Maalla jäätä ihmettelemässä

Emäntä ja Helmin kummisetä lähtivät maalle Helmin ja Saimin kanssa mökille talven tuloa ihmettelemään, aikeenaan samalla mahdollisesti nostaa laituri järvestä. Nostopuuhista ei mitään tullut, kun lutakko oli sen verran vahvassa jäässä, etteivät osaston voimat olisi riittäneet. Jää kyllä rikkui laiturin pielestä sinne käveltäessä, mutta oli paksuudeltaan jo yli kaksi senttistä.
Saimia karmaisi laiturille meno moisissa oloissa, mutta Helmiä ei ritinät ja rutinat haitanneet. Saimilla oli muutenkin jo ollut rankka aamu, kun oli täytynyt matkailla autolla. Massullinen koiranmuonaa oli jälleen tulostunut takapenkille, vaikka edellisestä ateriasta oli jo useita tunteja.
Koirilla piisasi maissa mökkiriemua ja juoksuvoimaa. Tasainen kiitolaukka ja remuaminen oli Hempun ja Sämpylän ratto tälläkin mökkimatkalla. Lisää kierroksia elukat saivat matkaeväistä, eli makkaroista, jotka kaksijalkaiset käristivät kaminassa. Saimille ei kyllä paljon annettu, mutta sekin vähä tuli paluumatkalla penkille, kun taas massua alkoi kääntää volvokyydissä. Makkaran seuraksi tuli vielä jostain aamullisia papanoitakin. Emäntä jo arveli muonan vaihtavan kulkusuuntaa peräti suolistossa asti...

Jäätä

Helmin ja Saimin laukatessa vahvaan jäähän kalahtaneen suon yli aamuauringon paistellessa, isäntä kömpi perässä untuvatakki päällään, rukkaset kädessä ja pipo päässä. Kuten arvata saattaa, ilmassa oli pakkasasteita, jopa kunnolla (-6C). Pikku-Tohloppi oli vetänyt oikein jäähän yön aikana. Onneksi jää oli vielä niin kirkasta, ettei kummallekaan koiralle tullut mieleen lähteä kokeilemaan sen kestävyyttä. Sen verran vahvaa se kuitenkin oli, että olisi saattanut kestää koirantassujen alla muutaman metrin. Alkaa taas siis olla aika, jolloin koirain kulkua järvien rannoilla on taas syytä vahtia tarkalla silmällä, ne kun eivät saa edes sepalusta auki (tyttökoirat nyt vielä vähemmän kuin pojat ; ) eivätkä tilastojen tueksi edes naukkaile viinaksia...

Kivaa olla koirana kaupungissa

Helmin ja Saimin iltapäivän ulkoilu suuntautui auringonpaisteen ansiosta valitettavasti harjuun. Isäntä innostui siellä tereenauttamaan parivaljakkoa keskellä polkua ja eikös siinä harjoitusten tuoksinassa paikalle köpytellyt naisihminen, joka pelkäsi koiria kuin ruttoa. Saimin lämmin tervehdys meni aivan hukkaan tulijalta, kun hän huitoi hurttaa kauemmaksi. Onneksi sentään isäntä sai Helmin samantein kiinni ja Saiminkin heti ensinojailun jälkeen. Siinä sitten tovi meni isännän rauhoitellessa koirapelkoista naista, joka ihmetteli eikö koiria voisi treenauttaa jossain, jossa ei lainkaan kulje muita. Ylennsä aina suuna päänä oleva isäntä malttoi jostain syystä tällä kertaa mielensä, eikä ryhtynyt sen paremmin erittelemään mahdollisuuksia löytää ihmisetön paikka kaupunkialueelta. Noo, onneksi ketään ei lyöty eikä purtu, joten kaikki hyvin. Ehkäpä Saimikin vielä oppii olemaan nojailematta ihan kaikkiin ihmisiin.
Saimilla taitaa olla muutoin alkamassa jonkinlainen "uhmaikä". Sen verran kovakorvainen neiti oli iltahämärissä, kun se pääsi livahtamaan naru kaulassa hippalivoon oven raosta. Isäntä paineli Helmin kanssa perässä nSaimi sujahtaessa omin lupinensa morjestamaan naapurin Ponzoa. Mikään muu ei auttanut, kun mennä perässä ja pyydystää koira rapulta köyteen. Sitten kyllä oltiin höveliä. Isäntä innostui syystä harjoittamaan luoksetuloa Saimille, mutta heti kun silmä vältti, livahti Sämpylä taas omille teilleen. Tällä kertaa isäntä oli kuitenkin heti perässä ja sai kuin saikin neidin kiinni juoksemalla. Kyllä oli Saimi-setteri nöyrää likkaa, kun isäntä ehti rinnalle ja vienosti pyysi koiraa keskeyttämään kiitolaukkansa. Paluu kotipihaan kävi hienosti sivulla ja tiukkaa kontaktia pitäen. Helmi-Orvokki oli istunut koko episodin ajan pihassa (käskettynä) paikallaan ja ilmeisesti ihmetellyt hullujen koohotusta...

Aamu-uinnilla

Aamun suolenkki sujui Helmin osalta jossain isännän katsealueen ulkoreunoilla Saimin tallustellessa taas hihnaetäisyydellä. Kun Helmi-Orvokki sitten viimein tuli lähemmäksi, isäntä huomasi sen olevan kuorrutettu (jälleen kerran) kerroksella ihmis-kakkosta :((
Onneksi Pikku-Tohloppi oli käyntietäisyydellä ja sinne Helmi sitten joutui pulahtamaan. Vasi ei tainnut Hempun mielestä olla kovin lämmintä, mutta kiltisti se lillui kaulaansa myöten vedessä isännän kuuratessa kuusen oksalla isonpia lietteitä turkista. Pikku kylvyn jälkeen olin sitten kiire kotosalle parempaan pyykkiin ja ainakin lämpöisemmän veden viereen. Isäntää jurppi Helmin ryynäiseksi jäänyt rintakarvasto niin, että kotiinpaluu tehtiin tuttuja vältellen. Saimi pääsi heti ruokakupin ääreen, mutta Helmillä ja isännällä kulahti hetki, jos toinenkin orvokintuoksuisen shampoon ja suihkun seurassa, ennen kuin kaksikko uskalsi siirtyä aamupalaa kattaneen emännän seuraan...

Sohvasotaa

Isännän katsellessa illan ratoksi leffaa sohvalla hyödynsi Helmi ylijäävää tilaa nukumapaikkana, vaan ei kauaa. Saimille tuli aika pitkäksi ennen iltalenkkiä ja se sai päähänsä ryhtyä nykimään Helmiä hännästä. Helmihän ei jätä rankaisematta moista julkeutta ja niinpä se hyppäsi suoraan sohvalta sopivasta ylivertaisuusasemasta Saimin päälle hampaat tanassa. Ensi kellistyksen jälkeen molemmat koirat juoksivat melkeinpä vuorotellen sohvalle ja hyppäsivät sieltä hirmuloikan toisen päälle. Hampaiden kalina toisiaan vasten ärinä ja hurjat syöksyt olivat varmaankin hurjan kuuloisia ja näköisiä asiaa tuntemattoman mielestä, vaan isäntä ja emäntä lähinnä naureskelivat koirain temmellykselle. Siis siihen asti, kun huomasivat remuamisen kuluttavan vaikutuksen perintösohvan materiaaleille...

Ryhmätyötä

Iltalenkillä harjussa koirakko, joka tällä kertaa koostui Helmistä, Saimista ja emännästä, harrasti "vahinkometsästystä" oikeana ryhmätyönä. Ensin Helmin nokka havaitsi innostavan tuoksun, minkä jälkeen Hemppu alkoi kiertää tuulen alle selvittääkseen kohteen sijainnin. Sitten Saimi kyykähti muutaman metrin päähän ykköselle ja emäntä käveli siitä ohi askeleen, joka vei suoraan painautuneen lehtokurpan päälle. Onneksi tipu oli sen verran kyvyissään, että se ehti laskeutuvan jalan alta pakoon. Saimi oli aivan pöllähtäneen näköinen, kun lintu lähti melkein suusta. Helmi taas näytti korvien kulman perustella pettyneeltä, kun ei saanut olla löytäjä...

Saimin maanantaimittaus

Pariston sippaamisen vuoksi maanataina vaa'assa kerkisi käydä vain Sämpylä. Puntari näytti nyt 17,5kg ja säkämittari nousi pari milliä viimeviikkoisesta ollen noin 56cm. Vielä on siis tilkkanen matkaa Helmi-Orvokin mittoihin, vaikka narun päässä koirat näyttävät aivan samankokoisilta.
Koon yhtäläisyyden huomaa myös siitä, että tappeluksetkin kotosalla ovat käyneet railakkaammiksi, vaan eipä useinkaan näytä Helmiä haittaavan kurkussa roikkuva Saimi...

Talvijänis ja pakkasen puremia puolukoita

Helmin ja Saimin aamulenkki mökillä alkoi poikkeuksellisen rivakasti, sillä pihalla pompotteli jo talviturkkiin sonnustautunut pupu. Helmi ampui usutettuna pitkäkorvan perään ja Saimi varmuuden vuoksi Helmin perään. Saimi kuitenkin palaili pikapuoliin isännän ja emännän luo, se kun ei oikein snaijannut koohotuksen syytä. Helmin paluuseen meni muutama hetki pidempään, mutta ilman jänistä sekin kipitti takaisin ; )
Aamulenkin jälkeen mökkiväki lepäili, kunnes taas alkuiltapäivästä koitti päiväretken aika. Reissuna piti olla Mälitynjärven kierto, vaan hirvipassimiehen pelottamana porukka suuntasi vuorelle samaisen järven toiselle puolelle. Koirat suihkivat matkalla kävelijöiden sivuilla ja löysivät jonkin siivekkäänkin, jota Helmi oikein seisoi hetken. Vuorelle vei metsätien tapainen väylä, jota kaksijalkaiset hyödynsivät, mutta Helmi ja Saimi eivät siitä paljon ymmärtäneet, vaan mönkivät edelleen pääasiassa tien ohessa sotkien turkkinsa jäljellä olevien siihen takertuviin kasvien siemeniin. Vuoren päällä koiraneideille kelpasivat pakkasen panemat tummanpunaiset puolukat. Isäntä sai tarjoilla niitä oikein kunnon tovin metsäseilareille ja emäntä yritti samalla ottaa kuvia operaatiosta.

Matkalta päästiin viimein takaisin mökillekin, sopivasti sateen alta, eikä nahkaan napsahtanut onneksi yhtään hirvikiväärin luotia. Helmillä ja Saimillahan olivat yllään huomioliivit (kuten kuvasta näkyy), mutta isäntäväki oli virittäytynyt turvattomasti melkein camo-vaatteisiin...

Hubertus-ydinluu on kova sana

Illasta, ankarien TOKO-harjoitusten jälkeen, Helmi ja Saimi pakattiin emännän ja isännän lisäksi autoon ja lähdettiin maalle. Matkalla Hemppu ja Sämpylä pääsivät ensin haistelemaan kangasmaastoja Katala - Murhe -tien varressa (siis Mutala - Karhe, eli "kakkosreitti" mökille) ja sitten vielä Karhen ja mökin välillä kollaamaan yhden pellon eläviä. Saaliiksi tuli takiaisen omaisia siemeniä vartin perkauksen verran.
Mökillä hurtat saivat syötävikseen Elosta haalatut Hubertus-ydinluut. Pienen ensihämmennyksen jälkeen alkoi raivokas kaluaminen, joka katkesi vain pisulenkkiin ja saunasessioon.

Saunassa Helmi-Orvokki ja Saimi viihtyivat taas lämpöhalvauksen partaalle tanskalaisen oluen ja isäntäväen seurassa. Noo, Saimi ei olutta saanut kuin sormenpäästä maistaa, alaikäinen kun on. Helmi taas sai lipittää hieman mukin pohjalta sweet sixteen -juhlan kunniaksi (16 kk 28.10.).
Saunan jälkeen Helmi yritti tuoda luunsa sänkyyn, mutta sillä kohtaa emäntä pisti pulikan pussiin odottamaan seuraavaa päivää. Seuraavaksi Helmi-Orvokki ja Saimi yrittävät nukkua isännän ja emännän kanssa samassa sängyssä, saapa nähdä ketkä tällä kertaa nukkuvat aamuyön lattialla...

Saimi taas alimmaisena

Päivän aamulenkillä käytiin ensin tarkastamassa, vieläkö fasaanikanat piileskelevät eilisaamuisella paikalla. Vesiperä, hävinneet olivat. Mutta pikku matkan päässä näkyivät pyörivän iso musta serpi Jonne ja sen kotikaveri (joku pikkuinen terrieri) sekä koirien isäntä ja emäntä. Fasaanien sijaan setterit siis pinkaisivat leikkimään Jonnen kanssa. Jonne on vain melkoinen isokokoinen reuhaaja ja Helmi luovuttikin aika pikaisesti remuamisen Saimille. Saimi kävi ensin taistoon reippaasti, mutta joutui sitten pääasiassa olemaan selällään Jonnen leuat kurkun ympärillä. Vaan aina kun tilaa tuli, roukaisi Saimi heti Jonnen perään tai alta karkuun, joutuakseen taas maastoutumaan lähimpään kuoppaan ennen tallautumistaan Jonnen jalkoihin.
Kun Helmi ja Saimi viimein pääsivät eroon isosta mustasta, koirakko kävi vielä pikku peltojuoksuharjoituksissa tarkastamassa lintu- ja puputilanteen. Tyhjää. Kotona onneksi oli pihassa variksia ja isäntä ymmärtäväisesti päästi parivaljakon tyhjentämään pihan. Yhdelle siipipuolelle meinasi käydä siinä puuhassa kalpaten...

Saimin maitohampaat ovat purkitetut

Saimin viimeinenkin maitohammas sai iltapäivän aluksi kyytiä. Juniori piti Sämpylää kiinni ja isäntä nitkutti vessapaperin pala sormissaan (parempi pito, nääs) maitokulmurin pois ulostunkevan rautapötkylän tieltä ja arkistopurkin sisällöksi.
Myöhemmin iltapäivästä Helmi ja Saimi kaarestivat kotipihassa ja takaa-ajo kohtauksessa Helmi oli juuri saamassa Sämpylän kiinni hyvässä nelipyöräluisussa, kun Saimi osui pyykkitelineen jalkaan. Siitä alkoi ankara uikutus ja koiraparka konkkasi mutkalla isännän kainaloon puhalleltavaksi. Hetken hieronnan ja venyttelyn jälkeen Saimi kuitenkin vetristyi kävelemään sisälle ihan itse ja raput yläkertaan petiin menivät jo ihan laukalla.
Illalla Saimi olikin jo täysin kunnossa, onneksi, ja putken suojana on nyt vanha ämpäri...

Fasaanikanaa heti aamusta

Isäntä sai reippaan suolenkkiherätyksen irroittaessaan Helmin ja Saimin kakkosta-toimitusta varten. Vai pitäisikö paremminkin sanoa, että Helmi ja Saimi saivat herätyksen, sillä molemmat saivat samantein (joo-o, myös Saimi) vainun jostain. Se jokin osoittautui sekunnin päästä kahdeksi fasaanikanaksi, jotka ponnahtivat sen paremmin koirain seisontaa odottamatta siivilleen ja räpistelivät ylitsemme. Siinä meni loppulenkki kuralle; ensin koirat ajoivat lintuja niin kauas kuin silmä siintää, onneksi sentään suon pituussuuntaan ja sitten vielä niiden saaminen takaisin liekaan oli kohtuullisen työlästä. Asiaa ei auttanut kotiin unohtunut pillikään, joten isäntä sai suorastaan juosta kiinni nuuskuttavat setterit. Noh, kotona kosto, eli suihku vietävän kuraisille koirille, odotti...

Palokärjen härnäystä

Aamulenkin lopulla isäntä äkkäsi palokärjen puun rungossa metrin korkeudella maasta (on muuten melko iso musta tirppa punaisella päälaella, melkein variksen kokoinen). Kun sekä Helmi, että Saimi sattuivat sopivasti olemaan vielä vieressä, isäntä innostui ohjaamaan koiria palokärjen perään. Helmi innostui, tapansa mukaan, heti äänensävystä ja ponkaisi matkaan Sämpylä peesissään. Ensimmäinen löytö onnistui heti ja palokärki liihotteli koirajuna (Saimi roikkuu sananmukaisesti Helmin perässä, eli hännässä kiinni aina kun vain saa vauhtinsa riittämään) perässään muutaman kymmenen metrin päähän. Kolmas pakopuu olikin jo jonkin matkan päässä ja Helmiä sai viedä käsi ojossa pitkin varvikkoa melkein suurtikalle asti, ennen kuin saalis tuli paikallistettua. Vielä kerran pääsimme hätistämään palokärjen liikenteeseen, mutta sitten siltä paloivat päreet ja lento vei meille tuntemattomaan kohteeseen. Hauskaa oli ja molemmat piskit olivat aivan kanttuvei kotosalla ; )

Jo melkein samankokoiset setterineidit "metsästystauolla".

Maanantaimittauksia

Loppusyksyisen maanantaiaamun kunniaksi rosvottiin palovaroittimesta patteri vaakaan uuvahtaneen tilalle ja isäntä puntaroitsi itsensä taaraksi koirapunnitukseen. Sitten Helmi-Orvokki kainaloon ja uudellen vaaittavaksi, tulokseksi tuli tällä kertaa 20,5kg. Seuraavaksi oli limu-Sämpylän (kylläpä nuorempi neiti on vempula sylissä Helmiin verrattuna) vuoro. Vaaka näytti jo 17kg.
Säkämittauksessa oven pielessä on aina ensimmäisenä jonossa Helmi, jonka mittaus ei enää muuta tulosta 57,5 cm. Saimin kohdalla sen sijaan mennään edelleen kohti korkeuksia; tällä kertaa viiva piirtyi 54,7cm kohdalle, joten kuukauden kuluttua Saimi on jo todennäköisesti ohittanut Helmin korkeudessa...

Dresyyriharjoituksia

Isäntä katseli telkkarista Erätulilla-ohjelman, jossa noutajat singahtelivat vesistöissä ja pelloilla keräämässä alas tulitetut linnut talteen. Siitä hänelle tuli mieleen ryhtyä viimeinkin Helmin ja jo Saimin kanssa treenamaan noutamista.
Ohjenuoraksi kaivettin kirjahyllystä Otto Ramel ja sieltä noutoharjoitusten opas. Pienen hetken kuluttua perusohjeistus ensi harjoitteita varten oli luettu ja Helmi komennettu sivulle ja köytetty taluttimeen olohuoneessa. Sitten "aporttipukki" (köysisolmu tässä tapauksessa) suuhun komennolla HAE ja hetken kuluttua pois komennolla IRTI. Ongelmana vain oli Helmin perusteellinen haluttomuus pitää köyttä suussaan. No, ohjeen mukaan isäntä esti sitä pupeltamasta "pukkia" pihalle ennen IRTIä. Näin jatkettiin takkuisesti hetki ja sitten uhriksi vaihtui Saimi, joka oli ekalla kertaa hieman halukkaampi napaamaan "pukin" suuhunsa, mutta seuraavat viisi kertaa oli smanlaista tervanjuontia kuin Helminkin kanssa.
Päivälenkin jälkeen emäntä vaihtoi "pukiksi" nakin ja nyt molemmat koirat nappasivat perin halukkaasti "pukkiin" kiinni, pitivät sitä viis sekuntia (purematta!) ja antoivat takaisin. Viiden harjoitteen jälkeen olikin aika einestää makkara. Setterikin siis innostuu treeneistä, kun palkinto vastaa vaivaa.
Tuota harjoitusta nyt sitten treenaillaan muutama päivä ja sitten siirrytään seuraavaan vaiheeseen...

Irtohampaita

Aamulla löytyi Saimin kolmas kulmahammas (ylävasen) olohuoneen lattialta, revityn köydenpätkän vierestä. Jäljellä enää yksi maitohammas oikealla ylhäällä. Löydetyt (5kpl) ovat visusti tallessa ex-lääkepullossa, jonka etikettiin on kirjattu löytöpäivät. Samanlaiseen pieneen entiseen lääkepulloon on säilötty myös jo muinoin Mellin ja sittemmin Helmi-Orvokin löytyneet maitohampaat, ihan kuin junioreidenkin. Tulevaisuudessa voimme perustaa kalkkilouhoksen vanhoista hampaista...

Hullu koira

Nuoret herrat keksivät lauantain ratoksi heitellä Helmi-Orvokille lelua sohvan ylitse ja katso; pöhkö hurtta (ei siis minkäänlaista itsesuojeluvaistoa) roiskaisi koko sohvan ylitse, ja otti vielä lisävauhtia selkänojasta rynniessään lelunsa perään.
Ei vaurioita eläimelle, eikä edes irtaimistolle...

Kuivia lupiineja

Päivälenkillä Helmi ja Saimi kuljettivat emännän harjuun ja viela vaikeimman kautta. Reitti suuntautui harjun lievettä melkoisen kivilouhikon läpi. Matkalla oli eräs puun runko tiellä kaatuneena. Runko kun oli sopivasti puoli metriä maasta, niin Helmi suikkasi sen alitse, vaan Sämpyläpä otti ja loikkasi ylitse! Sitä alkaa olla poweria jo pikkusetterissäkin ;)
Sitten reitti vei harjun rinteeseen pitkän kuivan heinän ja lupiinien sekaan, jossa Saimi-parka jäi viimein Helmi-Orvokin jalkoihin. Hemppu veti mahanaluksen täyteen risuja ja roskia puskissa laukatessaan.
Sitten kun vielä paluumatkalla koirakko törmäsi Saimille jo tuttuun kisailukumppaniin, mäyräkoiraan, jonka kanssa tiristettiin loput mehut...

Hampaille kyytiä

Emäntä ja juniori päättivät tänään rehabilitoida ison narusolmun (sen, jolla Helmi-Orvokki viime talvena rikkoi kalustoa ennen takavarikointia). Köydenpätkä olikin Helmin ja Saimin mielestä vallan riemastuttava revintätyökalu. Se oli tarpeeksi pitkä ja tukeva kahden koiran vetää ja vemputtaa. Sitä paitsi Saimin maitohammastuksen kolmesta viimeisestä kulmahampaasta alavasen (kuskin puoleinen) sai kilpavedännässä sopivasti kyytiä ja putosi verisenä matolle. Se arkistoitiin huolella vanhaan lääkepulloon muiden löydettyjen Saimi-artefaktien joukkoon. Vielä on siis jäljellä kaksi yläkerran maitokulmuria, joista toinen jo hieman heiluu. Saattaapa olla, että Saimi selviää ilman lääkärin apua rautahampaille asti.
PS. Kumea murina ja paha irvistys osoittivat Sämpylälle köysisolmun omistajan. Köydenpätkä oli Helmi-Orvokin mielestä sen ikioma tavara, eikä Saimi siihen saanut koskea luvatta, eli ilman leikkiin kutsua...

Oi ihanaista aamua

Tuskin oli isäntä ehtinyt hereillä vetää ensimmäistäkään täyttä hengenvetoa, kun Saimi loiskaisi kielensä vasten naamaa. Kosteaa aloitusta seurasi hyvin perusteellinen naamanpesu, samalla myös korva (sängyn reunanpuoleinen) sai perusteellisen vaikunliotuksen. Aina kun isäntä yritti komentaa neitosta lopettamaan, lurahti kieli aina suuhun asti ; ) Kun isäntä viimein sai kiemurreltua karkuun lupsijaa, oli Helmi siinä odottamassa vuoroaan ja naamanpesu jatkui.
Kyllä on kivaa, kun saa pusuja kolmelta naiselta heti aamutuimaan, joskin emännältä vasta saippuapesun jälkeen...