Helmin ja Saimin iltapäivän ulkoilu suuntautui auringonpaisteen ansiosta valitettavasti harjuun. Isäntä innostui siellä tereenauttamaan parivaljakkoa keskellä polkua ja eikös siinä harjoitusten tuoksinassa paikalle köpytellyt naisihminen, joka pelkäsi koiria kuin ruttoa. Saimin lämmin tervehdys meni aivan hukkaan tulijalta, kun hän huitoi hurttaa kauemmaksi. Onneksi sentään isäntä sai Helmin samantein kiinni ja Saiminkin heti ensinojailun jälkeen. Siinä sitten tovi meni isännän rauhoitellessa koirapelkoista naista, joka ihmetteli eikö koiria voisi treenauttaa jossain, jossa ei lainkaan kulje muita. Ylennsä aina suuna päänä oleva isäntä malttoi jostain syystä tällä kertaa mielensä, eikä ryhtynyt sen paremmin erittelemään mahdollisuuksia löytää ihmisetön paikka kaupunkialueelta. Noo, onneksi ketään ei lyöty eikä purtu, joten kaikki hyvin. Ehkäpä Saimikin vielä oppii olemaan nojailematta ihan kaikkiin ihmisiin.
Saimilla taitaa olla muutoin alkamassa jonkinlainen "uhmaikä". Sen verran kovakorvainen neiti oli iltahämärissä, kun se pääsi livahtamaan naru kaulassa hippalivoon oven raosta. Isäntä paineli Helmin kanssa perässä nSaimi sujahtaessa omin lupinensa morjestamaan naapurin Ponzoa. Mikään muu ei auttanut, kun mennä perässä ja pyydystää koira rapulta köyteen. Sitten kyllä oltiin höveliä. Isäntä innostui syystä harjoittamaan luoksetuloa Saimille, mutta heti kun silmä vältti, livahti Sämpylä taas omille teilleen. Tällä kertaa isäntä oli kuitenkin heti perässä ja sai kuin saikin neidin kiinni juoksemalla. Kyllä oli Saimi-setteri nöyrää likkaa, kun isäntä ehti rinnalle ja vienosti pyysi koiraa keskeyttämään kiitolaukkansa. Paluu kotipihaan kävi hienosti sivulla ja tiukkaa kontaktia pitäen. Helmi-Orvokki oli istunut koko episodin ajan pihassa (käskettynä) paikallaan ja ilmeisesti ihmetellyt hullujen koohotusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti