Toissapäiväisen pikahalpautumiseni syyksi ilmeni sitten viimein eilen, kun isäntä innostui nahkaani paremmin tarkastelemaan, purematrauma. Ilmankos sen susikoiran...anteeksi Saksanpaimenkoiran isäntä niin emännältä tiedusteli, että onko kaikki hyvin! Se taisi nimittäin nähdä ronttinsa karkaavan päälleni, toisin kuin emäntä, joka kysymystä silloin ihmetteli. No, jäljet eivät ole suuren suuria, mutta saipahan taas käydä lekurissa nahkaansa näyttämässä ja laikkuja karvoihinsa hakemassa ;))
Samalla Virpi-lääkäri tutkaili jalkahaavaani ja nyppäisi pois ulostunkevan sisätikin pään. Ainakin jalka pelaa (onneksi) ihan hyvin, vaikka tikkikohtaa hieman kutitteleekin.
Kaisan piti mennä huomenna rokotukseen, mutta sekin kävi muassani tänäänkin lääkärissä ja sai (kaiken varalta) napatyrälleen leikkaustuomion, joka sitten huomenna jo toimitetaankin.
Kirjuri-isäntä on sitten kuulemma napaansa myöten täynnä sairaalajuttuja tässä blogissa, joten sen tarkemmin emme tule Kaisan huomisesta leikkauksesta tällä foorumilla kuulemaan (vai pitäisikö sanoa: lukemaan). Isäntä lupasi kirjailla seikkailujani, noitten toisten koirien myös, kun joskus taas olemme täydessä taistelukunnossa.
Jääkää siis hyvästi Te rakkaat lukijani ja muut muuten vain sivulla hortoilleet. Vieroitusoireisiin voi pyrkiä jäseneksi Naamakirjan Red Fellow's -ryhmään, josta löytyy joskus jotain meitäkin koskevaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti