Punavalkoisia Irkkuja oli kisaan ilmoittautunut, ja paikalle saapunut neljä. Kaksi nartua ja kaksi urosta. Yksi oli tietysti meidän Hemppu, joka näytti naurettavan pieneltä laboratorionoutajan kokoisten kilpakumppaneidensa seurassa.
Itse showssa isäntä oli Helmin ohjaaja ja emännän mielestä esittely sujui ihan ok. Juoksu meni iloisen reippaasti ja seisontakin näytti hyvältä. Ainakin siihen asti, kun tuomariSETÄ lähti Helmiä kohti mittanauha kädessään. Vaikka isäntä oli valmistautunut Helmin pakkeihin ja ottanut siitä hyvän otteen, meinasi neiti silti pinkaista tiehensä. Onneksi tuomari Gert Christensenillä oli aikaa tehdä itsensä tykö; muu tarkastelu, paitsi mittaus, onnistui ihan hyvin. Kiitos tuomarille!
Arvostelutuloksena oli kuitenkin vain keltainen nauha seuraavin (ehkä oikein) suomennetuin perustein: 19 kk ikäinen erittäin pieni tyttö. Feminiininen pää, leikkaava purenta, kauniit silmät, korkealle sijoittuneet korvat, hyvä niskan ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, liian kevyt kroppa, hyvin kulmautunut takapää, liian kevytrakenteinen, liikkuu hyvin, huonossa turkissa, pitäisi olla avoimempi temperamentti kaikenkaikkiaan.
Lopuksi tuomari "tukisti" isäntää siitä, että koira oli tuotu näytteille huonossa turkissa ja lihassa...
Saimin esitystä saatiinkin sitten odotella pari tuntia.
Siinä välillä kävimme morjestamassa kennelin Emmiä Hurtta-osastolla ja kääntää tankkaamassa Helmin arvostelua. Emmi olikin jo ennen Helmin esittämistä ehtinyt prepata setterineitien isäntäväkeä hihnan käytöstä ja pään asennosta. Kiitos vain!
Tapasimme myös Helmin siskon Ritan isäntäväen ja vaihdoimme kuulumisia, kuten myös monen muun setterityypin kanssa. Isäntä sai vielä esitellä harvinaista punavalkoista (Helmiä) monelle kysyjälle. Taitaisi olla syytä ilmoittaa kenneliin punavalkoisten mahdollisesta lisääntyneestä kysynnästä.
Saimi pääsi estradille ekana punaisena irkkuna ja tietysti vielä ainoana pentuna.
Emäntä kuljetti ja pikkuneiti ravasi hienosti, seisontakin meni tutkailuineen ihan tuosta vain. Niinpä arvostelu oli kuin Helmillä sen ekassa kv.näyttelyssä viime keväänä; maltalainen Harry Vella saneli (taas joten kuten selvitettynä kirjauksesta) seuraavaa: Hyvä pää nuorelle pennulle, sekä hyvin kehittynyt niskakyhmy, hyvä kaulan ulottuvuus, hyvä etu- ja ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, takajalat erittäin hyvin kulmautuneet. Edelleen pientä löysyyttä liikeissä, mutta kaiken kaikkiaan erinomainen pentu. Erittäin lupaava...ja katso, emännän naama oli kuin Hangon keksi hänen palatessaan kehästä kädet ruusukkeita täynnä. Kuten jo eilen kirjailin, tuliaisina olivat punainen nauha, kunniapalkin ja pentu-ROP. Niitä oli kiva mennä esittelemään Emmille ja ostaa samalla molemmille piskeille uudet Hurtta-taluttimet.
Saimi sippasi siinä samalla Hurtan ständille niin, että sen sai melkein kantaa autoon. Noo, saatiinhan sitä sentään pari kuvaa pihalla koirasta ja palkinnoista.
Sitten vain kotiin levolle. Emäntä ajoi ja isäntä istui koirien seurana takapenkillä. Keli sentään oli kaunis, kuten kuvasta näkyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti