...ja Saimi säestää

Lähdimme päivän aloittavalle lenkille harjuun, jonka isäntä oletti olevan kuivempi juoksualusta kuin kevättulvaisen suon. Ukon aanailut osuivat oikeaan, sillä harjulta olivat jo viimeiset lumenrippeet sulamassa ja maa kuivamassa hyvää vauhtia. Tuoksut olivat aivan hurmaavia ja pinkaisimme heti lieasta päästyämme Saimin kanssa lähimpään jänispapanikkoon maistiaisille. Seuraavaksi sain mielenkiintoisen, mutta tuntemattoman, hajun kirsuuni. Tuoksu tuli sen verran läheltä, että löin liinat kiinni ja tempaisin oikein jalka koholla-seisonnan. Peesissä päästellyt Saimikin jäykistyi säestämään ja kun isäntä näki "oikeat lintukoirat toiminnassa", se hiippaili lähemmäs katsomaan tilannetta. Isännän ollessa vielä hyvinkin kymmenen metrin päässä meistä, piikissä oleva kiinnostuksen kohteemme pörähti lentoon melkein pystysuoraan. Se oli kuulemma lehtokurppa, niitä muuten löysimme vielä kaksi lisääkin muun nuuskinnan ohessa. Eivät näytä painautuvan maahan, ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta...