Lauantai-iltana lähdin päivän viimeisten auringonsäteiden paistaessa Saimin kanssa mökkijärven jäälle, mukana tallustelivat myös emäntä ja isäntä. Tuskin olimme kotilahdella edenneet ensimmäistä satametristä, kun kaksijalkaiset huomasivat teeriparin lentävän lähimäessä. Hirveällä huitomisella ja viheltelyllä isäntäväki yritti ohjata minut ja Sämpylän kanalintujen perään, mutta tarkistimme ensin kaikessa rauhassa mökkinaapureiden rantajänisten jäljet. Selvisimme Saimin kanssa myös laskuojan pehmenneestä jäästä mulimatta, vaikka minulla takaveto hieman kastuikin. Teerentuoksut eivät aluksi osuneet kirsuihimme, tipujen lepäillessä korkealla kuusten latvoissa, mutta kun isäntäväki lähti jäältä kipuamaan mäkeen ja edelleen antoi ymmärtää lähistöllä piilevän jotain "hienoa", painelimme perässä. Metsässä olikin heti havaittavissa "kanahajua", joten aloitimme molemmat maaston skannauksen. Isäntä jo arveli, että meidän molempien hännät irtoavat kiinnityksistään, sen verran raivokkaasti niitä kuulemma pyöritettiin. Tarkastimme aina läheistä hakkuuaukeaa myöten, olisivatko teeret laskeutuneet harjoitusmaaleiksi, mutta vedimme vesiperän. Varsinkin kaksijalkaiset, joiden kumisaappaat olivat täynnä märkää lunta, sitä kun oli vielä aukolla yli 30cm.
Mökille palatessamme Saimi sai hirveän hepulin ja haukkui sillä kumealla alttohaukullaan jotain järvenlahden toisessa päässä olevaa. Me muut emme havainneet mitään kummallista, joten painelime uutisia katsomaan kaikessa rauhassa. Mutta kun isäntä meni hetken kuluttua laittamaan kylpysaavin pesään lisää puita, kuului järveltä kumea haukku. Isännän mennessä jäälle katsomaan, mistä moinen kuului, jäätä pitkin rynnisti kaksi suorastaan suden näköistä elukkaa kohti rantaa. Sen verran oli jo hämärää, ettei kulkijoita oikein kunnolla tunnistanut, joten isäntä väisti rantaan ja elukat louskuttivat jäällä suuntaa vaihtaen. Myöhemmin illalla iltalirulle Saimin kanssa mennessämme se sai taas hepaasin ja haukkui kiivaasti järvelle ja nyt kului kumea vastauskin. Isännällä oli oikein komentamista, että Saimi pysyi valopiirissä, eikä lähtenyt tarkastelemaan mokomaa Baskerville koiraa (koiria?). Minulla oli enempi nuuskimista tuoreissa pupun jäljissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti