Me isot ja muutenkin viisaat setterit jouduimme häkkikanoiksi, kun emäntä pakkasi pikku-hippiäisen matkaansa. Siis vyötti valjaisiin ja nappasi mukaansa kampaajareissulle.
Bussimatkan aikana Kaisa kuulemma istui pontevasti emännän sylissä ja seuraili maailman tapahtumia. Kun pari pääsi keskikaupungille, halusi Kaisa moikata melkein kaikkia vastaantulijoita. Ne harvat, jotka jäivät huomionosoitusten ulkopuolelle olivat vain turhan tiheässä tervehdittäväksi yksitellen ; )
Kampaajalla hippiäinen heittäytyi (tervehtimisseremonioiden jälkeen tietty) keskelle lattiaa vetämään lonkkaa ja nukkuikin koko operaation loppuajan. Paluureissulla jo melkein kotona oli tarpeen hieman ensin arastella läheltä ohi meneviä autoja. Jo neljän auton tarkemman tutkailun jälkeen Kaisa havaitsi ne suhteellisen vaarattomiksi, kunnes ohi rymäytti rekka ja aiheutti pikku säikkypompun. Parilla lisärekalla tuokin hyppely loppui ja likka tottui mekkalaan.
Illaksi Kaisa pääsi tutkailemaan emännän häälaulutreenejä. Alkukahvittelun ajan Kaisa kiersi ohjatusti taloa ympäri aiheuttaen vain hieman harmaita hiuksia emännän tädin miehelle kieppumisellaan. Itse laulusession alun likka veteli unia keittiössä, kunnes yhtäkkiä havahtui puuttuviin ihmisiin ja rynnisti silmät pyörien ääntä kohti. Olohuoneen keskellä Kaisa viimein tunnisti emännän ja heittäytyi siltä seisomalta jatkamaan uniaan.
Me Saimin kanssa saimme siis nauttia pennuttoman talouden rauhasta ja ulkoilla isännän ohajuksessa ilman sitä pikku häiriötekijää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti