Syksy kaiveli tänään kupeitaan ja sää oli tuulista, koleaa ja sateista, kun Helmi-Orvokki, Saimi ja emäntä siirtyivät Hakametsän parkille näyttelykoulutukseen. Emäntä oli perin tyytyväinen juuri hankkimaansa sadetakkiin ja saksilla pilkkomiinsa nakinpalasiin Tupperware-askissa: nahka pysyi kuivana ja koirien palkitseminen oli huomattavasti oikea-aikaisempaa kuin viimekerran virityksillä.
Varsinainen koulunkäynti alkoi oikein onnistuneesti, kun Saimikin malttoi tolppakomennuksellaan pitää kuononsa supussa (ainakin aluksi) Helmin harjoitellessa. Hempun treeni sujui mainiosti ja emäntä oli oikein tyytyväinen sen toimintaan. Saimikin eteni ihan mukavasti omalla vuorollaan, mutta Helmi mekasti tolpassa ollessaan (ilmeisesti viereisen Harmaan Norjanhirvikoiran innoittamana).
Pujottelutreeniin kouluohjaaja otti hoteisiinsa Helmi-Orvokin ja Saimi sai treenailla emännän lieassa. Hieman oli Saimi edelleen hyppyherkällä päällä, mutta nakkiavulla se pysyi aina hetken kunnon astelussa. Ohjaaja innostui käyttämään Helmiä mallikaluna siitä, kuinka koiraa voi esittää eri kohdilta (edestä, sivulta, takaa) ja Helmi keikisteli oikein komeasti, paitsi edestä esitettäessä, se oli perin outoa ja epäilyttävää.
Hammas- ja muut tarkastelut sujuivat molemmilta koirilta kelvosti, Saimia nyt voisi urkkia vaikka mahalaukusta asti sen hermostumatta.
Koulutuksen jäljiltä porukka suori taas koirapuistoon keräämään epämiellyttäviä kokemuksia toisista koirista. Tällä kertaa Helmi-Orvokki sai ahteriinsa lammaskoiran näköisen karvaturripojan, joka halusi periksi antamatta tutkia Helmin perää. Omistajasetää vain nauratti, mutta Helmi ryhtyi jo hammastamaan mokomaa häirikköä ja emäntäkin joutui murahtamaan sille. Hetken rauhan sillä sai, mutta muutaman sekunnin kuluttua Romeo oli taas toimessaa...
Saimi sen sijaan ei herraa kiinnostanut ja se sai seurakseen kokoisensa borderinnäköisen koirulaisen, joka oli oikein mukavaa seuraa.
Autossa sai sitten viimein levätä rankan illan jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti