Puolukoita poimimassa ja melomassa

Joskus puoli neljän aikoihin sumuisena aamuna Saimi-Sämpylä tökki isännän hereille ja vonkui hädälle. Isäntä kierähti sängystä ylös ja meni Saimin kanssa ulos yöhön. Saimi turautti tuplat isännän värjotellessä vieressä samalla ihmetellen sumun läpi kajastavaa kuun puolikasta. Ehkäpä sitä satunnaisina öinä voi, tai jopa kannattaa viedä koira ulos, jos ei muuta, niin maisemien takia.

Iltapäivästä Helmi, Saimi ja isäntäväki lähti metsälle puolukkasatoa verottamaan. Koirien tarkastaessa lähitienoon (Saimi pysytteli kymmenen metrin päässä, Helmi viidensadan) sorkkaeläinten varalta, kaksijalkaiset poimivat livakasti puntut täyteen puolukoita. Paluumatkalla takin liepeet sitten täyttyivät suppilovahveroista.

Iltaviileällä kannoimme kanootin mentotarkoituksessa vesiin ja puimme Helmille pelastusliivin päälle. Saimin oma liivi oli valitettavasti kotona, mutta isäntä arveli Sämpylän olevan helpompi niskasta nostettava, joten se sai tällä kertaa jäädä ilman. Kanootin lastaaminen laiturin kupeesta onnistui hienosti, molemmat koirat pysyttelivät kiitettävästi paikoillaan lahden kiertomme ajan. Onnistuneen harjoituskanotoinnin kunniaksi näimme juuri ennen rantautumistamme sadan kurjen auran, joka ronkkui syksyä ja suuntasi nopeasti etelään tyynessä säässä...