Siitä on nyt aik tarkaan vuosi, kun laumamme "koettelemukset" alkoivat Saimin takajalan vaurioitumisella rappusissa. (tarkemmat selostukset ao. päivien kohdalla blogissa)
Kotipaikan eläinlääkärin suosituksesta seikkailimme silloin ensi kertaa Hartulan Vethaus-eläinsairaalaan, jossa Saimin takajalan operoi Anssi Tast. Anssi poisti sitten vielä asentamansa ruuvit ja vaijerit tammikuussa ja Saimin kulku on nyt vähintäinkin samaa luokkaa kuin "ehjänä". Minähän sitten teloin "jänismetsällä" oman (etu)jalkani maaliskuun lopulla. Silloin hurautimme heti kättelyssä Hartulaan päivystykseen, vaan emme tulleet varmistaneeksi, että paikalla olisi oikea ortopedi. Kuvat otettiin ja päivytävä lääkäri ei niistä kummenpaa havainnut, mutta emännän soitellessa seuraavana päivänä tällä kertaa toiselle ortopedille, Virolaisen Juhalle, löysi Juha kuvista heti murtuman ja niin minunkin ranteeni operoitiin ruuvilla ja "rautalangalla". Kesä meni ajoittaisella onnuskelulla ja elokuussa keinotekoiset tuet napsaistiin pois, taas Juhan toimesta, ja kulkuni parani rivakasti. Nyt voin vetää pari pitkää päivää metsässä tai pelloilla, ennen kuin selkä vetää sen verran juntturaan, että tulee onnuttua päivä pari. Fyssari saa paikat kyllä auottua ja kyllähän tuo jalkakin alkaa hiljalleen saada voimansa takaisin...ei siis kannata teloa etujalkojaan, takajaloista ei sitten olekaan niin väliksi ;)
Lopputulemana voimme Saimin ja isäntäväen (ai niin, otettinhan Kaisaltakin siellä hampaita ;) kanssa todeta, että Vethausin Anssi ja Juha osaavat kyllä hoitaa jalkavammoja, muut ehkä eivät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti