Eilisen illan viimeisen lenkin jälkeen Saimi sai varsinaisen hepulin ja juoksi kellarissa ovet paukkuen keskusmuuria ympäri Helmin katsellessa kaarestusta ihan hoomoilasena (Helmi ei ole koskaan aukonut ovia tökkimällä). Sama vauhti jatkui vielä yläkerrassakin ja emännälle tuli mieleen perheen poikain rullaluisteluharjoittelu kymmenen vuoden takaa, kun pojat kolistelivat kakluunia ympäri ovia ja lattiapäällysteitä kolhien.
Tämän iltapäivän suolenkki päättyi (jälleen kerran) varsin suttuisesti. Heti alkuun Saimi osoitti lähestyvänsä ikää ja kokoa, jolloin sen yhteislenkkejä Helmin kanssa alkaa olla syytä rajoittaa. Irtaantuminen ohjaavasta emännästä oli näet jo sitä luokkaa, että voisi sanoa emännän kulkevan lähinnä itsekseen. Sitten Helmi otti ja löysi jonkun ihanan marjastajan kakkoset mättäältä ja ehti sotkeä itsensä yököttävään kuntoon, ennen kuin emäntä ehti väliin. Emäntä jo mietti puhelimessa, että mahtaakohan moisten jätteiden siivoamisesta suihkulla saada jonkun myrkytyksen ; )
Onni onnettomuudessa oli se, että nyt molemmat koirat olivat taas sohvakelpoisia. Saimille on kyllä vielä hieman tarkennettava olosuhteita, jolloin sohvalle saa mennä (vain ihmisen seurassa, ei siis lainkaan yksin...Helmi osaa ihan sen ihan hyvin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti