Hoh-hoijaa, taas kirjuri-isäntä liioittelee otsikoinnissa. Aamulenkillä meidän kun piti mennä kallioille sienten rippeitä keräilemään, niin jo suuren männyn kohdalla havaitsimme Saimin kanssa jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja sellainenhan tietty ansaitsi kovan haukun. Isäntäväki tiiraili, onko jossakin kulkijoita ja vihelsi meidät luokseen näkemättä ketään. Saman tein paukahti hirvikivääri melkein vieressä! Taisi haulutuksi joutunut sorkkajalka väistää väärään suuntaan meitä! Kakkahousu-kaksijalkaiset ottivat moisessa mielenkiintoisessa tilanteessa esiin pakkivaihteen ja niin koukkasimme metsän halki vinottain kotiin päin kiväärimiesten linjaa väistäen. Matkalla isäntä ja emäntä suuresti ihmettelivät meidän settereiden kylmää viileyttä lähellä pamahtaneen kiväärin ääneen, emme näet piitanneet siitä lainkaan.
Koukkauksemme aikan löysimme hirven sekä peuran jälkiä runsaasti ns. välimetsästä. Sorkkajaloilla oli siinä vajaan neliökilometrin läänillä aika ahdasta; me keskellä, järvi toisellä ja kiväärimiehet toisella puolella, vaan taisi äijille riittää sillä kohtaa yksi kaato, koska lisäpaiketta ei kuulunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti