Helmin ja Saimin laukatessa vahvaan jäähän kalahtaneen suon yli aamuauringon paistellessa, isäntä kömpi perässä untuvatakki päällään, rukkaset kädessä ja pipo päässä. Kuten arvata saattaa, ilmassa oli pakkasasteita, jopa kunnolla (-6C). Pikku-Tohloppi oli vetänyt oikein jäähän yön aikana. Onneksi jää oli vielä niin kirkasta, ettei kummallekaan koiralle tullut mieleen lähteä kokeilemaan sen kestävyyttä. Sen verran vahvaa se kuitenkin oli, että olisi saattanut kestää koirantassujen alla muutaman metrin. Alkaa taas siis olla aika, jolloin koirain kulkua järvien rannoilla on taas syytä vahtia tarkalla silmällä, ne kun eivät saa edes sepalusta auki (tyttökoirat nyt vielä vähemmän kuin pojat ; ) eivätkä tilastojen tueksi edes naukkaile viinaksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti