Hääpäivän (kummit virallistivat suhteensa!!) aamu valkeni kauniina ja kesäisenä. Pääsimme aamulenkille koko laumalla, mutta sitten isäntäväki vetäisi pyhävaatteet ylleen ja pakkasi Kaisan autoon. Kolmikko lähti hippulat vinkuen kohti Kangasalan kirkkoa ja me vetäydyimme Saimin kanssa häkkiemme perille naatiskelemaan Kaisattomasta tilasta.
Kaisaa vietiin perillä kuin kuoriämpäriä, sillä isäntä ronttasi sen pikavauhtia juhlapaikan näyttämön sivulle pystyttämäänsä häkkiin, tempaisi muonat ja vedet naaman eteen sekä vielä luun till. Sen paremmin laannuttelua ei ollut luvassa, kiire vihkaisuun kun oli kova, mutta Kaisa-kovaluu rouhi luunsa ja ryhtyi unelle...
Sillä välin vietettiin hienot vihkiäiset ja ilman vetistelyä ei niistäkään kinkereistä selvitty. Kun hääpari oli saanut toisensa ja juhlakansa puhallellut saippuakuplat heidän ylleen, olikin jo valkoinen ja ärtsyn näyttävä juhla-Camaro valmis rohauttamaan V8:lla pikku kiekauksen, jotta muut ehtisivät hippapaikalle.
Tässä vaiheessa isäntä posahti taas tirkistelemään Kaisuliinin tilaa. Mitään hätää ei näyttänyt olevan, sillä likka uinui täysillä. Ilta oli jo pitkällä ja hääseurue oli jo ehtinyt eväänsä nauttia, ennen kuin Kaisa viimein sai nostettua luomensa. Sen jälkeen olikin likalla vientiä, sillä kummipoika Eetu huolehti ulkoiluista Saimin kummitädin kanssa ja koko muu herrasväki taputteluista ja ihasteluista.
Kaisaa ei hulabaloo häirinnyt, mitäs nyt veteli liikuntavälien tauot lonkkaa aurinkoisella ja lopulta pilkkopimeällä kuistilla.
Kansalaisten mielestä hääparin lisäksi hienointa häissä olivat Camaro ja Kaisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti