Jouduin tänään aamulla isännän epäsuosioon. Löysin nimmittäin aivan tuoreet jäniksenjäljet ja seurasin niitä erään talon pihaan. Olihan se hieman harkitsematonta, koska talo on aika kaukana meidän normaalin reittimme reunasta ja vielä varsin lähellä autotietä. Saimi tuli aivan perässäni ja kun isäntä vihelsi luoksetulokutsun, niin Sämpylä paineli häntäkarvat suorana isännän luo namille. Minulla ei moiseen ollut aikaa, joten jatkin jälkien tarkastelua kaikessa rauhassa vihellysparin toistumisesta huolimatta. Yhtäkkiä metsä ryskyi, kun isäntä juoksi luokseni Saimi kannoillaan. Yritin viime hetkellä heittäytyä höveliksi ja ryömin kohti äijää, mutta nyt ei käynyt armo oikeudesta, vaan jouduin saman tein taluttimeen ja vielä varsin lyhyeen liekaan. Sitten paineltiin kotiin kovaa vauhtia, eikä matkalla kehuja kuulunut hienosta seuraamisestamme huolimatta. Sama hiljaisuus jatkui kotona, isäntä sen kuin latasi ruoat kuppeihin ja aloitti itse aamiaisen. No, eihän me mitään syöty, sen kuin mentiin nukkumaan alakertaan. Saimi parka joutui syyttä suotta myös mukaan tähän huomioimattomuuteen (hieno sana : ).
Isännän aamiaisen jälkeen meidät köytettiin autoon ja matkattiin mökille matkailukaapin hakuun. Sen aikaa, kun isäntä valmisteli kotteroa (käynnistelyynkin meni hieman aikaa) lähtökuntoon, reuhakasimme Saimin kanssa pitkin pihoja ja järveä (kuva).
Kävin vielä varmuuden vuoksi kuistin allakin hiirenjälkiä haistelemassa. Tietysti isäntä oli juuri silloin lähtövalmis ja minä taas aivan hiekassa! Ilmeisesti äijä oli kuitenkin laantunut matkamökin kanssa touhutessaan, koska se vain harjasi minut puhtaaksi. Kotimatka porterin kyydissä oli melkoinen painajainen; Sämpylä ei lainkaan pitänyt oudosta kuljettimesta dieselin katkuineen ja se kuolasi aivan tolkuttomasti. Viimein siltä vielä irtosi laatta suoraan istuimelle! Onneksi tuo vanha kottero menee perjantaina vaihtoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti