Nuuskutin tapani mukaan pitkin ojanpohjaa aamulenkiltä palatessani ja yhtäkkiä tökkäsin kirsuni omituiselta lemahtavaan multapaakkuun. Saimikin rynnisti ihmettelemään möykkyä, joka oli kaiken lisäksi piikkinen. Tarkemman nuuskutuksen päätteeksi totesin multapalleron hengettömäksi siiliksi.
Ojan rinteessä, mullan ja lehtien seassa hieman ylempänä oli melkoinen kuoppa, joka ihan ilmeisesti oli ollut siiliparan talvipesä. Olikohan pakkanen ollut talvella liian kova ja suoja heikko, koska siilinraadossa ei näkynyt ulkoisia vammoja. Ei vaikka joku muu koira oli sen kaapinut pesäkolostaan ojaan möllöttelemään. No, olihan se multasiili Saimille ja minulle melkoinen ihmetyksen aihe, isäntä joutui oikein kiskomaan meidät sen luota...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti