei neitejä haitannut, vaan juoksentelu järvellä jatkui. Emäntä sen sijaan joutui perääntymään takaisin tielle. Kun konkkaronkka oli viimein kotosalla, oli  matkaan kulunut aikaa kolme tuntia. Ainoa väsynyt oli kaksijalkainen, nelijalkaisilla olisi ollut intoa vielä toiseen reissuun, varsinkin, jos olisivat saaneet seuraksi pari roimaa urosta...