Taas on hanki lähdöss maast, eli suojan puolella keikutaan ja lumi on ihan lösöä, pitkästä aikaa, melkein koko joulukuu kun meni pakkasen puolella.
Oltiin sitten porukalla tavanomaisella aamulenkillä harjussa, kun Saimin ja minun kirsuun tarttui yllättäen peuran haju. Me ilmavainukot vain oltiin pahan kerran jäljessä tapahtumain kulusta, sillä Kaisa ja isäntäväki sattuivat olemaan melkein kosketusetäisyydellä tuon mainitun peuran kanssa! Isäntä äkkäsi ekana koikkelehtijan ja alkoi saman tein karjua Saimia ja minua luokseen. Siinä samalla, kun loikimme komentoa kohden, peura, eikun kauris, paineli sivuitsemme ja Kaisa kaaresti jäljillä perässä. Sen verran senkin menoa aluksi saatiin jarruteltua komentokielellä, ettei Käpy aivan ehtinyt kauriin kintereeseen ; )
Isäntä köytti meidät ikäneidot taluttimiin, mutta Kaisa sai painella emännän suosiollisella avustuksella rauhassa mini-hirvieläimen jäljillä Zetaa saalista etsien. Me Saimin kanssa korvasimme vapaan liikkumisen ilon reutomalla isännän olkapäät helliksi navakan etelätuulen tarjoillessa kirsuun kiihdykettä.
Olipas reipastuttava aamumatka yllätyksellisen (tai no joo, johan tuo oli neljäs havaitsemamme kauris normiulkoilualueellamme) vieraan tarjoilemana, sillä paluureissulla saimme tarkastella kahleista vapaana koko porukalla tikkusorkkien jälkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti