Emäntä oli kuralla jo aamusta jännittäessään tulevaa näyttelykoulutusta Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Helmi-Orvokki kun ei ole ollut kaikkein helpoin tähänastisissa näyttelyissä. Asiaa vaikeutti vielä se, että Saimin kummisetä oli muualla, eikä näin voinut vahtiä Sämpylää kotosalla. Niinpä Saimikin pääsi Helmin ohella koulun "penkille".
Koulutuksessa Helmi oli kuitenkin kuin ellun kana. Heti havaittuaan ison koiralauman ja paljon ohjaajia, se varmaankin tiesi olevansa koulussa, koska homma sujui kuin rasvattu. Opettaja-rouva sai vallan mieluusti ronkkia ja väännellä Hemppua. Kulkukin sujui iloisesti häntää heiluttaen, mitä nyt välillä turhankin innokkaasti...setterille kun ei kannata sanoa HYVÄ, HYVÄ iloisella äänellä, siitä kun remu vain kasvaa.
Saimi odotteli pylvääseen kiinnitettynä ulisten ja vollottaen vuoroaan sen aikaa, kun Helmi treenasi (päinvastaisessa tapauksessa Helmi haukkui). Sämpylänkin treeni meni yllättävän hyvin, ainakaan se ei väistele ihmisiä. Emäntä sai hieman keppiä hitaasta palkitsemisesta ja nakin nökäreetkin olivat (kiireessä) jääneet isoiksi. Ehkäpä taas kerran täytyy käydä tarvikekaupassa ja ostaa sellainen namikippo vyölle.
Treenien loputtua Helmi-Orvokki ja Saimi törmäsivät parkkipaikalla Saimin veljeen Leeviin, joka kuulemma asuu melkein naapurissa (parin kilsan päässä)! Leevi oli isäntäväkineen tarkastelemassa tulevaa pentukurssipaikkaa ja niinpä kaksijalkaiset juttelivat koira-asioita hetken, koirien remutessa karva putkella taluttimensa solmuun. Leevi oli hieman isompi kuin Saimi, poika kun on, turkin ollessa aavistuksen vaaleampi. Oli kuulemma menossa Red Felloweiden syyspäiville, joten Helmin ja Saimin isäntä ryhtyi tätä kirjoittaessaan miettimään, mahtaisiko hän pärjätä myös siellä kahden koiran kanssa ^;}
Ennen kuin koululaiset pääsivät kotiin kylpyyn, niin heidän piti vielä käydä koirapuistossa kastumassa ja isompien koirien rääkättävänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti