Illan harjulenkillä juuri ennen pilkkopimeää pääsimme Saimin kanssa uljastelemaan pupunajossa. Harjun laelta näkyi hitaasti pompiskeleva pupunen hienosti siluettina katuvaloja vasten ja pääsimme mainioon lahtausyritykseen siskolikan kanssa ns. täyttä vauhtia. Isäntä ihasteli/karjui/pelkäsi harjupolulla, kun kiihdytimme alarinteeseen pitkäkorvan molemmin puolin haarukoiden. Ristiturpa vetäisi kaasun pohjaan ja ehti kuin ehtikin alta pois enne kuin pölähdimme paikalle vajaa 50kh/h...jarruttelu puuston vuoksi ; ))
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja emme jääneet auton alle, kukaan.
Loppureissulla olimmekin sitten narussa, mutta Kaisa oli irti ja löysija näki ihan omin neuvoin oman jäniksen ja jäljitti sitä hyvän tovin! Nyt meidän perheessä on sitten kolme hullua metsäkoiraa, sillä Kaisakin innostui jänön jäljittämisestä siksi, että isännällä oli kova työ saada se köyden jatkoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti