Onko Mikkeliin mänijöitä?

No on, sillä vuorossa oli sunnuntainen kesäretki koti-kenneliin. Heti puolilta päivin lähdettiin reissuun aikomuksena olla mutkamatkailun jäljiltä perillä ennen iltaviittä. Taas oli hellettä luvassa ja kun ulkoilimme Kärkistensalmen sillalla, niin ilmeni, että eilinen oli suorastaan kylmä päivä ; )

Kärkistensalmi, +28C

Noo, lopulta perillekin päästiin ja tietenkin piipahdimme uimassa sotkemassa turkkimme ennne kuin morjestimme aika laumaa eri näköisiä hurttia, kuten Gupsya, Fayea, Siriä, Peppiä, Jatzyä, Fionaa, Pimua, Hugoa, Heviä ja Justusta sekä paria kissaa. Se vanhempi ei pelännyt yhtään mua, enkä siis viitsinyt häiritä sitä, vaan toinen pörröisempi elukka sai sen verran kyytiä, että sen kuin liiterin nurkasta säleet lensivät kisun kipaistessa katon rajaan...

Gupsyn emäntä oikein kehuikin meikäläistä rauhalliseksi (hah) ja kauniiksi (sen jo tiesinkin ; ).

Meidän kirmatessa kedolla isäntäväki ihmetteli Pepin pentuja ja otti pari kuvaa (Picasasta löytyy lisää) sekä pennuista, että nuoresta äidistä ; ) Emmi kävi napsaisemassa Ruusu-siskon pienokaisista myös pari kuvaa...

Jokunen Pepin pienokaisista

Ruusu ja pesue

Illan päätteeksi heittäydyimme lepäilemään pöydän alle evään toivossa...

Tai siis, minähän itse asiassa jouduin vielä arvostelunkin kohteeksi. Paikalla oli nimittäin Mikkelin KV-näyttelyssä toimineita tuomareitakin Hollannista, ja syntymäpäiväsankari-rouva (tiukka tuomari, joka jo kolme vuotta sitten antoi emännälle minun esittämisestäni hieman palautetta) tarkasteli minun jalkaani ankaran uintikomennon antaen.

Kotimatkan vetelimme hirsiä, mutta kotona ei nukuttanut. Tuli meinaan vähän vietävänmoinen ukkonen päälle juuri kun ehdimme kotiin. Se oli kuin hitsausliekkiä seurailisi, kun salamat rätkivät. Mekkalakin oli hirmuinen, joten menin varmuuden vuoksi pöydän alle odottelemaan jytkeen laantumista...