keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Palokärjen härnäystä

Aamulenkin lopulla isäntä äkkäsi palokärjen puun rungossa metrin korkeudella maasta (on muuten melko iso musta tirppa punaisella päälaella, melkein variksen kokoinen). Kun sekä Helmi, että Saimi sattuivat sopivasti olemaan vielä vieressä, isäntä innostui ohjaamaan koiria palokärjen perään. Helmi innostui, tapansa mukaan, heti äänensävystä ja ponkaisi matkaan Sämpylä peesissään. Ensimmäinen löytö onnistui heti ja palokärki liihotteli koirajuna (Saimi roikkuu sananmukaisesti Helmin perässä, eli hännässä kiinni aina kun vain saa vauhtinsa riittämään) perässään muutaman kymmenen metrin päähän. Kolmas pakopuu olikin jo jonkin matkan päässä ja Helmiä sai viedä käsi ojossa pitkin varvikkoa melkein suurtikalle asti, ennen kuin saalis tuli paikallistettua. Vielä kerran pääsimme hätistämään palokärjen liikenteeseen, mutta sitten siltä paloivat päreet ja lento vei meille tuntemattomaan kohteeseen. Hauskaa oli ja molemmat piskit olivat aivan kanttuvei kotosalla ; )

Jo melkein samankokoiset setterineidit "metsästystauolla".

Ei kommentteja: