Yök, heti kuudelta pikapisulle ja kakkoselle, sekä Saimin ja isäntäväen kanssa autoon ja matkalle kohti Mäntsälää. Aamuhaaleassa kelissä ei paljon ollut katseltavaa, vaikka tunkesinkin heti kättelyssä takapenkiltä emännän syliin tiirailemaan ajomaastoa (emäntä siirtyi takapenkille koirain seuraksi, suom.huom.). Saimi taasen kuolasi takapenkille pienen järven, sitä kun tuo autoilu edelleen hermostuttaa.
Ehdimme Hirvihaaran ampumaradalle jo puoli yhdeksäksi, joten isäntäväki evästi aamupalan autossa ennen kehän reunalle siirtymistämme. Paikalla näytti olevan pelkästään vihreäasuisia miehiä ajokoirineen, fancy! Onneksi jo muutaman hetken kuluttua alkoi maisemissa näkyä seisovia lintukoiriakin ja olo alkoi tuntua rennonmalta.
Sää oli kehän reunalla suorastaan hyytävä, tuuli kävi pohjoisesta, aurinko ei oikein jaksanut näkyä ja lämpöäkin oli vain muutama aste. Onneksi isäntäväki tunki meidät melko pikaisesti häkkeihin teoreettiseen tuulensuojaan ja pomppi vain ihan omiksi lämpimikseen hanskoja yhteen paukuttaen taivasalla.
Saimin huki oli kehässä meistä ensimmäisenä juniori- ja nuorten uroiden jälkeen vartin yli yhdeksän. Emäntä oli sen kuljetusvuorossa ja tärisi villapaidassaan kehän laidalla vuoroaan odotellessaan, kunnes pääsi Sämåylän kanssa tositoimiin. Kehä oli kolmelta neljännekseltään hiekka/nurmipohjainen ja loppu oli tasaista asfalttia, joten kaunis ja vetävä juoksu moisella pohjalla oli jo sinänsä saavutus! Emäntä saikin taiteilla oikein olan takaa Saimin kanssa: numerolappu putosi hihasta kesken matkan ja talutin irtosi kädestä suoran juoksun käännöksessä. Pikku häiriöistä huolimatta homma meni hienosti ja tuloksena oli ERI ja juniorinarttujen kakkossija.
Minä pääsin isännän kanssa kenturalle yhdentoista aikaan. Olin ainoa nuorisonarttu ja pääsin ERIllä kisaamaan kaikkien punavalkoisten kanssa, siis kaikkien kahden muun. Mutta kun kyseessä olivat Sadie ja Missy, isäntä ei paljon tilanteesta odotellut. Mutta tuomari yllätti isännän ja emännän iloisesti ja sijoitti minut (kuten itse arvelinkin ;) ykköseksi. Samalla laariin napsahti ROP ja eka SERTti! Äijä narun päässä intoutui oikein tuulettamaan : D
...arvostelut yms. tarkemmat tiedot + kuvat tiistaina isännän työkeikan jälkeen...
Kisan jälkeen Missyn ja Sadien emäntä Kati otti minusta kuvia ensin isännän seisottamana ja tarttui vielä itsekin meikäläiseen kunnon asennon näyttääkseen. Kiitos vain avituksesta! [kuvat voi lähettää osoitteeseen karri.koivisto@kolumbus.fi]
Menestys kilpailussa poiki tietysti isäntäväelle suuren tarpeen retostella saavutuksillani kaikille lähisukulaisille ja tietysti kasvattaja-Riitalle, joka heti uhkailikin parin viikon kuluttua olevaan Lahden näyttelyyn uusia treenejä isännälle. Minullahan ei juuri ongelmia kehässä ole, paitsi jos paikalle sattuu epäsopiva miestuomari ; ( kun tuo turkki on viimein kasvanut jonkinlaiseksi.
Kun päivä oli täristy, nuuskittu, napsittu herkkuja ja "juteltu" muiden koirain kanssa, oli viimein neljältä vuorossa ryhmäkehä. Seiskassa oli mukana toistakymmentä rotua ja tuomaritäti kätteli isännän ja minut ulos heti parin juoksukierroksen jälkeen, joten olimme viimein valmiita kotimatkaan. Äijä rattiin, emäntä viereen ja me takapenkille nukkumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti