Pääsiäinen mökillä 3: Nyt löytyi metsoa

Aaah, ihanaa, taas satoi vettä. Ei se meitä settereitä kyllä häirinnyt, kun metsään pääsi...onneksi isäntäväki ymmärsi lähteä kunnon lenkille heti aamusta. Painelin porukan edellä tutkailemaan mökkinaapurin pihassa olevaa ojansuuta ja Saimi laukkasi tiukasti peesissä. Kun sitten hyppäsin mökin aidan ja ojan pään välistä tielle, Saimi ei uskaltanutkaan seurata, vaan jäi vinkumaan aidan taa. Pelkäsi taas mokoma putovansa jäihin. Emännällä meni hyvä tovi vokotella ja näyttää reittiä Sämpylälle, jotta se pääsisi tielle.
Metsässä piti hypätä vähän väliä kolmimetrisistä metsäojista yli. Itse kävelin vain ojan yli, mutta Saimi kun ei kylmästä vedestä pidä, niin se ponkaisi oikein komeilla hypyillä ojista yli. Nuuskittuani metsää jo hyvän aikaa pitkin poikin, kuulin kaksijalkaisten huhuilevan meikäläistä innokkaan oloisesti, joten singahdin äänen suuntaan. Siellä Saimi jo nuuskutti pää punaisena  ojan pohjalla höyhennetyn ukkometson jäänteitä. Jotta Sämpylä ei ihan kaikkia hajuja vetäisi sisäänsä, roiskaisin sekaan suoraan vauhdista. Onneksi ojan toisella puolella oli vielä lisääkin, ilmeisesti ilveksen listimän, metson osia. Pikku kahlauksella pääsin sentään niitä tutkailemaan ekana!
Emäntä otti nipun pyrstösulkia metsosta mukaansa ja me Saimin kanssa väänsimme vähän väliä nokkapokkaa siitä, kumpi meistä ne oikein omistaakaan...

Ukkometson jäljelle jääneet osat.