Mansikoita ja greyhoundeja

Matka mansikkapaikalle ei vaikuttanut järin lupaavalta, sillä taivaalta ropisi vettä viittä vaille perille asti. Kauvatsalla ei sentään onneksi satanut, joten pääsimme Sämpylän kanssa poiminnan alkuun, eikun tsekkaamaan pellon faunan, mansikkapaikan pitäjän suosiollisella ymmärryksellä. Pitkähkön automatkan vuoksi Saimi innostui myös lannoittamaan mansikkapeltoa, jonka seuraavat poimijat varmaankin hyväksyvästi toteavat ;) Kuten arvata saattaa, sade ei kovin kauan poissa pysytellyt ja siksipä majoittauduimme takaluukkuun ja irvistelimme ikkunoiden lävitse litimärille poimijoille. Marjasaavien täytytyttyä kuljettimemme siirtyi mansikka-emäntämme pihamaalle. Siellä kaksijalkaiset piipahtivat eväällä ja me jouduimme alkuasukas-greyhoundien tutkailtavaksi, lasin lävitse onneksi. Isäntäväen evästettyä he keksivät tutustuttaa meidät vinttikoirien kanssa, hieno idea! Niinpä pölähdimme kedolle takaluukusta ihmettelemään nopsajalkoja ja ne pölähtivät meidän luoksemme jokseenkin nopeasti...siis hirvittävän nopeasti. Saimi pörhisteli vinttari-nartuille koko selkävilloillaan ja oli siten melkein yhtä korkea. Toinen niistä heittäytyi melkein heti kaveriksi mutta kun Sämpylä vielä ryhtyi veikistelemään sille, niin perheen toinen pitkäjalka halusi laittaa mokomalle veljeilylle pisteen. Ärheltely ja elekieli vaikutti sellaiselta, että pian lähtee, jos ei henki, niin ainakin karva, joten emäntä kävi noutamassa Saimin takaisin autoon. Sillä välin olin ehtinyt nuuskia melkein koko pihamaan, vaan erehdyinpä juoksahtamaan pari metriä, niin eikös pikakiituripari singahtanut estämään liikkumistani ja junttasi minut paikoilleen. Viisaana setterinä löin ketoon ja yritin näyttää vieläkin pienemmältä ja naurettavammalta kuin oikeasti olenkaan. Hetken yrittelin onnistumatta poistua kohti autoa isäntä onneksi saapasteli paikalle ja toimi saattueenani. Hyvin palasi mieleeni,kun yksivuotissyntymäpäivänäni kävimme kummien kanssa vinttikoiraradalla katsomassa kisoja; juoksun jälkeen greyhoundit kun saivat vieheen saalikseen ja repivät sitä suurella riemulla sen minkä kuonokopiltaan kykenivät...