Alkavat nuo aamut olla jo aika hämäriä. Tänäänkin jouduimme suuntaamaan valaistulle reitille, jotta tuo ohjaaja-setä (isäntä) jotenkin näkisi reitillä eteensä. Me Kiiltomadon (Saimin turkki kuulemma jotenkin hohtelee, nyt kun sille on tullut uutta karvaa) kanssa emme juuri poluilla viihtyneet, vaan rusikoimme puskissa arastelematta. Oli tosi kiva kipitellä ennen seitsemää poluilla ja pensaissa, kun nuo suunnistavat nuoret ja sauvakävelevät eläkeläiset vetelivät vielä hirsiä. Tai ainakin ryystivät vasta aamukahvetta.
Ehdimme huidella metsässä melkein tunnin ennen aamun valkenemista, mutta kotiin lopulta palaillessamme sai Saimin tuore kiiltokarva säkenöidä matalalta paistavan auringon säteissä...olipas maalailevaa ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti