Kaunis syysaamu valkeni kiireisenä. Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntä painelivat Japanintuotteella heti aamusta mummun ja vaarin mökille veneen kääntöön. Koska automatkaa oli luvassa, niin aamiainen jäi koirilta vain haaveeksi. Tai oikeastaan Saimin naamasta päätellen ruoka olisi ollut matkan kohteessa Tojotan penkillä. Jos setteri voisi vihertää (isäntä on kyllä jonkin verran värisokea, ainakin emännän mielestä), niin Saimi olisi sen tehnyt, kuolaakin oli penkillä pienen lammen verran. Mummun pestessä venettä vaari ja isäntä nakkelivat peräkärryn täyteen klapeja Helmin ja Saimin auttaessa ahkerasti juoksemalla jaloissa edes takaisin irtoklapi suussa. Kärryn täytön jälkeen paatin kääntö sujui nopeasti, mutta ei niin nopeasti, etteikö Helmi olisi siinä välissä ehtinyt isännän ahkerien pillikutsujen (joo-o, eilen tuli hankittua vihellyspilli ja jo nyt rakkaat lintukoirat Helmi-Orvokki ja Saimi tulevat 90% luokse kahdella vihellyksellä, se 10% ei taida toteutua koskaan) välissä ehtinyt piipahtaa saastumassa mökkinaapurin tunkiossa. Eipä näyttänyt setterineito järin iloiselta järvessä seistessään, kun isäntä kuurasi juuriharjalla roippeita pois.
Sitten puolimärkä koira Saimin kanssa taas auton takapenkille vöihin ja vaarin kärryn perässä omalle mökille, mars. Siellä puukuorma pinottiin salamannopeasti koirain maatessa aurinkoisessa läiskässä, Saimikin tällä kertaa ihan tyytyväisenä.
Seuraava, ja onneksi jo viimeinen, kohde oli venemökkirantamme. Siis paikka jossa on vain vene, joka odotti vedestä nostoa. Paikka on sama, jossa Helmi yhytti riekon toissapäivänä ja niin yhytti tänäänkin. Kaksijalkaisten vinssatessa venettä järvestä Saimi katseli ähellystä välillä vierestä ja välillä kipitti Helmin jäljessä, joka rymisteli pitkin puskia kanalintujen toivossa.
Sieltä venerannasta oli muuten juniori saanut perholla 6,5kg hauen. Kotona se sitten fileoitiin ja käytettiin voin kanssa paistinpannulla. Valmistuneet palat olivat niin hyviä, että Saimikin veteli niitä (ruodot tuli kyllä perattua pois) hyvällä ruokahalulla kohtuullisen kohtuullisen määrän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti