Jo lähti napit

Kummisetä ahkeroi viime sunnuntaina aikas paalin maksakuutioita. Ensin se pilkkoi ja keitti ne ja sitten vielä kuivatti uunissa pikku kikkareiksi. Niistä kuulemma tuli maukkaita kiitospaloja. No, maukkaita ovat! Saimikin teki vaikka mitä vekkulitemppuja, kun oli uhkana saada palkkioksi maksakuutioita! Emäntä oli tänään jättänyt loput kuutiot keittiön työpöydälle "tuulettumaan" ja laittanut meidät piskit häkkiin lähtiessään humputtelemaan. Isännän tultua kotiin, pääsimme tietysti lenkille, mutta sen jälkeen hän meni pahaa aavistamatta leikkaamaan ruohoa. Eikä teljennyt meitä pois keittiöstä ; D Toimelias ruohonleikkaaja havahtui kesken työn ankaraan kolaukseen, jostain, vaan eipä viitsinyt lähteä tarkastamaan äänen lähdettä. Kun sitten sekä isäntä, että kotiutunut emäntä viimein tulivat keittössä piipahtamaan, havaitsivat he lattialla lojuvan puisen leikkuutason ja nipun kuivamassa olleita keittiövälineitä siinä ohessa. Isäntä valisti emäntää, että tuosta se ääni oli varmaan kuulunut, johon hän havahtui pihalla työskennellessään, johon emäntä totesi, että näyttäpä tuo namilautanen kovin kiillotetulta tuossa pöydällä! Käry siis kävi...eikä maksa vaivaa tehdä kiitospaloja, joiden eteen ei tehdä toivottuja temppuja ; ) Isäntäväki arveli tahmatassun ollen Saimi, vaan iltayön tuoksuvien artefaktien nojalla jouduimme molemmat vastaajiksi. Vaikka enhän minä nyt työpöydälle ylety...