Kyitä ja kylpyjä

Päivän sieni- ja ulkoiluretkellä laumamme kiipesi jo tutulle puolukkakalliolle kurkia katselemaan. Saimi huiteli kaksijalkaisten edellä (Helmi oli jossain muutaman kilsan päässä) ja oli törmätä kalliolla lämmittelevään mustaan kyyhyn, onneksi Saimin kummisetä oli heti seuraavana ja äkkäsi matelijan sekä komensi Saimin pois luikertelijan läheltä. Kyy kiemursi puolukanvarpujen ja jäkälän sekaan kaikessa rauhassa ihmisten tarkastellessa harvinaista näkyä meillä päin.

Matkan loppupuolella Helmi-Orvokille tuli kallioiden edestakaisesta sahaamisesta jano, ja niin se pulahti turvekuoppaan juomaan. Kun jano oli sammutettu, oli koira vatsapuoleltaan musta kuin Afrikan alkuperäisväestö. Mökillä olikin siis vuorossa kylpy järvessä menetelmällä laiturilta järveen ja uiden rantaan. Helmi mulskutti melkein rantaan asti, mutta pahaa-aavistaen jäi seisoskelemaan lutakkoon sen verran kauas rannasta, ettei suotta joutunut jatkotoimenpiteiden uhriksi. Saimi pääsi/joutui myös uimaan laiturin mitan, ihan vain harjoituksen vuoksi. Sämpylä ei moisesta järin paljon innostunut ja pyrki kesken matkan takaisin laiturille...ja pääsikin, minkä jälkeen puuhe jo odottikin reipasta uimaria.