Kirjurin matalapaine on ilmeisesti hieman täyttynyt, kun hän taas vaivautui tiedustelemaan tapahtumiani :)) Hänelle sitten muistelin seuravaa:
Heti alkukuusta torstaina 6.9.Käytiin saman tein uudelleen lekurilassa ja Kaisan napatyrä poimittiin pois. Likka painoi virka-vaa'alla 11kg ja massuun tuli 10cm:n juomu tikattuna ynnä teipattuna.
Viikonloppuna Kaisan massuhaava oli jo ihan ok ja niinpä sunnuntaina 9.9. Lähdimme maalle sieniä ja puolukoita poimimaan. Reteä Sämpylä löysi puolukkarinteestä oikein ukkometson! Minä sain tyytyä paluumatkalla pyyhyn.
Lauantaina 15.9. päräytimme emännän työpäivän päätteeksi Vesilahteen kyläilemään. Siellä pääsimme pellolle fasaaneja ja kurkia rääkkäämään paikallisen oppaan, Australianpaimenkoira Veetun kanssa. Veetu muuten menehtyi juuri mennäviikolla hieman yllättäen, sen verran reippaasti se pari viikkoa sitten meidän kanssamme riekkui pellolla ja pallon perässä. Osanottomme Veetun isäntäväelle.
Maanantaina 17.9. pääsimme koko hurttaporukka isännän kanssa Horhaan, harjuun, juoksemaan ja siitä hyvästä seuraava päivä meni taas onnuskellessa.
tiistaina 18.9. oli sitten viimein Kaisan 1. rokotus. Tällä kertaa vaaka näytti jo 12,65kg.
minulle osui samalle päivälle fysioterapeuttikäynti ja sen jälkeen oli ontumisen takia luvassa rajoitettua liikuntaa ja venyttelyä ohjeiden mukaan.
Samalta viikolta mainittakoon, että Kaisa ja Saimi ovat keksineet oikein mukavan iltapuuhan, nutaamisen, ne saattavat hammastella toisiaan jopa tunnin yhtä soittoa. Se ottaa meikäläistä välillä pattiin sen verran tukevasti, että käyn istumaan Saimin päälle jotta se laantuisi. Sämpylähän ei moisesta tykkää, vaan meinaa mokoma tarjoilla minullekin hammasta.
Kaisä-Käpyllä massutikit sulavat ja arpi tietysti kutisee, siitä hyvästä likka pitää saavia päässään aina öisin ja päivisinkin häkkihetkinään.
Pe 21.9. lähdettiin sitten illasta Härkäniemen Red Fellow's -leirille. Yötä oltiin ekaa kertaa oikein talossa! Lauantaina käytiin ensi töiksemme pellolla fasaania ihmettelemässä. Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää Saimi, joka ei ollut edes tunnistavinaan koko tipua, vaikka juuri edellisviikonloppuna löysi niitä Vesilahden pelloilta ihan helposti. Toisaalta Sämpylä ei Kaisan ja minun laillani innostunut myöskään tottistreeneistä. muoden koirien kanssa se kyllä pelmusi innoissaan. Käpy-Kaisan paras kaveri muista tuntui olevan puna-valkoinen Tiuku ja minä nyt remusin Saimin tavoin kaikkien kanssa. lienee lisäksi syytä mainita että Kaisa ei reissulla pissinyt kertaakaan sisälle.
Leirin jälkeisenä maanantaina 24.9. aloitimme kotosalla heti ankarat tottelevaisuustreenit. Mila (leiriohjaaja) oli saanut innostettua kaksijalkaiset rääkäämään meitä huiskahäntiä tempuilla ja makupalapalkkioilla. Kaisa tuntuu olevan varsin terävä pikku likka noissa tottispuuhissa. Eipä taida juuri olla meitä huonompi, kunhan vielä oppisi olemaan kiipeämättä pöydälle varkaisiin. Johan se jo kerran rosvosi karkkipurkin pöydältä ja naatti namit sohvalla (salmiakeista se kuitenkin nuoli vain sokerit)
Maanantaina 24.9., kun kummisetäni piipahti esittelemässä tuoretta autoaan,Kaisa turautti innoissaan muuten toistaiseksi viimeisen vahinkopisunsa sisälle. Isäntäväki on asian suhteen ollut hieman turhankin luottavainen, sillä lattioilla ei ole enää ollut enää lehtiäkään.
Torstaina 27.9. oli minun toinen fysioterapeuttikäyntini viidestä. Nyt fyssari oli tyytyväinen tuloksiin, sillä en nyt ontunut ja selkäkin oli kuulemma aikas hyvä.
Perjantaina 28.9. lähdimme juuri ennen pimeää maalle ja heti lauantaiaamuna siirryimme sienimetsään. Alkaneesta hirvestyskaudesta huolimatta puskissa oli hiljaista, mutta märkää. Ilman kosteusprosentti lieni näppänen 100, siksipä saimmekin turkkeihimme kunnon kastehoidon. Varsinkin Saimin karva tuntui isäntäväen käsiin melkein minkkiturkilta;) Minullakin alkavat leopardihetket olevan lopuillaan, sillä viimeinkin naurettava kesäturkkini on saamassa korvaajansa; uutta karvaa pökkää mukavasti kastumaan.
Näyttää muuten siltä, että taas on aika halukkaan naisen, sillä juoksuni tekee tuloaan;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti