Jälkeä ja hakua

Juhannuspäivän kunniaksi kummini ja Frida saapuivat mökille. Onneksi, sillä isäntäväki oli juuri lähdössä VAIN Saimin kanssa postin noutoon. Olin kuulemma liian rasiintunut ja kolmijalkainen. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli uittaa järvessä neiti vesikoiraa. Homma sujuikin hienosti, karvapallo puuskutti kuin sisävesihinaaja ja oli itse asiassa uimapuuhissa kummisetääni nopeampi! Seuraavaksi harjoiteltiin laiturilta veteen hyppäämistä. Siinä olikin enempi pähkinää purtavaksi, mutta kerran sekin pomppu onnistui (ja pari kertaa Frida putosi laiturilta ihan vain muista syistä ;) Pikku evästyksen jälkeen menimme porukalla metsään treenaamaan jälkeä. Frida oli ollut moisissa treeneissä käymässä ja täytyihän sitä meidänkin oikein ohjatusti kokeilla. Ensin Frida teki oman treeninsä ja sitten minä ja Saimi. Emäntä vei minut reitille ja minä kävelin sitten jälkeä pitkin matkalla muutaman lihapullan suuhuni hotkaisten, vaan, what's the point...miksi noin selviä jälkiä täytyy etsiä? Saimi veteli myös osuutensa emännän "ohjauksessa". Pari lihapullaakin se ehti matkalla sipaista, mutta loppupiste oli sen mielestä ihan liian lähellä ;) Sitten kokeiltiin hakua ja Frida löysi ekalla kertaa "uhrin" oikopäätä. Minun isäntäni hiippasi seuraavaksi piiloon ja Saimi lähti ensin etsintään ja minä hilpaisin samalle asialle luvatta heti peesiin. Isäntä oli kierouspäissään kävellyt kaatuneen puun runkoa pitkin ja se hämäsi sen verran, että Saimi rivakampana juoksukoneena löysi isännän vasta toisella "lenkillä". Se oli ihan kivaa, mutta mieluummin olisimme juosseet ihan vain sinne tänne;)))

Kuvassa melojat aattopäivältä...kivampaa, kun on aurinkoista!