Härkäniementuville

Perjantaiaamupäivä kului isännältä ja nelijalkaisilta auton pakkaamisen merkeissä. Noo, sitä ennen käytiin tietysti tavallinen suolenkki ja syötiin kilpaa luumuja (isäntä poisti kivet). Kaman ronttaamiseen osallistuivat kyllä lähinnä Helmi ja isäntä. Saimi piti seuraa naapurin emännälle, eikä ollut lainkaan kiinnostunut matkavalmisteluista. Kyllä omenoita poimiva ja haravoiva kaksijalkainen aina edestakaisin kulkevan isännän ja "siskon" voittaa.

Saimin kummisedän saapuessa töistä kolmen korvissa, tehtiin viimeinen rutistus ja lähdettiin matkaan. Kovaa matkavauhtia (meidän kulkineelle kovaa) pitäen pääsimme seitsemältä eväälle Heinolan Sittarin Mäkkäriin, siis kaksijalkaiset, koirat saivat vain maistiaiset ranskiksista. Sittarista kerättiin joitakin elintarpeita pykälään ja isäntä puikoissa lähdettiin pimenevään iltaan kohti Mikkeliä. Härkäniementuville päästiin yhdeksän korvissa ja Riitan avulla löydettiin niemennokkaan hirmuisen setterilauman sekaan. Joka puolella pölisi punaisia settereitä, joten meille tuli kiire laskea Helmi-Orvokki (antamaan väriä) ja Saimi sekaan. Aika hyvin molemmat porukkaan upposivat, vaikka Saimia hieman ensiksi arveluttivatkin 70-senttiset setä-setterit.

Isomman kaarestuksen laannuttua hetkeksi, pääsimme makkaranpaistoon rantanuotiolle. Siinä kun isäntä ja juniori söivät makkaran mieheen, popsivat myös Hemppu ja Sämpylä kumppaneineen toiset kaksi. Kaljaa ei kuitenkaan koirille tarjoiltu...

Pitkästä matkasta uupuneina virittäydyimme koko laumalla kinneriimme levolle jo heti klo 23 korvissa, mutta kyllä porukkaa jäi vielä saunomaan, saas katsoa kuinka aamukoulutukset käynnistyvät klo 9.