Isännän loman lopuksi ja pihatöiden lopettamisen kunniaksi koko perheemme suuntasi pariksi päiväksi maalle. Pakkasta piisasi kuusi astetta ja lunta oli ilmestynyt yön aikana hieman lisää ja aurinkokin paisteli kirkaasti. Niinpä kevyiden lumitöiden ja alustavan mökinlämmityksen jälkeen lähdimme metsälenkille uuteen talveen. Suuntasimme viimesyksyn tapaan ns. lehdokkimetsän kautta Karhen pelloille ja pikku seilailun jälkeen sinne pääsimmekin. Kaisa oli siinä reissun puolivälissä jo aikamoinen jääpallerokokoelma ja me olimme Saimin kanssa juosseet varmaan jo kymmenen kilometriä (Saimilla oli kyllä GPS-loggeri kaulassaan, mutta sitä ei pääse täällä maalla purkamaan) siinä kuin kaksijalkaisten mittari näytti kolmea kilometriä.
Pelloilla piti ylittää aikas leveä oja haluttuun suuntaan päästäkseen. Minä pääsin siitä helposti yli ja samasta paikasta muutkin sitten tulivat...mitä nyt isäntä heitti Kaisan ojan yli ensin!
Loppureissu joudutiin sitten eräänkin suunnistajan ansiosta rämpimään hirveissä kaseikoissa hakkuuaukeilla peltojen sijaan. Tarkkaan ottaen muut kuin minä rämpivät, sillä meikä kiersi toista kautta ja selvisi metsän kautta koukkaamalla paljon helpommalla :)
Niinpä olinkin porukasta se, jolla oli viime metreillä vielä virtaa jäljellä...jaa no, Kaisakin oli yllättävän pirteä. Saimilla ja emännällä sen sijaan olivat vieterit aika suorina.
Vaan kyllä minuakin muiden lailla nukutti kuivauksen ja peittelyn jälkeen saunatuvassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti